"Mummous mullistaa maailman"

Mummo(ankka)landia

"Mun mummoni muni mun mammani..

ja

mammani muni mut... "

Jussi Raittinen & The Boys / Metsämökin tonttu

Ankkalassa tapahtuu;-))).. 

Iines(Valkama)&Aku Ankka(Siimes) / Sinut haluan vain

Tästä kaikki alkoi:

Mitä? Missä? Milloin?

Mies miehuuttansa möi,

Minni-mimmin makasi,

"mahti mahtavaksi mixasi "

muhi month..

 muhi (nain=9) month.

-Mini-Minni maailmaan matkasi -

Mullisti muokkaajiensa maailman,

muidenkin..

myös meidän mummojen.

Mummous minut merkitsi,

mieleni muikisti makoisaksi.

Mini-Minni momentit merkkaavat,

mummoille muillekin maistuvat.

Ensimmäisen lapsenlapsensa syntymähetken varmasti jokainen mummo muistaa kristallinkirkkaasti vuosienkin päästä. Melkein sitä minäkin itse olisin halunnut olla , avittamassa synnyttävää äitiä ja olla välillä "pusaamassa" hänen puolestaan lapsosta maailmaan. Deja vu- fiilis naisena, sympatioina, toista nuorempaa naista kohtaan olivat konkreetisesti voimakkaina tunteina läsnä. Itse en ollut kuitenkaan paikanpäällä h-hetkellä, mutta sain toki pojaltani heti tiedon, väliaikatietojakin, "muksu maailmaan- maratoonin mittavista minuuteista". Kun pieni tytöntyllerö oli sitten turvallisesti maailmassa, onnen tunne täytti rinnan. Olin onnellinen ja ylpeä tulevista vanhemmista. Ja tottatai meistä mummoista, isoistakin sellaisista. Tässä iässä, myönnettäköön en olisi uskonut vielä tulevani mummiksi. Mutta, sitten kun tarkemmin aikaa ajattelin taaksepäin niin muistin, että itse olin tullut äidiksi 23 vuoden iässä. Eli nämä kaksi nuorta aikuista tulivat vain hiukan nuorempina vanhemmuuden rappusille askeileta opettavia oppimaan. Kukaanhan meistä ei ole täydellinen vanhempi, vaan kaikki voimme pyrkiä olemaan  sitä aika ajoittain. itsekään en ole ollut niin hyvä äiti kun olisin halunnut. Koen, että ainakin topakkuutta ja rajoja olisi minun enemmän pitänyt lapselleni näyttää, laittaa. Ja liiallista "hössöilyä" jättää vähemmälle. No, kuten sanottu. Kaikki yritämme parhaamme. Joka hetkeen, ei varmasti voimia riitä viedä tilannetta kympillä loppuun asti. Yrittänyttähän ei kuitenkaan laiteta. Näin ollen vanhempana ei koskaan haluaisi luovuttaa," hanskoja käsistään tippauttaa". "Napanuora-ilmiö" siis venyy ja paukkuu vaan- niin kauan kun "ees päen mummo lumessa" etenee täällä :-)....

Pienen pienelle Prinsessalle..

Tiara - tukkaiselle,

tytöntyllerölle.

1-vuotiaalle,

taipaleen tallustelijalle.

Taaperrellen tepsutellen

taivaltaa,

tukevasti tuetta.

Tuhkimo - tarinaa

tytön tämän tahkoaa, tarjoaa.

Taikaa tuottaa,

tässä ”timessä”,

teille ja teille,

tukijoille tutuille,

tuntemattomallekin toki,

tuhtitäytteistä,täydellistä.

Tytteli Tyy -

tyttönä

touhuiluistaan.

Terhakkana

temppuiluistaan.

Tahtoo tehdä: tämä tyttö - itse

tahtoo tilaa - toimintatarrailuistaan.

Tyttönen. Tähti- tuikkivainen:-))..

©Kirsi-Marja Vahter

Tepsuttelua tytön tahtiin:

Tepsuttelu tytön tahdissa on tyttöselle tosi tärkeää. Tahdissa tytön- tallustelu, eteneminen tuottaa erityisesti hänelle suunnatonta iloa. Olla vieri vieressä kulkija, kokija.  Hersyvää tyttösen naurua, kiherrystä kuului eritoten siinä kohtaa kun mummi kirjaimellisesti tepsutteli tytön tahtiin, about 2 lyhyttä askellusta sekunnissa ;-) näyttääkseen, että todella tässä mennään tyttö nyt sinun vauhdissa edeten. Kisailtiin jopa siitä kuka voittaa tepsuttelu juoksun. Tyttö totta kai!

Tyttösen 1v 1kk kätönen

 

Käsi tuo sinua kaikin muodoin koskettaa.

Kädenjälkensä hänen on niin valloittavaa.

Lapsi suloinen siinä maailmaansa piirtää.

Hän oitis kaikkien läheistensä sydämiin itsensä siirtää.

Lapsen reippaus, vilpitön rehellisyys, teeskentelemättömyys.

Kaikessa tekemisessään hänellä mukana herttaisuus, sydämellisyys.

Se mukaansa, hänen, lapsen maailmaansa, 
meidät hurmaavuudellaan saattaa.

Tämän käden kosketus / jälki
 on eritoten äidille, isälle 
eteenpäin kannustavaa.

Syntynyt elämä 
synnyttää elämää
 elämässänsä edeten 
elämää synnytellen.

©Kirsi-Marja Vahter

Tämä Käsi:

Osasi ojentaa auttavan kätensä eli leikkien lomassa leikkiastioiden ääressä syöttää mummia, ettei nyt ihan pystyyn näivety. ”Näivettymisikä kun on jo hollilla hänellä”. Mummi kiitti tyttöä maiskuttelu äänillä ja lusikallisen lopuksi aina huokaisten. Sekös tyttöä hymyilytti ja kannusti vielä häntä lisää tärkeää tehtäväänsä suorittamaan.

Työnnellä nukenrattaita ja hoitaa mollamaijaa nostellen rattaisiin sekä pois niistä.

Ohjastaa / ajaa "punaista Ferrariaan”, päällä istuttavaa jaloilla eteen - ja taaksepäin kulkevaa muoviautoaan asiaankuuluvilla Prym Prym- äänitehosteilla.

Sovittaa Jenkkihuivia kaulaansa peilin edessä itseään katsellen ja hymyillen.

Asetella puseroa samalla lailla rintamukselleen.

Kammata kammalla hiuksiaan omalla hapuilevalla tyylillänsä.

Kopistaa ravistella siepattua pyyhettä. Tätä täytyy tomuttaa - asenteella.

Avata tarrakengästä tarranauhan ja sen jälkeen yrittää sovittaa kenkää jalkaansa.

Laittaa molempiin käsiinsä kengät ja kontaten kokeilee siten kenkien pitoa.

Vaihtaa nopeana tomerana tyttösenä televisio kanavia oikeasta kaukosäätimestä heti kun huomasi, että mummi oli unohtanut sen sopivalle sieppausetäisyydelle. 

Näppäillä omaa elektronista kännykkäänsä ja kirjaa. Käännellä sivuja. Kuunnella musikkia rytmiin mukaan lähtien.

Kurkkia mummin käsilaukkuun ja ottaa sieltä silmälasikotelon. Merkata sen sitten hienolla purukalustollaan ja aikaansaaden siihen hienon Smile- merkin. Tämä silmälasikotelo onkin nyt mummille uniikki ja tunnearvoinen, joten sen kallisarvoisuus on nyt taattu ;-).

Ottaa sukat pois jalastansa ja vauhdilla tepsutella sitten karkuun, samalla kihertäen, sukat käsissänsä.

Tämä käsi tunnustelee ja tutkailee mihin kaikkeen se pystyykään. Tutkiva tyttösen kätösen tie;-).

Isälle

Päivä isyyden,

päivä lapsen.

Lapsi hento koskettaa,

isäänsä katsoo,

tahtoo rakastaa,

syliä huomiota hänen kalastaa.

Isän sydän sulaa

onnesta pakahtuu.

Hetki onnen,

hetki isyyden ylpeyden.

Pienen pienen

pirpanan tyttösen.

Isän välittävän,

hänen lapsosen.

Tiessä hetkessä yhteisen.

©Kirsi-Marja Vahter

Kortissa Kakkonen

Kihara - Keijukainen,

kukkakuosinen.

Käyskentelee kurkkien katsellen.

Takatukka - tyttönen.

Hymyssään herttainen,

hurmaavainen.

Energia ehtymätöntä.  Eloisan.

Ilmehdintä iloinen.  Iloisen.

Rytmiä rakastaa,

riemastuu,

rajusti rattoa rutistaa.

Tanssahtelee,

tahtia tunnustelee,

tutkailee.

Halauksia haluavainen.

Hellästi haalaavainen.

Kihertelyä kikattelua. Kuplivainen.

Suurella Sydämellä. Seikkailevainen.  :-)

©Kirsi-Marja Vahter

Olet kuin satu

Olet kuin satu. 

Jota innolla kuvitat ja piirrät. 

Johon seikkailuasi siirrät.

Prinsessa hymysuu. 

Väliin mutrusuu. 

Kaikki sinuun kuitenkin ihastuu.

Roolit, osat pienet suuret. 

Ne on kaikki sinun luomia. 

Ja niin somia.

Tähtöset sadussa.

On tuikkivat silmäsi. 

Kupliva tarttuva naurusi aurinkosi.

Kiharaiset hiuksesi kultainen kruunusi. 

Hyväntahtoisuutesi haltijasi. 

Uteliaisuus aarrearkkusi.

Vaudikkuutesi keijunsiipesi. 

Auttamishalusi taikapölysi. 

Tempperamenttisuutesi Pikku Myysi.

Läheisesi on linnasi. 

Uutteruutesi Tuhkimosi. 

Väsymyksesi unesi Ruususesi.

Satu tämä elää. 

Lisää tapahtumia sivuja kerää. 

Siihen C♡ joka aamu herää.

©Kirsi-Marja Vahter

Helmeilevä ilo

Helmeilevä ilo.

Silmistäsi paistaa. 

Tulee mieleen auringon hyväilevä silo. 

Joka lailla sinun lämpöä loistaa.

Olet toisaalta kuin tuulen kepeä leikki.

Joka kieppuen pyörii. 

Tuulispäänä tyttö täten sinne tänne loikki. 

Ja ilosena päivässä siten hyörii.

Kesän suvi.

Niin kivalta maistaa. 

Lapsosen karkeloinnin huvi. 

Ihanuutta kepeää toistaa.

©Kirsi-Marja Vahter

Tyttö Hymysuu

Nyt kun emme tänään nää.

Tulen luokses lailla tuulen.

Hiuksiasi leyhyttäen. 

Auringon säteinä. 

Päivääsi kirkastaen. 

Sateena ropinana. 

Raikastavalla lumoten. 

Syksyn ruskana. 

Väreillä sinut hurmaten. 

Sinä luonnonlapsi muista tää.

Olet Tyttö Hymysuu.

Kolmen vuoden vanha neiti nyt juu.

Ja I love You ♡.

Rakkaudella meiltä kaikilta C : lle ♡

© Kirsi-Marja Vahter

Tyttö Syyskuun

Tämä saapunut syys. 

Ja sinä Tyttö Syyskuun.

Olet täällä alla taivaan ja kuun. 

On tää aika ain' syy sun hymyys.

Synnyit keskelle ruskan. 

Väriloistoon kauneuteen. 

Keskelle luonnon muutoksen tuskan. 

Joka kulkee tääl' ajast' ikuisuuteen.

Taivallat kanssa auringon. 

Joka maiseman muuttumaan saa. 

Ja olet yhtä kanssa sateen lähellä puuston. 

Joilloin pisarat ottaa vastaan lehvistö ja maa. 

Vaik' hämäryys ja kylmyys päivää koskettaa. 

Se esiin myös tämän hetken tärkeyden nostaa. 

Jatkuvuus siinä elon loistaa.

Kun syksy syliinsä sulkien sinut mukaansa ottaa.

♡:lle C:lle 

©Kirsi-Marja Vahter