FB Päivä jälkeen sateen

Päivä jälkeen sateen.
Jossa auringonkukkapelto.
Ilahdutti meitä. 
Kulkijoita. 

On aurinko. 
Joka loistaa.
Välillä pilvien raosta. 
Ja kaipuutani lievittää. 

Oot siellä.
Meren läheisyydessä. 
Luonnon äärellä. 
Kauneudessa.

On rauha sydämmessäin. 
Kun tiedän. 
Että on paikka tuo. 
Teille niin antava. 

On nämä.
Lapset tämän maan. 
Jotka luontoa tätä.
Rakastaa.

Ja meidän on. 
Yhdessä kaikkien. 
Koko maailman. 
Tätä kauneutta ympärillä suojeltava.

On aika.
Joka kuluu.
Ja kaikki koko ajan.
Muuttuu.

Mutta yks.
Joka säilyy.
On ikävä löytää.
Ain luonnosta hurmaa joka kantaa. 

Tehkäämme.
Siis kaikkemme. 
Että maailmamme. 
Tulevaisuudessa. 

Mahdollisimman.
Monille sukupolville. 
Nautinnon tälläisen.
Antaa.

Mahdollisimman.
Monille sukupolville. 
Nautinnon tälläisen. 
Antaa.

Päivä jälkeen sateen .
Jossa auringonkukkapelto .
Ilahdutti meitä. 
Kulkijoita.

On aurinko. 
Joka loistaa.
Välillä pilvien raosta. 
Ja kaipuutani lievittää.

Oot siellä. 
Meren läheisyydessä. 
Luonnon äärellä. 
Kauneudessa.

On rauha sydämmessäin. 
Kun tiedän.
Että on paikka tuo. 
Teille niin antava.

On nämä.
Lapset tämän maan. 
Jotka luontoa tätä. 
Rakastaa.

Ja meidän on. 
Yhdessä kaikkien. 
Koko maailman. 
Tätä kauneutta ympärillä suojeltava.

On aika.
Joka kuluu.
Ja kaikki koko ajan.
Muuttuu. 

Mutta yks.
Joka säilyy.
On ikävä löytää.
Ain luonnosta hurmaa joka kantaa. 

Tehkäämme. 
Siis kaikkemme. 
Että maailmamme tää. 
Tulevaisuudessa. 

Mahdollisimman. 
Monille sukupolville. 
Nautinnon tälläisen.
Antaa. 

Mahdollisimman. 
Monille sukupolville .
Nautinnon tälläisen. 
Antaa.

❤ :lla C:lle ❤

©Kirsi-Marja Vahter

FB Syksyn ruskan lapsi

Matkalla.
Olen mä tänään.
Kohti kaupunkia.
Merimaisema.
Raikkaita tuulahduksia.

Ja sitten mä hänet taas nään.

Pilvetkään.
Taivaalla.
Jotka purjehtii.
Ja auringon esiin tulon estää.

Ei voi viedä iloa sydämestäin millään.

Syysruskaa.
Aina ihailla mä saan.
Lehvistön kirjoa värejä.
Leikkiä pinnal katujen.

Kun luokses tähän aikaan matkaa teen.

Sitä taivaltaa.
Ikävä kaipuu.
Ain rinnas.
Kunnes taas kohdataan.

Ja tuska tuo poistuu aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Omaa elämää.
Sä elät onnellista.
Kera muiden läheistes.
Ja se kaikkea tätä helpottaa.

Ois huoli suur muuten sydämmessäin.

Näin tää aika.
Vuodet kulkee.
Kunnes omat polkumme.
Taas kohtaavat.

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman. 

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä. 

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman. 

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä. 

Siitä tiedät.
Sinä lapsi.
Tämän maan. 
Oot tärkeä ihminen ain meille kaikille. 

Oot syksyn ruskan lapsi .
Iloa väriä tuova. 
Ain kaikkien elämään .

Oot syksyn ruskan lapsi.
Iloa väriä tuova. 
Ain kaikkien elämään. 

Matkalla.
Olen mä tänään. 
Kohti kaupunkia. 
Merimaisema.
Raikkaita tuulahduksia.

Ja sitten mä hänet taas nään. 

Pilvetkään.
Taivaalla.
Jotka purjehtii.
Ja auringon esiin tulon estää.

Ei voi viedä iloa sydämestäin millään. 

Syysruskaa. 
Aina ihailla mä saan. 
Lehvistön kirjoa värejä. 
Leikkiä pinnal katujen. 

Kun luokses tähän aikaan matkaa teen. 

Sitä taivaltaa. 
Ikävä kaipuu.
Ain rinnas. 
Kunnes taas kohdataan. 

Ja tuska tuo poistuu aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan.

Omaa elämää.
Sä elät onnellista. 
Kera muiden läheistes. 
Ja se kaikkea tätä helpottaa. 

Ois huoli suur muuten sydämmessäin. 

Näin tää aika. 
Vuodet kulkee. 
Kunnes omat polkumme. 
Taas kohtaavat. 

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä.

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.

Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä. 

Siitä tiedät.
Sinä lapsi.
Tämän maan.
Oot tärkeä ihminen ain meille kaikille. 

Oot syksyn ruskan lapsi. 
Iloa väriä tuova. 
Ain kaikkien elämään. 

Oot syksyn ruskan lapsi. 
Iloa väriä tuova. 
Ain kaikkien elämään. 

Ain kaikkien elämään. 

❤:lla 7v. C:lle ❤!!

©Kirsi-Marja Vahter

FB Syyskuu

Syyskuu

Syyskuu. 
Meille nyt näin aukeaa. 
Syyskuu. 
Joka menneistä meitä muistuttaa.

Syyskuu. 
Jossa ruskaa katsella saa. 
Syyskuu. 
Joka mielemme rauhoittaa. 

Monelle aika on tää. 
Vain muutoksen. 
Kesä taakse jää. 
Ja maisema on taas syksyinen. 

Talvi pian tänne ennättää. 
Kera kylmyyden. 
Ja syksyä ikävä jää. 
Koska se on aikaa värikylläisyyden. 

Syyskuu. 
Siihen sydän yhä uudestaan rakastuu. 
Syyskuu. 
Koska aikaan tähän muistoja hyviä mahtuu. 

Syyskuu. 
On siinä myös syntymää. 
Syyskuu. 
On luonto riisuttunakin täynnä elämää. 

Sateinen tuulinen sää. 
Kanssa pimeyden. 
Se meihin jälkensä jättää. 
Ymmärrämme valon tärkeyden. 

Syksy ruskallaan kuitenkin näyttää. 
Värien voimallisuuden. 
Sen millä elämäämme voimme sävyttää. 
Poistamalla siitä synkkyyden. 

Syyskuu. 
Vaikka elämä veisi merten taa. 
Syyskuu. 
Sielläkin sen joku onnekas kohdata saa. 

Syyskuu. 
Ei voi olla aikaa tään parempaa. 
Syyskuu. 
Se meille niin paljon antaa. 

© Kirsi-Marja Vahter 

FB Oi Neiti Syyskuu

Oi Neiti Syyskuu 

Taas syksyssä me kuljetaan. 
Ruskasta loimuaa puut. 
Ruskasta peitteen saa maa. 

On onni kun täällä vielä olla saan. 
Katsoa haistaa maistaa. 
Kaikkea vielä tulevaa. 

Ja miten paljon se mulle merkitsee. 
Kun Neiti Syyskuu. 
Sua halata ja onnitella saan. 

Vaikka nämä hetket kuin lehdet maahan varisee. 
On yllämmä sama kiertävä kuu. 
Ja ne muistot vie meidät aina onnen satamaan. 

Syksyn ruskaa. 
Siksi kai rakastetaan. 
Kun se kantaa kaunista muutoksen tuskaa. 
Kuin me elämässä jossa täällä matkataan. 

Ei eilinen huominen itsessään turvaa tuo. 
Elämäsi ihmiset läheiset kaikki rakkaat. 
He onnen sulle luo. 

Oi Neiti Syyskuu. 
Kuinka sua rakastan. 
Oi tätä hehkuvaa ruskaa. 
Sulle syksylle rakkauteni aina osoitan. 

Ja jos kohtalo vaan suo. 
Sä paljon kaikkea hyvää elämässäs kohtaat. 
On, on tää elämä niin värikäs onnen surunkin vuo. 

Oi, oi Neiti Syyskuu. 
Oi, syksyn hehkuvaa ruskaa. 
Tätä kaikkea kuinka rakastan. 

Oi, syyskuu. 
Kuinka se onnen meille taas tuo, tuo, tuo. 
Oi, syyskuu. 
On tää elämä ainaisen muutoksen vuo, vuo, vuo.

Oi, syyskuu. 
Se onnen meille tuo, tuo, tuo. 
Oi, Neiti Syyskuu. 
On tää elämä värikäs muutoksen vuo, vuo, vuo. 

❤ :lle C:lle ❤ 

©Kirsi-Marja Vahter

FB Pieni ihminen

Pieni ihminen 

Hetkiin.

Jolloin sut edessäni nään.

Niihin. 

Kaiken ammennan alan elämään.

Hetkiin.

Jolloin hymysi kääntää mun pään.

Silloin.

Alan onnesta liitelemään.

Sä tyttö.

Rakas pieni ihminen. 

Saat tuon aikaan.

Olet mummin lapsenlapsi hentoinen.

Neiti.

Niin valovoimainen. 

Synnyit ruskan aikaan.

Olet läheisillesi niin täydellinen.

Kyyneliin.

Silmäni kostuvat. 

Kyyneliin. 

Kiitoksesta ne sinne nousevat.

Kyyneliin. 

Vaikka hetket käsistämme valuvat. 

Kyyneliin. 

Muistoihin kultaisiin ne tallentuvat.

Olet mulle kuin.

Vaahteranlehdet havisevat. 

Ne jotka kauneimmaksi koen.

Ja jotka väreillään kahlitsevat.

Ja vaikka olisi päivä tuulinen.

Jolloin ne puista varisevat. 

Sekä pimeä sateinen. 

Silti ne maisemaani kuuluvat.

Hetkiin.

Jolloin sut edessäni nään. 

Niihin.

Kaiken ammennan alan elämään.

Hetkiin. 

Jolloin hymysi kääntää mun pään. 

Silloin. 

Alan onnesta liitelemään.

Kyyneliin. 

Silmäni kostuvat. 

Kyyneliin. 

Kiitoksesta ne sinne nousevat.

Kyyneliin. 

Vaikka hetket käsistämme valuvat. 

Kyyneliin. 

Muistoihin kultaisiin ne tallentuvat.

❤ :lla 6 v. C:lle ❤ 

©Kirsi-Marja Vahter

FB Mitä jäljelle elämässä jää

Mitä jäljelle elämässä jää

Mitä jäljelle elämässä jää. 
Kun kiire kaikki turha ympäriltä häviää. 
Kun haluaa hetkessä viivähtää. 
Jotain ymmärtää. 

Talvipäivään seisahtuvaan. 
Auringossa kylpevään. 
Katse pysähtyy. 

Miten hyvä on olla vaan. 
Kyetä hengittämään. 
Mieli kiireetön tyyntyy. 

Niin mitä jäljelle jää. 
Kun kaiken turhan pois sulkee. 
Se on  kaunista luontoa elämää. 
Lähesiä ihmisiä ystäviä jotka kanssas täällä kulkee. 

Sitähän tää kaikki meille aina on. 
Elämän rakkauden janoa. 
Ikuista kosketuspinnan hakemista tää on. 
Sydänten sielujen yhteistä paloa. 

Sitä elämä meille on. 
Kaipuuta herkkää jaloa. 
Kokemusten hakua tunteiden roihua tää on. 
Päivästä toiseen juurettomuuden pakoa. 

Se mitä meille jää. 
Tuskin koskaan mielistämme häviää. 
On niissä joskus hyvä viivähtää. 
Elämän tarkoituksen siten ymmärtää. 

Tähän sydämeen sattuvaan. 
Ihmisen ikävään. 
Jokainen pysähtyy. 

Mutta miten hyvä sitten onkaan. 
Kun yhteys löytyy ihmiseen ystävään. 
Sillon mieli tyyntyy. 

Sitähän tää kaikki meille aina on. 
Elämän rakkauden janoa. 
Ikuista kosketuspinnan hakemista tää on. 
Sydänten sielujen yhteistä paloa. 

Sitä elämä meille on. 
Kaipuuta herkkää jaloa. 
Kokemusten hakua tunteiden roihua tää on. 
Päivästä toiseen juurettomuuden pakoa. 

❤  Hyvää Ystävänpäivää ❤ 

©Kirsi-Marja Vahter

FB Muistojen virrat

Muistojen virrat

Valot kaupungin.
Hangissa hohtaa.
Sua mä ajattelen.
Kun kulkuni kotiin johtaa.

Niin paljon.
On aikaa kulunut.
Vuosia vierähtänyt.
Olen kuin vasta herännyt.

Siihen.
Että aikuisuus sua nyt kantaa.
Ja sulle kaiken sen antaa.
Mitä elämä eteen tuo.

Muistojen virrat.
Usein mielessäni kulkee.
Sut lapsena luokseni johtaa nuo sillat.
Syliini sulkee.

Miten paljon.
Ne mulle antaakaan. 
Miten niitä palvon.
Ihan kuin mulla ei olisi muutakaan.

Osin.
Niinhän se onkin.
Totta tuokin.
Vaikka hetkiä yhteisiä elämä vielä meille suokin.

Tämä kaunis.
Yhtä aikaa paha aika.
Ihmisillä aitoja lämpimiä tai kylmiä aikeita sydämis. 
Vaikeaa on löytää joskus se oma tie paikka. 

Kohtaloita ihmisten.
Sitä usein miettii tietenkin.
Etenkin läheisten.
Ja niihin sitä haluaisi monin tavoin vaikuttaa kuitenkin. 

Positiivisesti.
Jos vain siihen kykenee.
Ennenkuin pakenee.
Jolloin tilaisuus on ohi varmasti. 

Muurit.
Joskus ne kaiken pois sulkee.
Nuo minäämme rakentavat kuurit. 
Saa huomaamaan että elämä silti eteenpäin kulkee.

Niin paljon antaa.
Tää elämä.
Joskus ei ja joskus se meitä kantaa.
Usein olemme myös sen rikki repimiä. 

Niin paljon antaa.
Tää elämä.
Joskus ei ja joskus se meitä kantaa.
Usein olemme myös sen rikki repimiä.

❤ :lla sinulle 

©Kirsi-Marja Vahter

FB Suomi 100 juhlavuoden avajaisuudenvuodenvaihde

Suomi 100 juhlavuoden avajaisuudenvuodenjuhla

Taivas sataa rakettitulta.
Kertyneet vuodet.
On kuin kulta.
On Suomi 100 juhlavuosi vuodenvaihde. 

Juhlaa tätä suurta.
Juhlitaan pitkin Suomen maata.
On Suomi 100, on Suomi 100.
Juhlavuoden avajaisuudenvuodenjuhla.

Toiveita täynnä sydämet.
Käsissään.
Muuttuvan maamme avaimet. 
Näemme huomiseen päivään.

Tää karu kaunis maa.
Meille uusin silmin avutuu.
Ja sisukkuus mukanamme askeltaa.

Huolen pelkojen helistimet.
Mielissään.
Ikuiset surun ja onnen kutimet.
Elämässämme pyydämme tätä aikaa kylään.

Tää ihana rakas maa.
Josta juhlinta nyt kauas kantautuu.
Koskettaen kokijaansa eteenpäin vaeltaa.

Perityt uskon taimet.
Käsissään.
Sukupolvelta toiselle siirtyneet kantimet. 
Käymme maatamme kiittämään.

Tää sinivalkoinen maa.
Jossa rauha rintaan rantautuu.
Siellä onnellisuus kaiken läpi kuultaa.

On Suomi 100, on Suomi 100.
Juhla.
On Suomi 100, on Suomi 100. 
Juhlavuoden avajaisuudenvuodenjuhla.

On Suomi 100, on Suomi 100.
Juhla.
On Suomi 100, on Suomi 100.
Juhlavuoden avajaisuudenvuodenjuhla.

❤ Hyvää Uutta Vuotta❤ 

©Kirsi-Marja Vahter

FB Jouluun jouluun jouluun

Jouluun jouluun jouluun 

Jouluun jouluun jouluun. 
Taas me saavuttiin. 
Jouluun johon joulunhenki. 
Joka vuosi meille palaa. 

Muistoistamme lapsuuden. 
Joulun meille tuoden. 
Joulun tehden. 
Kuin salaa. 

Niin joulu valtaa sydämet. 
Viestien rakkauden sanomaa. 
Ja saa meidät muistamaan. 
Miksi on hyvä rakastaa tätä kaikkea luojan luomaa. 

Joulu on aikaa. 
Jolloin voi kaikille kaikkialla välittämistään näyttää. 
Elää joulun taikaa. 
Joka hyvällä mielellä lämmöllä sydämet täyttää. 

Jouluun jouluun jouluun. 
Näin me saavuttiin. 
Jossa jouluenkeli. 
Näkymättömänä meille palaa. 

Lentää kanssamme läpi maiden merten. 
Suojelusta tuoden. 
Ajatusmaailmaamme ihmeitä tehden. 
Uskoamme hän valaa. 

Tähän kaikkeuteen. 
Siniseen hämäryyteen. 
Joka verhounut on tään maan. 
Jossa hankien tähtien kimallus saa maisemaan uppoutumaan. 

Joulu on rauhoittumisen aikaa. 
On syytä hiljentymiseen sitä käyttää. 
Elää joulun taikaa. 
Ja joulurauhan julistuksen tärkeyden kasvaville sukupolville voi näyttää. 

Jouluun jouluun jouluun. 
Näin me saavuttiin. 
Jouluun johon joulunhenki. 
Joka vuosi meille palaa. 

Muistoistamme lapsuuden. 
Joulun meille tuoden. 
Joulun tehden. 
Kuin salaa. 

Jouluun jouluun jouluun. 
Näin saavuttiin. 
Jossa jouluenkeli. 
Näkymättömänä meille palaa. 

Lentää kanssamme läpi maiden merten. 
Suojelusta tuoden. 
Ajatusmaailmaamme ihmeitä tehden. 
Uskoamme hän valaa. 

Niin joulu valtaa sydämet. 
Viestien rakkauden sanomaa. 
Ja saa meidät muistamaan. 
Miksi on hyvä rakastaa tätä kaikkea luojan luomaa. 

❤ Hyvää ja Rauhallista Joulua ❤ 
  ©Kirsi-Marja Vahter

FB Joulumaa joulumaa

Joulumaa joulumaa 

Joulumaa joulumaa.
Meille aukeaa.
Revontulten loistehessa. 
Pohjoinen satumaa. 

Kiire on ollut joulutouhuissa. 
Tonttujen työ on ohi nyt.
Joulupukki on jo reessään istumassa. 
Joulupukin lelupaja on hiljentynyt. 

Maa huurtehisena lumivaipassaan. 
Tontut muori joulupirtin portahilla. 
Tähdet tuikkivat iltataivahalla. 
Joulupukille hyvää matkaa toivottaa. 

Joulupukki poroineen. 
Matkaan entää. 
Joulupukki huikkaa : Nyt on kiire aika rientää. 
Lähden lasten luo perheineen. 

Joulumaa joulumaa. 
Meille aukeaa. 
Joulupukin rekehessä. 
Luokse meidän se matkustaa. 

Aattoaamu saapuu. 
Lapset iloisina malttamattomana iltaa odotaa. 
Jännityksen takia riemu hieman hiipuu. 
Kun pukki oveen koputtaa. 

Joulupukki punaisessa puvussaan. 
Käy sisään joululahjasäkki hartehilla. 
Soinnulla aralla kirkkahalla. 
Laululla lapset tervetulleeksi joulupukin toivottaa. 

Joulupukki lahjoineen. 
Hymyn kaikkien kasvoille kääntää. 
Joulupukki riemuksi hetken taianomaisen vääntää. 
Ja saa lapset puolelleen. 

Hartaassa lämpimässä tunnelmassa. 
Lasten uteliaisuus herää. 
Jokin kiehtoo lapsia pukin parrassa. 
Rohkeutta tutkintaan lapset kerää. 

Syliin joulupukin pyritään istumaan. 
Tuolla parralla runsahalla. 
On kohta sormet jotka vetää sitä tiukalla ottehella. 
Joulupukkia temppu naurattaa. 

Lapsi iloisena hymyineen. 
Sylistä pois säntää. 
Tyytyväisenä pieninkin lapsi : " Joulupukki " - sanaa ääntää.
Joulupukki on aito partoineen.  

Joulumaa joulumaa. 
Meille näin aukeaa. 
Joulun sanomassa perinteheisessä. 
Joulun pyhä tarkoistus sydämiin matkustaa. 

❤ :lla C:lle ❤

©Kirsi-Marja Vahter

FB Lumen ja jään maa

Lumen ja jään maa

Tää lumen ja jään maa.
Sinivalkoiseen loistoonsa nyt puhkeaa.
On 99- vuotis itsenäisyysjuhlamme.

Nää järvet meret rannat.
Kummut kunnaat rakkahat.
Niissä historiamme rummut soi.

Metsät jylhät uhkeat.
Niittymaat kukkeat.
Niissä kiitollisuuden rauhan sävel soi.

Tää rakas isänmaa.
Suureen merkkipäivään meitä valmistaa.
On 100 - vuotis itsenäisyysjuhla  pian ovellamme.

Nää kultaiset painavat.
Vuodet muistorikkahat.
Kaiken tämän meille loi.

Kauniit hurmaavat.
Juhlatapahtumat runsahat.
Kansalle tää maa vuodeksi näin loi.

Tää lumen ja jään maa.
Jota voi vaan rakastaa. 
Täyttää kotomaa unelmamme.

Hyvää 99:ttä Itsenäisyyspäivää! 
© Kirsi-Marja Vahter  

FB Unohduksen aaltoon

Unohduksen aaltoon 

Unohduksen aaltoon. 
Missä meri sua hiljaa tuudittaa. 
Sinne välillä tahdon pakoon. 
Sinne missä virta vain vie sua mukanaan. 

Sinne aurinkoon.
Missä tuuli sua kuljettaa.
Missä voi olla hiljaa vaan.
Missä näkyy silmänkantamattomiin aavaa vaan.

Sinne mieleni halajaa.
Siellä lohtua rauhaa saa.
Siellä voimia uudistaa.

Sinne pakoon.
Unohduksen aaltoon. 
Tahdon väliin mä.

Sinne rauhan kehtoon. 
Missä meri vellova sua tuudittaa.
Missä mieli väsynyt lohtua saa.

Tähän maailmaan.
Johon jokainen joskus katoaa.
Sekavaan kirjavaan kuvaan.
Missä meteli korvissa pauhaa. 

Siihen hetkeen paikkaan.
Siihen kulkija jotain kaipaa. 
Hullu olisi jos ei kipuilisi lainkaan.
Jos ei tahtoisi löytää jotain parempaa.

Unohduksen aaltoon.
Missä meri sua hiljaa tuudittaa.
Sinne välillä tahdon pakoon.
Sinne missä virta vie vain mukanaan.

Sinne aurinkoon.
Missä tuuli sua kuljettaa.
Missä voi olla hiljaa vaan.
Missä näkyy silmänkantamattomiin aavaa vaan.

"Väliaika"-lyrikkaa ;)..
©Kirsi-Marja Vahter