Smile ;-)

Hjumor Helunat & Hermannit

Hurttia huumoria heitellen,

hetkessä hauskuuttaen.

H:ssakin huvittaen.

Hilpeyttä hervotonta harrastaen.

Hatun huttua helpottaen.

He-He-He.. Hetulaa heittävät.

Ha-Ha-Ha.. Halvalla huumorillakin hurmaavat.

Hi-Hi-Hi.. Hipelöiden hipiällemme hiipivät.

Ho-Ho-Ho.. Hoitoa hohdokasta! Hoitavat.

Seuraavaksi:

”Stanby”  StandUp:laiset.

Standii suovat.

Sinulle:

Seisahtumista seisautusta.

Suurisuisista suistaan

suoltavat.

Sitä. ;-)))

Sarjoittaista suunnitelmallista.

Shokeerausta.

Siteerausta.

Sutkautuksissa

surffausta.

”Suusta suuhun” sulavaista.

Huumorilla ;-)))) hetkeemme helpotusta.

Helunoidaan & Hermannoidaan.

”Iän kaekkisesti. Uamen.”
©Kirsi-Marja Vahter

Parasta ennen – päivä?

Pompahti päivään päivälle.

Peruutti päälle.

Päivitetty pirta / pinta.

”Pilvipoutainen”.

Pulkassa pakollinen.

”Rupsahda rauhassa”,

rapsahda ruhossa :-)).

”Ressit, ressit”

rämeikköön.

Roikkukoon, riippukoon.

Ravistelkoon.

Päivässä parasta: Rauhassa rapsahda.
©Kirsi-Marja Vahter

Savvoo aekalaella kovvoo

Pittää tuas piästellä,

ee siinä kettää siästellä.

Käräpänen Savon ku purasoo,

o siitä leikki  kaakana,

ee aata Soo, Soo.

Lapsuuen lahjannaen,

saen Savon murteen,

piän sitä aarteenaen.

Kiitollisna muestelen hetkiä noeta,

jotka Savosta synnyinseueltain saen,

ee niitä melekeen mikkään muu voeta.

Vaek onhan nuita muitakkii kivasti kertynynnä.

Elämätä tätä ku on jo matkamittarriin kertynynnä.

Hölökyn kölkyn.

Ps. Koettakkee kestee..;-))

Jonnin joutavia(ko)?

©Kirsi-Marja Vahter

Tuulesta temmattua.

Uutisia uusia uudehkoja ujutettuina,

tarinaan tungettuina.

Fiktiivissä -  faktaako?

Osa 1.

Kaksi savolaisakkaa maailmanmenoa murehtimassa:
Varma: Ootko sinä pannunna merkille, että kaekki pittää olla tätä nykyä Nii-i ! Johon Laina hieman ihmeissään. Niinku mitä meinoot? Tuskaisen tuohtuneena Varma sitten siihen:  No, justiisa sellaesta nii. Kaekkien pittää aena vuan jaksoo ja olla nii ylivetooja. Vedon pittää olla nii Duracell- kanin luokkoo. Ja sitte vielä sekin, että miehellä pittää olla hevosen kokoone ja naesilla lehmän.  Pitkee pätkää sinne halajataan ja silikonia rintavarustusta kohottaamaan. Ymmärrätkös jo mitä ajan takkoo? Laina: Kyllä tokkiisa. Oma viehätyksensä tuossa ulkokuorren viäntelyssä on. Minä olen haaveilunna sellaisista töttöröhuuliloista. Voes melekeen vaekka nuapurinukkoo suuella iliman, että oma ukko tietäis siitä mittää. Oes aika antossaa elämätä. Varma: Hyi häppee. Nauraa räkättävät siihen  päälle.

Varma: Entäpä tämän päevän työpoliitiikka? Oma ukkoin on ymmärtännynnä sen aevan viärin. Miehen rotjake yöllä häärittyään kimpussain tokasoo lopuksi,  että: -Pätkääni tässä vuan Päevittelen. Ja simahtaa sitten alta aeka yksikön ” töetten teon” jäläkeen. Voe tok ja nii onnellinen hymynkare huulillansa. Laina siihen: No kait se pätkästä kun pätkästä on kaekki otettava irti.  Hyväntuulisuus jatkuu.

Osa 2.

Varma hoihkaisee naapurilleen Lainalle, kun näkee tämän köpöttelevän pihamaansa poikki. – Tule sumpille sieltä! Piästään turisemmaan. Laina: Kahvi kaanistaa, joten nyt justiinsa tulen. Kahvikupposten ääressä. Varma: Ootko yhtään koskaan miettinynnä sitä, miten ne immeiset tosiaan jaksoo tässä helekutin kiiruussa ja vaahikkaassa mualimassamme pysyä vaahissa? Laina: No, dooppinkilla tietennii. On kaeken mualiman tropiloita siihe ja tähä. Enne vanahaan sitä ite liikunta riitti immeisille ja piti kunnon korkialla, mutta ee ennää. Korkiammalle pittää piästä. Varma: Nii ja sitte sieltä mätkähettää turvallensa kuitennii. Isäntäkin heilahti tuossa aamuyöstä sissään ovesta ja tietennii turvallensa. Oli kuulemma ottanu doopinkia ku muutkin sitä suosii nyt tänä päevänä. Kokkeilivat kellä on kunto kohillaan. Laina: Nii. Tarakoitti varmaan ryömimmiskuntoo. Akat nauraa räkättävät päälle. Tuli tässä kyllä mieleen, että onko sinulla sitä kamferitippa pulloo mukana ku jotennii on raahaton olo.  Tarvisisi vähä raahotusta itellekkii. Oekeella tavalla ku liäkitsee nii ee lähe käsilöestä elämä tämä. Laina: Nii liäkkeitä tarvittaa kyllä tietenni ja oekeisiin vaevoihin.

Varma: Ootko seurannunna uutimia töllöttimestä? Ja lehissäkin siitä on ollunna. Mannerheimki se muutti värriisä. Laina: Ae nii olikkii. Histoorialline sota-aekojen sankaristamme tehhää elokuva ulokomaella ja piäossaa valitaa sitte tumma miehen rötjäke. Ihan komia, mutta ee kyllä marsalkastamme käy. Vae mitä oot mieltä? Naurua. Varma tyrskähtelee: Juu ee kyllä oeken. Kaekee sitä kokkeeillaaki, jotta suatais huomioo ja oma iäni esille. Kaekki pittää nii kysseenallaistaa että. Pitääisköhä minunnii kysseenallaistaa ukkoni juominkireissut? Ee taetais tykätä.  Laina: No ee nii. Se on varmoo se. Naureskelua.

Osa 3.

Isäntä pyllähtää paikalle hiukset sojottaen joka ilmansuuntaan ja hieman kalpeana jäykkänä taivaltaa naisten tykö. Murisee: Hyvät huomenet, tapasäännöt vielä muistaen. Nostaa lattialta vaimolleen tältä pudonneen kahvilusikan. Kumarrus tuo hänelle kivuliaan ilmeen kasvoille. Jatkaa sitten matkaansa hitaasti edeten. Varma sihahtaa. Äkkäsitkös ? Minullapa taetaa ollakkii se Kotvara-apu - robootti. Se o kuule viimeistä huutoo nyt. Jiä imuuri ja ruohonleekkuu robootit aevan toeseksi. Laina: Tuolla robootilla taes piässä kolista ja kilistä enemmältikin ku noe vaevalloisesti kumartel. Taes rasvausta olla vaella ku suuntaas vesraanan iärelle. Nauraa pyrskähtelevät. Laina: Oes kyllä aeka ihanata omistaa, nyt ku tuli puhheeks, nii sellaenen Miehhen metästys -  robotti. Ite ku ee oekee meinoo jaksoo ennää ehtiä sellaesta. Sille ku antaes omiien mieltymuksen mukkaeset ohjeet uneelma urhoostaan ni voes se miehhen rötjäke minullekkin löötyä. Varma: Nii ois aeka vänkää. Kaekki mitaat ja pittuuet sekää tietennii ne täräkeimmät eli luontteen piirteet ku saes miäritellä. Heittee sissään käskylöiksi. Tietennii, että löötyiskö sitä sillä laella nyt sittenkää kummiskaa. Laina: Nii sehä o kyllää ne kemiat, jotka puhhuu ku näkköö jonku urhokkaan. Jos sukaat  alkoo pyöriä jaloissa tietee, että se taetaa olla mennoo nytten. Sillonnii  o kyllää tämän akaan  piästävä  jutustelemmaan ja tietty ehkempä sille törömäyskurssillekkii. 

Ukko hissukseen hiipii makuukamaria kohti. Samassa pärähtää soimaan ukon kännykkä keittiön pöydällä soittaen: "Lentävää kalakukkoa", niin maan perkeleen kovalla äänellä. Ympäri kääntyen tuskainen pyytävä ilme kasvoillaan, ehkä se eilisiltana syöty kalakukko vielä mahassansa, ukko vinkaisee Varmalle: Elä vastoo. Pistä vuan kiinni kokoo luuri. Varma tekee niin kuin ukkonsa hänen toivoo ja sulkee kännykän. Ukko: Kiitos, vaemoke. Häipyy sitten makuukamariin. Varma: Taetaa olla nii ettei Toivo  ole nytten ”Toivoa täynnä”. Laina: Nii näätti kyllä aeka toivottomalta tuo Toivosi, mutta kyllä se helepottaa hälläkin ku suap unta kupooliinsa. Varma: Tiiäkkö tuli tässä mieleen. Ukko on maeninnu joskus, että ihhailoo yhtä oekein srkaraappia ja menoossa pysyvöö mieshenkillöö. On jonkun sortin ” Konee immeisiä”. Elä vuan kysy tarakemmin ku en oekein tiiä. Mutta se joku ol sammununna luurikaappaan. Laina: Oli varmaannii aeka väsy sekkii. Ee varmaankkaa ollu kerennynnä ostoo luuria. Oes voenu pelastaa hänet pintehestä. Jos se oes meinaa soenunna. Varma: Nii taetaa nuo ukot ottoo ihteestään aeka laella ne viimeset pisaarat aenakin ku rientoihinsa lähtevätten. Penskoilla on nii hyvää kanssa ku on tätä nykyä kännykät jo melekeen tarahaiästä lähtien. Voevat ilmoetella olinpaekkansa siten. Etennii jos o joku hätäänä. Laina: Nii parempoo keksintöö ee kyllä olekkaan.

Osa 4.

Hiriveetä! Hirivi! : Varma kiekaisee kunnolla korkealta ja ”kovvoo”. Laina pompahtaa pelästyneenä pystyyn ja alkaa tuijottaa Varman lailla ulos akkunasta. Isäntä ryntää makuukamarista vanhat tiukat trikoot päällänsä, joista takaluukku on tuuletustilassa ja kysyy pöllämystyneenä :  Mittee? Mikää? Laina kääntyy puolestaan tuijottamaan toviksi tätä näkyä. Etenkin isännän ilmiömäinen nopeatempoinen tanssimainen jalkatemppuilu pöydän luo tekee vaikutuksen. Lainan suupieliä alkaa väkisinkin nykimään. Varma: Kattokkee, tuolla vanahan naveetan  nurukalla. Isäntä: No nii onnii. Hei, tännää on just alakanunna luvalline hiriven ja peuran metästyskausi.  Eli varmannii on tuo nuapurimme Kualeppi jahissa siellä metästysporukoetten mukana. Kuatavat mahollisesti tämänkin urokse vähä sivuummalla paremmalla ajaalla jos vuan suavat sen sopivalle ettäisyyelle. Paenun tästä takaasi nukkummaan. Laina: Ee hätiä mitiä siis ollenkaa. Tiiäkkö tuossa omassa rakkahassa ukkokullassas on himpun verran aenakkii errään tanssahteleva mieslaalajan tappaista vetovoimoo. Aeka tiukkoo tanssahtelu askellusta otti hännii  äskennii. Molemmat tirskahtelee. Varma: Tiiän ketä meinoot mutta ee kyyllä ikimualimassa ukkoaen voe oekee hännee verrata. Mutta kiitokset nytten kumminkii. Tilaannenoppeetta lötyy kyllä hänestäkkii taravittaessa. Ja joskus voes kyllä hijastaaki taravittaessa vaahtiansa. Tää kysseine aratisti ol kyllä nii mualimaluokon tassoo. Laina: Nii. Mussiikki musisoenti ol kyllä taevaallista.

Varma: Tiiäkkö, nytten onnii löötynynnä tuasen uus Valeeammattilaenen. Tällä kertoo Valeejuristi. Tämä taappaus ol kyllä viittä vaelle valamis. O tainnu tulla tuostakkii Valee- ammattisooloelusta oeken urheelulaji. Yrittee melekeen sua mille alalle vuan, jos rohkeutta riittee . Laina: Uattele, jos meellä ei olisi minkkään sortin tarakastusrekistereitä. Kyyllä oes meno ku Villissä lännessä. Mahottomampikkii. Oes pian jopaa Valeepappeja ja lopulta ”piällysmiehenä” , anteeksi tarakoetan "piäällyshenkilönämme" muassamme voes toimii Valeeresitenttikkii. Varma naureskellen: No nyt kyyllä taesit antoo mielikuvitukselles liikoo siimoo. Koto Suomemme on hyvä mua asustella meiän kaekkien. Hyvi rakenneltu lakiiviidakkojäräjestelmämmekkii takkoo sen. Laina: Nii oekessa oot kyllä. Parempoo muata ee löyykkää ku omaa muamme o.

Osa 5.

Laina, ääntänsä huomaamattansa nostaen tokaisee: Katooha mikä  nytten tuolla tiellä jolokottellee! Varma säpsähtää aika lailla ja tuolinsa kaataen seisomaan nousten alkaa tiukkana tuijottamaan Lainan opastamaan suuntaan. Varma: Oe  mikää  näky! Nelikymppinen kylän komistus siellä juoksee tiukoissa kiiltävissä lurex - juoksuhousuissaan auringon paisteessa ihanasti iho kiiltäen ja naisten silmiä hivellen. Laina: Ee laettanna sitte puseeroo tuaskaan piällensä ku lenkillensä lähti. Ovi makuukammariin oli naisten huomaamatta auennut. Varma nostaen tuolinsa ja istahtaen topakasti takaisin sille: Hei, nytten tiiätkö o Suomeen rantaatunne mies Buruleski- ilimiö. Eekö o ihanoo! Nytten miehetki voe hittaasti keemaellen vähentöö vuatteitaan piältänsä ja myö naeset piästään naattimmaan puolestamme. Pittäes kyllä piästä ehottomasti katsommaan sellane näätinki, Varma silmät puolitangossa haaveksuen sanoo. Samassa isännän rykäisy kuuluu makuuhuoneen oven kynnykseltä. Isäntä suunnistaa tankkaamaan vettä, mutta pihahtaa suupielestään Varmalle: Vae semmoesta. Varma punehtuu hieman poskiltaan. 

Laina katsoo parhaimmaksi vaihtaa puheenaihetta kun huomaa pariskunnan välisen tunnelman tiivistymisen.  Ajattelee mielessään: Voi tuota rakastavaisten välistä kiihkoa. Siitä hänelle tuleekin mieleen. Laina: Tiiäkkö. Ruotti sitte hävis meille tuas yks nolla. Varma: Mittee meenoot? No laettovatten BB talon ovet lukkoo. Eli se foromaatti lopettii siellä liia harttaan seksiharrastelu ja tappeluide takia. Suomalaeset myö ollaa sitte kestävämppii tässäkii lajissa. Varma pyrskähtää nauruun johon isäntäkin yhtyy paikalle tullessaan. Sanoo Varmalle vielä vihjaileva hymy silmissään ja suussaan: Nii hyviiä harrasteitahan nuo ovatten. Niitä pitttää aeka usiasti harrastteekin. Kaanina päevänä etennii. Emännän ja isännän välillä todella nyt kipinöi. Kummatkin tuijottaa tapittivat toisiaan lemmen tuli leiskuva silmissänsä. Laina tajusi että kohta tästä pitää lähteä omalle torpallensa päin. Hänelle tuli vielä yksi tuore uutisen tynkä mieleen. Laina: Nii ne onni nuo poliisit laettaneet pamput hyllylle. Molemmat sekä isäntä että emäntä jäivät tuijottamaan Lainaa odottavasti. Laina: Ne on lähtennä myöskin lorruilu linjalle. Pimmeellä pimiässä kulkijoeta kohatessaan alkavatteennii loruilemmaa runoje avulla järäkee piähän heijastinta iliman kulkeville kansalaesille. Varma: Voe herttinen sentää. Isäntä: O siinä  runnoelussa voemoo. Minää tiiän sen. Ja taas pari alkaa tuijottelemaan toisiaan, joten Laina katsoo parhaimmaksi poistua. Laina: Taianki tässä lähteä kotpuoleen. Onha tässä jo turistukki jonni aekoo. 

Jonnin Joutaviako tarinaa jatkuu sivulla Smile;-)2 = too.

Klikkaa tästä niin pääset suoraan JATKOON:http://citykiti.blogspot.fi/p/smile-2-too.html