Hiljaisuus ympärillään
Hiljaisuus ympärillään.
Katselee järvenpintaa peilityyntä
yksinäinen yksinäisyydessään.
Taivaan sineen yhtyy.
Kiitollisuus kaikesta rinnassa syttyy.
Ei hetki täydempää elävämpää olla voi.
Luonto kanssaan siinä siitä hetkeä jumaloi.
Taitaa se olla niin.
Että vaikuttavimpina aatokset. Ne tuo.
Vievät meidät siihen yksilölliseen yksinäisyytemme maiseman syliin.
Se syvemmin suuremmin siten suo.
Kuin linnulle tuolle joka siivilleen vedestä nyt nousee.
Avarampaa toisaalta tiiviimpää näkökantaa se itseensä ja maailmaan täten luo.
Nousten kohoten, viimein laskuun valmistautuen. Sellaisenaan vaan palaa tulee.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
