Elämän puu
Jyhkeänä seisoen,
olemassaolostaan taistellen.
Katsoo rohkeana,
elämää kunnioittavana
sen koettelemana eteenpäin.
Eletty elämä takanapäin.
Oksistostaan on haaroittunut.
Monin tavoin omaa tilaansa raivannut.
Pintaansa myös ruhjeita saanut.
Elämässään haavoittuen.
Kaikelle alttiina paikallaan huojunut.
Elämästä itsestään juopunut.
Kunnolla maahan täten juurtunut.
Tuulissa monissa harjaantuen.
Aamut, illat, yöt.
Nähnyt kaikki tähtivyöt.
On tämä puu elämän.
Joka halajaa vuosirenkaita itsellensä vielä enemmän.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
