FB Ilon toivon tuoja

Ilon toivon tuoja

Ilon toivon tuoja. 
Oli mulle hän. 
Hetkellä. 
Jolloin elämä koetteli meitä enemmän.

Miten vanhemman. 
Ja lapsen välinen rakkaus. 
Voikaan meille niin antaa. 

Tuoda hetken kauneimman. 
Jossa on mukana marraskuun valkeus. 
Luminen tie joka johonkin parempaan johtaa. 

Aurinkoisiin. 
Nopeasti pimeneviin päiviin. 
Kaamosväritteisiin. 
Jotka meitä kuitenkin taas kantaa. 

Kylmiin. 
Tähtituikkeisiin iltoihin öihin. 
Seesteisiin. 
Jotka unelmille tilaa antaa.  

Ilon toivon tuoja. 
Oli mulle hän. 
Niin oli mulle hän. 
Hetkellä. 
Jolloin tarvitsin sitä kaikkein eniten. 

Ilon toivon tuoja. 
Olin hälle mä. 
Toivon että olin myös hälle mä. 
Hetkellä.
Jolloin hän tarvitsi tukea rakkauttani enemmän.

Tiellä joka parempaan meitä johtaa. 
Tiellä  joka meitä taas kantaa. 
Tiellä  jossa lapsi vanhemman kohtaa. 
Tiellä joka elämän kouran kosketusta rankkaa antaa. 

Tiellä joka toivon parempaan johtaa.
Tiellä joka meitä kantaa.
Tiellä jossa iloa kohtaa.
Tiellä joka rakkautta voimia meille antaa.

Pojalleni / lapsenlapseni isälle ❤:lla 

©Kirsi-Marja Vahter