Smile;-) 1.2.3.

Hjumor Helunat & Hermannit

Hurttia huumoria heitellen,

hetkessä hauskuuttaen.

H:ssakin huvittaen.

Hilpeyttä hervotonta harrastaen.

Hatun huttua helpottaen.

He-He-He.. Hetulaa heittävät.

Ha-Ha-Ha.. Halvalla huumorillakin hurmaavat.

Hi-Hi-Hi.. Hipelöiden hipiällemme hiipivät.

Ho-Ho-Ho.. Hoitoa hohdokasta! Hoitavat.

Seuraavaksi:

”Stanby”  StandUp:laiset.

Standii suovat.

Sinulle:

Seisahtumista seisautusta.

Suurisuisista suistaan

suoltavat.

Sitä. ;-)))

Sarjoittaista suunnitelmallista.

Shokeerausta.

Siteerausta.

Sutkautuksissa

surffausta.

”Suusta suuhun” sulavaista.

Huumorilla ;-)))) hetkeemme helpotusta.

Helunoidaan & Hermannoidaan.

”Iän kaekkisesti. Uamen.”

Kirsi-Marja Vahter

Parasta ennen – päivä?

Pompahti päivään päivälle.

Peruutti päälle.

Päivitetty pirta / pinta.

”Pilvipoutainen”.

Pulkassa pakollinen.

”Rupsahda rauhassa”,

rapsahda ruhossa :-)).

”Ressit, ressit”

rämeikköön.

Roikkukoon, riippukoon.

Ravistelkoon.

Päivässä parasta: Rauhassa rapsahda.

Kirsi-Marja Vahter



Savvoo aekalaella kovvoo

Pittää tuas piästellä,

ee siinä kettää siästellä.

Käräpänen Savon ku purasoo,

o siitä leikki  kaakana,

ee aata Soo, Soo.

Lapsuuen lahjannaen,

saen Savon murteen,

piän sitä aarteenaen.

Kiitollisna muestelen hetkiä noeta,

jotka Savosta synnyinseueltain saen,

ee niitä melekeen mikkään muu voeta.

Vaek onhan nuita muitakkii kivasti kertynynnä.

Elämätä tätä ku on jo matkamittarriin kertynynnä.

Hölökyn kölkyn.

Ps. Koettakkee kestee..;-))

Jonnin joutavia(ko)?
Kirsi-Marja Vahter

Tuulesta temmattua.

Uutisia uusia uudehkoja ujutettuina,

tarinaan tungettuina.

Fiktiivissä -  faktaako?

Osa 1.

Kaksi savolaisakkaa maailmanmenoa murehtimassa:
Varma: Ootko sinä pannunna merkille, että kaekki pittää olla tätä nykyä Nii-i ! Johon Laina hieman ihmeissään. Niinku mitä meinoot? Tuskaisen tuohtuneena Varma sitten siihen:  No, justiisa sellaesta nii. Kaekkien pittää aena vuan jaksoo ja olla nii ylivetooja. Vedon pittää olla nii Duracell- kanin luokkoo. Ja sitte vielä sekin, että miehellä pittää olla hevosen kokoone ja naesilla lehmän.  Pitkee pätkää sinne halajataan ja silikonia rintavarustusta kohottaamaan. Ymmärrätkös jo mitä ajan takkoo? Laina: Kyllä tokkiisa. Oma viehätyksensä tuossa ulkokuorren viäntelyssä on. Minä olen haaveilunna sellaisista töttöröhuuliloista. Voes melekeen vaekka nuapurinukkoo suuella iliman, että oma ukko tietäis siitä mittää. Oes aika antossaa elämätä. Varma: Hyi häppee. Nauraa räkättävät siihen  päälle.

Varma: Entäpä tämän päevän työpoliitiikka? Oma ukkoin on ymmärtännynnä sen aevan viärin. Miehen rotjake yöllä häärittyään kimpussain tokasoo lopuksi,  että: -Pätkääni tässä vuan Päevittelen. Ja simahtaa sitten alta aeka yksikön ” töetten teon” jäläkeen. Voe tok ja nii onnellinen hymynkare huulillansa. Laina siihen: No kait se pätkästä kun pätkästä on kaekki otettava irti.  Hyväntuulisuus jatkuu.

Osa 2.

Varma hoihkaisee naapurilleen Lainalle, kun näkee tämän köpöttelevän pihamaansa poikki. – Tule sumpille sieltä! Piästään turisemmaan. Laina: Kahvi kaanistaa, joten nyt justiinsa tulen. Kahvikupposten ääressä. Varma: Ootko yhtään koskaan miettinynnä sitä, miten ne immeiset tosiaan jaksoo tässä helekutin kiiruussa ja vaahikkaassa mualimassamme pysyä vaahissa? Laina: No, dooppinkilla tietennii. On kaeken mualiman tropiloita siihe ja tähä. Enne vanahaan sitä ite liikunta riitti immeisille ja piti kunnon korkialla, mutta ee ennää. Korkiammalle pittää piästä. Varma: Nii ja sitte sieltä mätkähettää turvallensa kuitennii. Isäntäkin heilahti tuossa aamuyöstä sissään ovesta ja tietennii turvallensa. Oli kuulemma ottanu doopinkia ku muutkin sitä suosii nyt tänä päevänä. Kokkeilivat kellä on kunto kohillaan. Laina: Nii. Tarakoitti varmaan ryömimmiskuntoo. Akat nauraa räkättävät päälle. Tuli tässä kyllä mieleen, että onko sinulla sitä kamferitippa pulloo mukana ku jotennii on raahaton olo.  Tarvisisi vähä raahotusta itellekkii. Oekeella tavalla ku liäkitsee nii ee lähe käsilöestä elämä tämä. Laina: Nii liäkkeitä tarvittaa kyllä tietenni ja oekeisiin vaevoihin.

Varma: Ootko seurannunna uutimia töllöttimestä? Ja lehissäkin siitä on ollunna. Mannerheimki se muutti värriisä. Laina: Ae nii olikkii. Histoorialline sota-aekojen sankaristamme tehhää elokuva ulokomaella ja piäossaa valitaa sitte tumma miehen rötjäke. Ihan komia, mutta ee kyllä marsalkastamme käy. Vae mitä oot mieltä? Naurua. Varma tyrskähtelee: Juu ee kyllä oeken. Kaekee sitä kokkeeillaaki, jotta suatais huomioo ja oma iäni esille. Kaekki pittää nii kysseenallaistaa että. Pitääisköhä minunnii kysseenallaistaa ukkoni juominkireissut? Ee taetais tykätä.  Laina: No ee nii. Se on varmoo se. Naureskelua.

Osa 3.

Isäntä pyllähtää paikalle hiukset sojottaen joka ilmansuuntaan ja hieman kalpeana jäykkänä taivaltaa naisten tykö. Murisee: Hyvät huomenet, tapasäännöt vielä muistaen. Nostaa lattialta vaimolleen tältä pudonneen kahvilusikan. Kumarrus tuo hänelle kivuliaan ilmeen kasvoille. Jatkaa sitten matkaansa hitaasti edeten. Varma sihahtaa. Äkkäsitkös ? Minullapa taetaa ollakkii se Kotvara-apu - robootti. Se o kuule viimeistä huutoo nyt. Jiä imuuri ja ruohonleekkuu robootit aevan toeseksi. Laina: Tuolla robootilla taes piässä kolista ja kilistä enemmältikin ku noe vaevalloisesti kumartel. Taes rasvausta olla vaella ku suuntaas vesraanan iärelle. Nauraa pyrskähtelevät. Laina: Oes kyllä aeka ihanata omistaa, nyt ku tuli puhheeks, nii sellaenen Miehhen metästys -  robotti. Ite ku ee oekee meinoo jaksoo ennää ehtiä sellaesta. Sille ku antaes omiien mieltymuksen mukkaeset ohjeet uneelma urhoostaan ni voes se miehhen rötjäke minullekkin löötyä. Varma: Nii ois aeka vänkää. Kaekki mitaat ja pittuuet sekää tietennii ne täräkeimmät eli luontteen piirteet ku saes miäritellä. Heittee sissään käskylöiksi. Tietennii, että löötyiskö sitä sillä laella nyt sittenkää kummiskaa. Laina: Nii sehä o kyllää ne kemiat, jotka puhhuu ku näkköö jonku urhokkaan. Jos sukaat  alkoo pyöriä jaloissa tietee, että se taetaa olla mennoo nytten. Sillonnii  o kyllää tämän akaan  piästävä  jutustelemmaan ja tietty ehkempä sille törömäyskurssillekkii. 

Ukko hissukseen hiipii makuukamaria kohti. Samassa pärähtää soimaan ukon kännykkä keittiön pöydällä soittaen: "Lentävää kalakukkoa", niin maan perkeleen kovalla äänellä. Ympäri kääntyen tuskainen pyytävä ilme kasvoillaan, ehkä se eilisiltana syöty kalakukko vielä mahassansa, ukko vinkaisee Varmalle: Elä vastoo. Pistä vuan kiinni kokoo luuri. Varma tekee niin kuin ukkonsa hänen toivoo ja sulkee kännykän. Ukko: Kiitos, vaemoke. Häipyy sitten makuukamariin. Varma: Taetaa olla nii ettei Toivo  ole nytten ”Toivoa täynnä”. Laina: Nii näätti kyllä aeka toivottomalta tuo Toivosi, mutta kyllä se helepottaa hälläkin ku suap unta kupooliinsa. Varma: Tiiäkkö tuli tässä mieleen. Ukko on maeninnu joskus, että ihhailoo yhtä oekein srkaraappia ja menoossa pysyvöö mieshenkillöö. On jonkun sortin ” Konee immeisiä”. Elä vuan kysy tarakemmin ku en oekein tiiä. Mutta se joku  ol sammununna luurikaappaan. Laina: Oli varmaannii aeka väsy sekkii. Ee varmaankkaa ollu kerennynnä ostoo luuria. Oes voenu pelastaa hänet pintehestä. Jos se oes meinaa soenunna. Varma: Nii taetaa nuo ukot ottoo ihteestään aeka laella ne viimeset pisaarat aenakin ku rientoihinsa lähtevätten. Penskoilla on nii hyvää kanssa ku on tätä nykyä kännykät jo melekeen tarahaiästä lähtien. Voevat ilmoetella olinpaekkansa siten. Etennii jos o joku hätäänä. Laina: Nii parempoo keksintöö ee kyllä olekkaan.

Osa 4.

Hiriveetä! Hirivi! : Varma kiekaisee kunnolla korkealta ja ”kovvoo”. Laina pompahtaa pelästyneenä pystyyn ja alkaa tuijottaa Varman lailla ulos akkunasta. Isäntä ryntää makuukamarista vanhat tiukat trikoot päällänsä, joista takaluukku on tuuletustilassa ja kysyy pöllämystyneenä :  Mittee? Mikää? Laina kääntyy puolestaan tuijottamaan toviksi tätä näkyä. Etenkin isännän ilmiömäinen nopeatempoinen tanssimainen jalkatemppuilu pöydän luo tekee vaikutuksen. Lainan suupieliä alkaa väkisinkin nykimään. Varma: Kattokkee, tuolla vanahan naveetan  nurukalla. Isäntä: No nii onnii. Hei, tännää on just alakanunna luvalline hiriven ja peuran metästyskausi.  Eli varmannii on tuo nuapurimme Kualeppi jahissa siellä metästysporukoetten mukana. Kuatavat mahollisesti tämänkin urokse vähä sivuummalla paremmalla ajaalla jos vuan suavat sen sopivalle ettäisyyelle. Paenun tästä takaasi nukkummaan. Laina: Ee hätiä mitiä siis ollenkaa. Tiiäkkö tuossa omassa rakkahassa ukkokullassas on himpun verran aenakkii errään tanssahteleva mieslaalajan tappaista vetovoimoo. Aeka tiukkoo tanssahtelu askellusta otti hännii  äskennii. Molemmat tirskahtelee. Varma: Tiiän kyllä ketä meinoot mutta ee kyyllä ikimualimassa ukkoaen voe oekee hänneen verrata. Mutta kiitokset nytten kumminkii. Tilaannenoppeetta lötyy kyllä hänestäkkii taravittaessa. Ja joskus voes kyllä hijastaaki taravittaessa vaahtiansa. Tää kysseine aratisti ol kyllä mualimaluokon tassoo Laina: Nii. Mussiikki musisoenti ol kyllä taevaallista.

Varma: Tiiäkkö, nytten onnii löötynynnä tuasen uus Valeeammattilaenen. Tällä kertoo Valeejuristi. Tämä taappaus ol kyllä viittä vaelle valamis. O tainnu tulla tuostakkii Valee- ammattisooloelusta oeken urheelulaji. Yrittee melekeen sua mille alalle vuan, jos rohkeutta riittee . Laina: Uattele, jos meellä ei olisi minkkään sortin tarakastusrekistereitä. Kyyllä oes meno ku Villissä lännessä. Mahottomampikkii. Oes pian jopaa Valeepappeja ja lopulta ”piällysmiehenä” , anteeksi tarakoetan "piäällyshenkilönämme" muassamme voes toimii Valeeresitenttikkii. Varma naureskellen: No nyt kyyllä taesit antoo mielikuvitukselles liikoo siimoo. Koto Suomemme on hyvä mua asustella meiän kaekkien. Hyvi rakenneltu lakiiviidakkojäräjestelmämmekkii takkoo sen. Laina: Nii oekessa oot kyllä. Parempoo muata ee löyykkää ku omaa muamme o.

Osa 5.

Laina, ääntänsä huomaamattansa nostaen tokaisee: Katooha mikä  nytten tuolla tiellä jolokottellee! Varma säpsähtää aika lailla ja tuolinsa kaataen seisomaan nousten alkaa tiukkana tuijottamaan Lainan opastamaan suuntaan. Varma: Oe  mikää  näky! Nelikymppinen kylän komistus siellä juoksee tiukoissa kiiltävissä lurex - juoksuhousuissaan auringon paisteessa ihanasti iho kiiltäen ja naisten silmiä hivellen. Laina: Ee laettanna sitte puseeroo tuaskaan piällensä ku lenkillensä lähti. Ovi makuukammariin oli naisten huomaamatta auennut. Varma nostaen tuolinsa ja istahtaen topakasti takaisin sille: Hei, nytten tiiätkö o Suomeen rantaatunne mies Buruleski- ilimiö. Eekö o ihanoo! Nytten miehetki voe hittaasti keemaellen vähentöö vuatteitaan piältänsä ja myö naeset piästään naattimmaan puolestamme. Pittäes kyllä piästä ehottomasti katsommaan sellane näätinki, Varma silmät puolitangossa haaveksuen sanoo. Samassa isännän rykäisy kuuluu makuuhuoneen oven kynnykseltä. Isäntä suunnistaa tankkaamaan vettä, mutta pihahtaa suupielestään Varmalle: Vae semmoesta. Varma punehtuu hieman poskiltaan. 

Laina katsoo parhaimmaksi vaihtaa puheenaihetta kun huomaa pariskunnan välisen tunnelman tiivistymisen.  Ajattelee mielessään: Voi tuota rakastavaisten välistä kiihkoa. Siitä hänelle tuleekin mieleen. Laina: Tiiäkkö. Ruotti sitte hävis meille tuas yks nolla. Varma: Mittee meenoot? No laettovatten BB talon ovet lukkoo. Eli se foromaatti lopettii siellä liia harttaan seksiharrastelu ja tappeluide takia. Suomalaeset myö ollaa sitte kestävämppii tässäkii lajissa. Varma pyrskähtää nauruun johon isäntäkin yhtyy paikalle tullessaan. Sanoo Varmalle vielä vihjaileva hymy silmissään ja suussaan: Nii hyviiä harrasteitahan nuo ovatten. Niitä pitttää aeka usiasti harrastteekin. Kaanina päevänä etennii. Emännän ja isännän välillä todella nyt kipinöi. Kummatkin tuijottaa tapittivat toisiaan lemmen tuli leiskuva silmissänsä. Laina tajusi että kohta tästä pitää lähteä omalle torpallensa päin. Hänelle tuli vielä yksi tuore uutisen tynkä mieleen. Laina: Nii ne onni nuo poliisit laettaneet pamput hyllylle. Molemmat sekä isäntä että emäntä jäivät tuijottamaan Lainaa odottavasti. Laina: Ne on lähtennä myöskin lorruilu linjalle. Pimmeellä pimiässä kulkijoeta kohatessaan alkavatteennii loruilemmaa runoje avulla järäkee piähän heijastinta iliman kulkeville kansalaesille. Varma: Voe herttinen sentää. Isäntä: O siinä  runnoelussa voemoo. Minää tiiän sen. Ja taas pari alkaa tuijottelemaan toisiaan, joten Laina katsoo parhaimmaksi poistua. Laina: Taianki tässä lähteä kotpuoleen. Onha tässä jo turistukki jonni aekoo. 

Jonnin Joutaviako tarinaa jatkuu sivulla Smile;-)2 = too.

Klikkaa tästä niin pääset suoraan JATKOON:http://citykiti.blogspot.fi/p/smile-2-too.html

Osa 6.

Varma pelmahtaa pihalle, energisenä ja iänikuinen lenkkeilypuku päällänsä ja tokaisee Lainalle, joka pyllistelee kukkapenkin äärellä kitkemispuuhissa: Lähetäänkö lenkkeilemmää? Nytten onnii niin kuule virtoo veressä, että voes melekeen maratoonin tähä vetäestä. Laina tirskahtaa nauruun. Laina: Taesit suaha oekein kunno tseppaeluhallaukset siltä miehen köriläästäs? Varma: Juu.. Pusu / pusuttelu päevässä pittää pyllyn pyörimässä poluillakkii.. Laina: Verryyttelehä ihtiäis. Kään nopiasti vaehtamassa verekkarit piälle. Varma Lainalle tämän palatessa ulkosalle sopivampi asu päällänsä: Läheetäänkö kävelemmää sammaan suuntaan minne mäni tämää meijän kylää komistuski ? Laina: Lähettää vuan. Tää se tekkee kyllä nii hyvvee. Nii mielelle ku kehollekkii. Aena kannattaes jollae lailla liikuskella nii pyssyis kunnossa jokkaene. Varma: Oot kyllää nii oekeessa tuossa. Ja oekeenlaene ravinno syöntti siihe piälle vielä. Justiinsa oli tuasen siitäkkii , että muistisaerauksista kärsivien tae jos haluaapi ehkäestä tulevia tae jo oleemassa olevia muistihäeriötä, nii kannattee juua tae syyä tietynlaesia aeneksia. Juomingeista ol että kahvii tae teetä 4 kupillista, koorallinen pähkinöetä per päevä. Kaasvisrasvoo ja kalloo etennii pitäes ruua sisältöö hedelmie ja vihanneste ohella tietennii. Mustikoeta ja pinaattia suositeltii myös. Ite ruua maustamisessa suositeltii suolon sijaasta muita maustehia. Naurahtaen Varma lisää vielä: Pittäesköhä ottoo nämä ohjehet käyttöö ny itellensäkkii. On meinaa isännällä aeka ussein muistipuolella ongelmata. Ee meinoo millää muistoo esimerekiksi edellisehtoo tapaahtumia. Laina naurahtaa: Tuoho pittää kyllä sinu löytee järeämmät asseet. Kuha piet taesteluettäisyye turuvallisena ja varamistat selustas. Varma: Mitä meinoot? Laina: Eräästä vaemoketta huutokaapattiin meinaa tässä justiinsa Huutonetiissä. Varma: Elä ihmeessä. Ja nauraa kippurassa päälle. Laina: Ilimotuksessa ol että hyvännäkköene, hyvää kokkikkii, mutta luontteessa toevomissen varroo. Nooto kotioveelta ja helevetin äkkiä. Jokos ymmärrärtänet mitä ajan takkoo? Elikkäs nettitikkus piiloo enne ku ruppeet asiiasta keskustelemmaa ukkois kanssa. Nämä immeiste huluvattomat tempaakset ku meinoo aena jootua matkimisekohteheksi.  

Varma: Tuossa o kyllä perrää. Tiiätkö, tuli tässä mieleen ku nytten yritettää mualimoomme ihtiämme paremmalle tolalle suatoo, nii se uus Yleen maenostama ohjelema ”Eläämä pelissä”. Ylen nettisivuustoellakkii o se Vee-indeeksii mittaavo eli immeisen kykyyä kohata vastoenkäämisiä Eläämä pelissä - testi. Jokkaena voe testattaa ihtensä.  Ja halutessaa testi teo jäläkee, suapi sitte 8 viiko ajaalta ihtellensä sähähköpostitse neevoja eläämänsä kohennukseensa. Laina: Kuulostaapi hyvältä toella. Taean pirruuttaa tehä testi. Nähhään sitte kuinkka akaan käypi. Varma: Testaateettaan molemmat ihtemmä. Ukonki kyllä taevuttelen mukkaan jotenki. Halapoo hupiahan tuo o. Ja tuopi elämää uutta potkuakkii taravittaessa. Nimeommaa siihe miten potkit vastoon ku vituttoo nii muan perekuleesti.

Osa 7.

Varma ja Laina intoa puhkuen palailevat kotia päin. Varma: Kato, ee oo totta! Nuapurin lehmä on karanunna ja syöpi raahassa nurumikkoa tuossa pihakeenun kuppeessa. Laina: No nii onnii. Lähemmäksi  tultuaan, näkevät isännän jalat haarallaan rentoutunut onnellinen ilme kasvoillaan makaavan keinussa olutpullo  kädessä. Varma: Tiällä sitä vuan kalajoo kittaellaa! Isäntä: Kato lehemä! tarkoittaen tietysti juuri äkkäämäänsä lehmää keinun tuntumassa. Varma, uskomatta korviaan: Vae, että lehemä! Kylläpä oottii sitten nii elläin tuasiisa. Laina naurahtaen tilanteen koomisuudelle ja yhtäkkiselle monimutkaisuudelle: Tännää onni tälläene elläimelline päevä näemmä. Elläintä siellä tiällä. Isäntä: Nii.. tuota minää vuan niinku meenasin tässä. Ja osoittaa sitten sormella heiluvalla ruohoa märehtivää lehmää. Varma: No nii o parempi meenataki. Voesit sinäkii joskus kuule tehä jottaa kuntos hyväksi. Isäntä: Justiisaha myö vähä kahestaa harrasteltii liikuntoo. Täätyy se vähä relatakkii välillä. Laina: Kalajan juominen aataa kyllä. Voetteko uskoo. Se vahvistoo lihaksistoo. Varma ja isäntä jäivät haavi auki tuijottamaan. Isäntä: Elä helekutissa. Siinäs niät, heittää siinä välissä sitten eukollensa. Laina: Siinä o sellaene piene pieni mutta vuan mukaana. Sitä pittäes juua päevässä 72 litroo enneku humalasta löetty aenesosa vaekuttoes. Varma: No joha tässä jo kerkes peläästyä oekein. Isännän naama mutristui pettymyksestä. Hän pihahti: No voe hevossen häntäpiä. Siinä män sekkii tekosyy. Varma: Elähä nytten. Kyllähä sitä vähä suap ottoo joskus. Ja on toenen naatintoaene jolla voet korovata tuota himoaas. Nii muuten ..tämä aenes se tuottoo himoettavia hyväänolon tuntemuksia.  Pittää sydäärit kaakana sekä alentoo veren koleesteroolia. Ja kaeken lisääksi sitä ee tarvii naattia ku iha vähäse päevässä. Isäntä: No eehän tuollaesta naatintoaenetta voe olla olemassakaa. Laina: On on. Ompa hyvinnii. Taen tietee jo mistä höpäjät. Varma: Nii- i. Tumma sukulaati. Se pittee nii miehhen ku naesenki tiellä. Aenakin naatinnollisemmalla. Isäntä: Täätyypä kokkeella minunki. Jatkossa pittee kantoo nyt sitte kaksin käin kaappa-aatolta suklaata.

Samassa kuuluu huomiokipeän lehmän mylvehdintää kuin pisteenä tälle keskustelulle. Laina: Ne o Uuessaseelannissa kehittänneet geenimuunnellu lehemän, jonka maeto ee ennee aaheeta allergisia oereita maatoallergijoelle. Isäntä: Jumankekka. Kaekkee ne sitte uskaltavattii lähtöö muuntelemmaa. Varma: Ihanoo, että aesijoeta kehitellää sekä viännellää ja kiännellää ii kauan että ongelmia suahaan ratkaestua.

Osa 8.

Varma isännälle: Tiiäkkö sumppiaenekset on myöskii aeka vähissä. Joten sieltä kaapa-aatolta pittee muistoo ostoo myös kahvia. Laina: Pittää varamaan rueta sitäki hamstraamoon ku kahvipakeeti hinta suattaa pomssahtoo ylöspäen. On meinoo mualiman kahvivaraastot tällä hetkellä alahaisimmat vuoskymmennii. Isäntä: Helekutti. Tässä jootuu iha kunnolla kanniskelemmaa kaappatavaroeta. Varma: Hyötyliikuntoo se vuan on. Lissee papua lihaksii. Tupaki voesit jättää vaekka ostamati. Tae aenaki ostoo sitä vähemmä. Meinoon kun on se Savuuton kunta- rojekti menneillää. Yli 60 % rosenttia kunnista on jo savuuttomia. Isäntä vingahtaa todella kärsivällä äänellä: Elä ny ruppee liikoja kerralla vuatimmaa. Voen tok yrittöö jos saesin ensin vähennettyy sitä. Siästäishän siinä kyllä rahhookin. Ruuanki hinta senkun tuppaa vuan nousemmaa. Laina: Nytten kyllä järäki puhhuu. Jollae laella immeiset on entistäkkii enemmän ahingossa nykyää. Kaekki pienitulloeset ja eläkeläeset. Varma: Lototakkii pittee muistaa. Isäntä: Aatelkoo joessae yrityksessä ol  YT-neevottelut käännissä ja sattumoesin tämän työpaekan työntekijä voetti lotossa. Kyllä se onni potkasoo joskus oekkeen immeisen ahterrii. Varma:  Ahterista tuliki mieleen, että tännää on se saunapäeväki. Suat kyllä sitte käyä viäntämässä vihdan että piästtää kunnolla vihtommaa. Laina isännälle suunnaten: Sehä se vasta tekkeeki hyvvee pulssille. Syömmelle ja verenpaeneellekkii. Varma vinkaten silmää ukollensa: Kaeken näköösille paeneille. Isäntä: Nii ja kyllä sitte unikii maestuu nii makosalle. Varma: Myöhä ee nytten ehtoota ootella! Sinä paenut vihtoo viäntämmää. Ja myö laetettaa saunan kiukkaan alle tulet. Kaappa-aatolla kerkiät käyä siinä välissä enne ku sauna on valamis. Myö saunottaa nytten poruukalla. Vaekka uikkarit piällä jos ee muute kehata ja vehata. Laina oli heti mukana: Oekkein hyvä aatos tuo. Varma käskevällä hieman ilkikurisella äänellä: Ee ku äksööniä sitte. 

Isäntä silmät pyöreinä läksi siltä istumalta keinu heilahtaen pinkomaan koivikkoa kohti puukkoa kaivellen vyötärötupestaan. Ajatellen mielessään: Kun käsky kääpi, niin emäntee on parempi totella. Emäntä ku  puolestaa sitte nii tekkee vastapalaveluksia tuas hänelle. Kuten, on hellan iäressä sopiivan ussein päevässä. Tienkin nii tuuhheet vihdat, että raakeus on väestämätön ku niie kanssa heeluvatten. 

Saunalla kaksi savolaisakkaa pääsevät rauhassa taas kahdestaan juttelemaan.  Varma: Minu pittäes suaha tuoho ukkooni vähä lissee vaahtia. Tarakota siis siihe, että alakais huolehtimmaa itestää vähä enemmä. Laina: Nii oli sitte ikää mikä tahhaansa nii jokkaesen pittäes pysäähtyä ja miettiä mite voes ihteesä aattaa nimeommaa omaa terveyttä ajaatelle. Immeiset voe nii huonosti nykyää. Kaekilla ee oo ees rahhoo  tarapeeksi huolehtiaksee ihteestää kunnolla ja niillä joella on nii ne ee välttämäti kerkiä harrostoo minkkää sortin liikuntoo. Varma: Tuo on kyllä nii tosi tuo. Vähempivarraeset kyllä on sitkompaa sorttia järestäänsä. Käävät vaekka käveelemässä tae juoksoo jölökyttelemässä jos vuan jaksavatten. Jos on liia vähä ravintoo suatavana nii kannattee kyllä harrastoo ee nii rasittavvoo liikuntoo. Laina: Suomi on täännä immeisiä jotka sisukkuuellansa kuitennii pyristelevät etiäpäin. Hyö jos ketkä ansaitsivatten pareempia olosuhteeta ihtellensä. Nuoret etennii.  Heijän pittäis jaksoo pitkälti vielä. Ja toesaalta vanhukset. Hyö on jo tehneet osaansa.  Varma: Enempöö et voes ennee oekessa olla kyllä tässä asiiassa. Mutta usko kyllä nii lujasti suomalaeseen kansaa. Sisulla vaek suon silimästä, sellaesia myö ollaanii. Laina naurahtaen: Nii muute ollaan nii.

 Osa 9.

Saunan lauteilla, kolme pyllyä ”pylly vasten pyllyä..pum..pum” tunnelmissa huokailevat saunan ihanuudesta jokainen vuorollansa. Ihka alastomina saunassa istujat ovat unohtaneet ottaa käyttöön savolaiselle niin tyypillisen tavan ujoilla, tavan ”en mie vehtoo kehtoo ku toeset kahtoo”. Isäntä: Kyllä tulloo nii pehmeet ja leppoesat löylyt tästä puukiukaasta että. Varma: Nii tulloo. Hikiki lähtöö paremmi virtoomaan ku ee oo liia tuliiseksi lämmitettyä saanoo. Laina: Eeköhä aleta heelumaan noella vihdoilla.  Suahaa veri kiertämmää kunnolla. Siitä alkoikin ulos asti kuuluva tiuhatahtinen vihdoilla läiskintä. Isäntä hyppää ensimmäisenä lauteilta alas ja huudahtaa ovesta ulos juostessaan: Tulukeeha työkin järäveen vilvoittelemmaa. Naiset katsovat toisiaan. Varma: Männään ensin tuoho kuistille istuksimmaa. Antaa isännän ensin lillua raahassa järävessä. Naiset siirtyvät kuistille. Näkevät kun isäntä siirtyy hytisten pikkuhiljaa syvemmälle rannasta.  Tämä pysähtyy paikoillensa kun vettä on hieman yli navan korkeudelle. Ihan vierestä kaislikosta kuuluu loiskahdus. Isäntä vilkaisee taakseen ja huutaa naisille kuistille. Taettaan suada kalloo katiskoesta ehtoolla. Isäntä yrittää sitkeästi pirskotella vettä päällensä, jotta uskaltautuisi uiskentelemaan kunnolla. Yhtäkkiä alkaa aivan hirvittävä karjuminen. Aiiiii…Perekuleen…Helekutin..Suatanan…Mikää Suatana? Aijajaiii..Isäntä huutaa kuin Lordi aikoinaan lavalla ”Hard Rock Hallelujaa”. Ja on kohottanut kätensä ylös kuin apua anoen. Naiset ovat aivan jähmettyneitä kuistilla. Varma saa ensimmäisenä itsensä liikkeelle. Hän lähtee juoksemaan hengenpelastajan vauhdilla kiidolla laiturille ja pomppaa siltä suoraan isännän viereen. Samassa polskahtaa ja hyppää vedestä esiin todella iso hauen vonkale. Isäntä katsoo vihaisena hauen perään ja katsoo sitten alaspäin. Emäntää seuraa katseen suuntaa. Isäntä: Taetaa olla tallella. Perekele. Tuon hauen piruulaesen kyllä sualistan. Kaekki hauet tästä järävestä. Emäntä: Käviikö pahaasti? Isäntä sanoo: Ee ehkä niinkää.  Varma: Tuuha..männään poes kahtommaa mitä se haue piruulaene tek. Emäntä ja isäntä tulevat ylös järvestä suunnistaen kuistille Lainan tykö, missä tämä istuu erittäin huolestuneen näköisenä. Isäntä nostaa penkille istuttuaan ylös isovarpaansa. Naiset vilkaisevat toisiaan huojentuneina. Isäntä lohkaisee: Juu tallella ompi. Ee oo onneksi iso pureema jäläki. Tikeiltä siästyn kyllä näemmä. Nyt alkaa jo kaikkien suupieliä nykimään. Varma: Uattele,  jos se oes huomannunna sen siun vähä isomman matoose? Isäntä: Helekutti. Onneksi ee huomannu. Laina: Justiisa ol muuten sellaene murrosiässä oleva poeka sualistanne 10 kilo kokoose haue. Meenasit sitte sinäkii lähtöö samalla linijalle? Laina sanoo isännälle naurua pidätellen. Isäntä jo toipuneena järkytyksestä purskahtaa nauruun. Vastaa: No yrittee pitää, yrittee pittää. Tietennii nuo pyyntivälineet voes olla ne enemmältikkii käätössä oleevat.  Varma: Kyllä sie oot sitte sellaene  vesien sankar, Ahti oekeen. 

Laina: Ootteko työ kuulleet siitä saerauslomauuistuksesta? Ensimmäestä saerastelupäevästä ee saesikkaa ennee palakkoo. Ruottissa tämä käätäntö on ollunna jo käätössä 90- luvuusta asti. Ensi se teho oli vaekuttavampoo, mutta sitte saerastelutilastot ovattii sahanneet ylöspäen ja alaspäen. Isäntä: Juu jotaakuinkkii nii se taes olla. Isokenkäeset kansanejustajat taetaisivat aenostaa hyöttyy siitä. Suavat  meinoon erillise korovaukse saerausajalttansa. Varma: Suapi nähä mitä kaekkee tuostakkii vielä meille kansalaesille media kaatta meille virtoo. Laina: Nii kyllähä se pittää pysyä menoossa mukaana tässä infoelussa. Etennii siinä miten myö kansalaeset pärjättään kaekanlaesten tuleevie muutoste keskellä. Tässä Veetään nuottoo, Suahaanko kalooja- seleviytymisrosessissa.