Poika Pellavapää

Katseli maailmaa..

siihen hänen käden jälki jää.

Hauras hymy huulillaan,

Kuunteli kaikkea kaikkeuttaan.

Askelissaan arka. Arvaamaton.

Osaksi osaamaton.

Koki näki.

Kasvoi. Hänkin.

Taivalsi.

Tietä tuonne. Tietä tänne.

Elämän vahvuuden heikkouden tunnisti.  Tunnusti.

Sen kauneus rujous häntä rutisti.

Liiaksikin ravisti.

Toivottomuudellaan herätti.

Satuttavuudellaan kuristi.

Silti Läpi tulen ja jään- tekoihin kannusti.

Halu antaa periksi.

Halu elää isosti.

Halu elää normaalisti.

Kaikki ristiriidat. Selkeät kuviot. Yhtä yhtenäisesti.

Syrjäytyneisyyden synkkä suo.

Varjoisuuden viekoittelevuus tuo.

Köyhyys kukkaron.

Kaltevuus kulun.

 Kannustavuuden kankeus.

Näkymättömyys nykyisyydessä.

Näkymättömyyden näyttävyys.

Riittämättömyys. Riiston riittoisuus.

Mietteitä mielen.

Mielen murheita.

Mies maailmassamme.

 Elää. Elämää luo.

©Kirsi-Marja Vahter