keskiviikko 19. syyskuuta 2018

FB Päivä jälkeen sateen



Päivä jälkeen sateen.
Jossa auringonkukkapelto.
Ilahdutti meitä. 
Kulkijoita. 

On aurinko. 
Joka loistaa.
Välillä pilvien raosta. 
Ja kaipuutani lievittää. 

Oot siellä.
Meren läheisyydessä. 
Luonnon äärellä. 
Kauneudessa.

On rauha sydämmessäin. 
Kun tiedän. 
Että on paikka tuo. 
Teille niin antava. 

On nämä.
Lapset tämän maan. 
Jotka luontoa tätä.
Rakastaa.

Ja meidän on. 
Yhdessä kaikkien. 
Koko maailman. 
Tätä kauneutta ympärillä suojeltava.

On aika.
Joka kuluu.
Ja kaikki koko ajan.
Muuttuu.

Mutta yks.
Joka säilyy.
On ikävä löytää.
Ain luonnosta hurmaa joka kantaa. 

Tehkäämme.
Siis kaikkemme. 
Että maailmamme. 
Tulevaisuudessa. 

Mahdollisimman.
Monille sukupolville. 
Nautinnon tälläisen.
Antaa.

Mahdollisimman.
Monille sukupolville. 
Nautinnon tälläisen. 
Antaa.

Päivä jälkeen sateen .
Jossa auringonkukkapelto .
Ilahdutti meitä. 
Kulkijoita.

On aurinko. 
Joka loistaa.
Välillä pilvien raosta. 
Ja kaipuutani lievittää.

Oot siellä. 
Meren läheisyydessä. 
Luonnon äärellä. 
Kauneudessa.

On rauha sydämmessäin. 
Kun tiedän.
Että on paikka tuo. 
Teille niin antava.

On nämä.
Lapset tämän maan. 
Jotka luontoa tätä. 
Rakastaa.

Ja meidän on. 
Yhdessä kaikkien. 
Koko maailman. 
Tätä kauneutta ympärillä suojeltava.

On aika.
Joka kuluu.
Ja kaikki koko ajan.
Muuttuu. 

Mutta yks.
Joka säilyy.
On ikävä löytää.
Ain luonnosta hurmaa joka kantaa. 

Tehkäämme. 
Siis kaikkemme. 
Että maailmamme tää. 
Tulevaisuudessa. 

Mahdollisimman. 
Monille sukupolville. 
Nautinnon tälläisen.
Antaa. 

Mahdollisimman. 
Monille sukupolville .
Nautinnon tälläisen. 
Antaa.


❤ :lla C:lle ❤
©Kirsi-Marja Vahter

FB Syksyn ruskan lapsi

Matkalla.
Olen mä tänään.
Kohti kaupunkia.
Merimaisema.
Raikkaita tuulahduksia.

Ja sitten mä hänet taas nään.


Pilvetkään.

Taivaalla.
Jotka purjehtii.
Ja auringon esiin tulon estää.

Ei voi viedä iloa sydämestäin millään.


Syysruskaa.

Aina ihailla mä saan.
Lehvistön kirjoa värejä.
Leikkiä pinnal katujen.

Kun luokses tähän aikaan matkaa teen.


Sitä taivaltaa.

Ikävä kaipuu.
Ain rinnas.
Kunnes taas kohdataan.

Ja tuska tuo poistuu aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan.


Omaa elämää.

Sä elät onnellista.
Kera muiden läheistes.
Ja se kaikkea tätä helpottaa.

Ois huoli suur muuten sydämmessäin.


Näin tää aika.

Vuodet kulkee.
Kunnes omat polkumme.
Taas kohtaavat.

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman. 


Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä. 


On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman. 


Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä. 


Siitä tiedät.

Sinä lapsi.
Tämän maan. 
Oot tärkeä ihminen ain meille kaikille. 

Oot syksyn ruskan lapsi .

Iloa väriä tuova. 
Ain kaikkien elämään .


Oot syksyn ruskan lapsi.
Iloa väriä tuova. 
Ain kaikkien elämään. 

Matkalla.

Olen mä tänään. 
Kohti kaupunkia. 
Merimaisema.
Raikkaita tuulahduksia.

Ja sitten mä hänet taas nään. 


Pilvetkään.

Taivaalla.
Jotka purjehtii.
Ja auringon esiin tulon estää.

Ei voi viedä iloa sydämestäin millään. 

Syysruskaa. 
Aina ihailla mä saan. 
Lehvistön kirjoa värejä. 
Leikkiä pinnal katujen. 

Kun luokses tähän aikaan matkaa teen. 


Sitä taivaltaa. 

Ikävä kaipuu.
Ain rinnas. 
Kunnes taas kohdataan. 

Ja tuska tuo poistuu aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan.


Omaa elämää.

Sä elät onnellista. 
Kera muiden läheistes. 
Ja se kaikkea tätä helpottaa. 

Ois huoli suur muuten sydämmessäin. 


Näin tää aika. 

Vuodet kulkee. 
Kunnes omat polkumme. 
Taas kohtaavat. 

On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.


Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä.


On silloin kuin aurinko valtais koko maiseman.


Vaik ois syksyn pilvet sateet päivässä. 


Siitä tiedät.

Sinä lapsi.
Tämän maan.
Oot tärkeä ihminen ain meille kaikille. 

Oot syksyn ruskan lapsi. 

Iloa väriä tuova. 
Ain kaikkien elämään. 

Oot syksyn ruskan lapsi. 

Iloa väriä tuova. 
Ain kaikkien elämään. 

Ain kaikkien elämään. 


❤:lla 7v. C:lle ❤!!
©Kirsi-Marja Vahter