Avaa merta pitkin
Ajelehdin.
Aavaa merta pitkin.
Annan ajatusten kulkea.
Minut syliinsä sulkea.
Tämä paahde alkaa olla jo julkea.
Iloitsen ja suren.
En tiedä miten tämän puran puren.
Olen jollain lailla kiitollinen.
Näen muutoksen.
Se tulee aaltoillen aalloillensa nostaen.
Ne pienet tuulen vireet.
Suuntaani suuntaanne itseni läheiseni nosteet.
Ovat saapuneet.
On aika nostaa purjeet.
Ottaa vastaan kaikenlaisten tuulien ohjaavat puuskittaiset puhurikoosteet.
Purjehdin.
Alukseni aalloille nostin.
Yritän yritetäänhän olla aina se rohkea.
Ei elämä kareille ajoistaan halkea.
Merellä sataman auvoisan löytö toistuen kokemuksena on huikea.
©Kirsi-Marja Vahter
