Niitynpää
Tulimerenä
pelto edessään leviää.
On suvi seesteisimmillään.
Illan hämyssä
kaikki hieman hengähtää.
Hiekkatiellä
kulkija tuo astelee.
Laulelee,
Puhelinlangat laulua tapailee.
Hetkestä riemurinnoin nautiskelee.
Hirviperhe
metsän tuntumassa seisoskelee.
Tulijaa jähmettyen tuijottelee,
jatkaa sitten matkaa, pois löntystelee.
Sitruunaperhonen
kieppuen keikkuen lentelee.
Katseen vangitsee,
niittykukkasissa pysähtelee.
Kukkuu kajahtelee,
kun käki lähistöllä ääntelee.
Mukaansa heti houkuttelee,
laskutaitoa koettelee.
Niityn pää
tuolla jo häämöttää.
Se on synnyinkoti,
ja päivän lapsuuden, määränpää.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
