FB Syyskuu

Syyskuu

Syyskuu. 
Meille nyt näin aukeaa. 
Syyskuu. 
Joka menneistä meitä muistuttaa.

Syyskuu. 
Jossa ruskaa katsella saa. 
Syyskuu. 
Joka mielemme rauhoittaa. 

Monelle aika on tää. 
Vain muutoksen. 
Kesä taakse jää. 
Ja maisema on taas syksyinen. 

Talvi pian tänne ennättää. 
Kera kylmyyden. 
Ja syksyä ikävä jää. 
Koska se on aikaa värikylläisyyden. 

Syyskuu. 
Siihen sydän yhä uudestaan rakastuu. 
Syyskuu. 
Koska aikaan tähän muistoja hyviä mahtuu. 

Syyskuu. 
On siinä myös syntymää. 
Syyskuu. 
On luonto riisuttunakin täynnä elämää. 

Sateinen tuulinen sää. 
Kanssa pimeyden. 
Se meihin jälkensä jättää. 
Ymmärrämme valon tärkeyden. 

Syksy ruskallaan kuitenkin näyttää. 
Värien voimallisuuden. 
Sen millä elämäämme voimme sävyttää. 
Poistamalla siitä synkkyyden. 

Syyskuu. 
Vaikka elämä veisi merten taa. 
Syyskuu. 
Sielläkin sen joku onnekas kohdata saa. 

Syyskuu. 
Ei voi olla aikaa tään parempaa. 
Syyskuu. 
Se meille niin paljon antaa. 

© Kirsi-Marja Vahter 

FB Oi Neiti Syyskuu

Oi Neiti Syyskuu 

Taas syksyssä me kuljetaan. 
Ruskasta loimuaa puut. 
Ruskasta peitteen saa maa. 

On onni kun täällä vielä olla saan. 
Katsoa haistaa maistaa. 
Kaikkea vielä tulevaa. 

Ja miten paljon se mulle merkitsee. 
Kun Neiti Syyskuu. 
Sua halata ja onnitella saan. 

Vaikka nämä hetket kuin lehdet maahan varisee. 
On yllämmä sama kiertävä kuu. 
Ja ne muistot vie meidät aina onnen satamaan. 

Syksyn ruskaa. 
Siksi kai rakastetaan. 
Kun se kantaa kaunista muutoksen tuskaa. 
Kuin me elämässä jossa täällä matkataan. 

Ei eilinen huominen itsessään turvaa tuo. 
Elämäsi ihmiset läheiset kaikki rakkaat. 
He onnen sulle luo. 

Oi Neiti Syyskuu. 
Kuinka sua rakastan. 
Oi tätä hehkuvaa ruskaa. 
Sulle syksylle rakkauteni aina osoitan. 

Ja jos kohtalo vaan suo. 
Sä paljon kaikkea hyvää elämässäs kohtaat. 
On, on tää elämä niin värikäs onnen surunkin vuo. 

Oi, oi Neiti Syyskuu. 
Oi, syksyn hehkuvaa ruskaa. 
Tätä kaikkea kuinka rakastan. 

Oi, syyskuu. 
Kuinka se onnen meille taas tuo, tuo, tuo. 
Oi, syyskuu. 
On tää elämä ainaisen muutoksen vuo, vuo, vuo.

Oi, syyskuu. 
Se onnen meille tuo, tuo, tuo. 
Oi, Neiti Syyskuu. 
On tää elämä värikäs muutoksen vuo, vuo, vuo. 

❤ :lle C:lle ❤ 

©Kirsi-Marja Vahter

FB Pieni ihminen

Pieni ihminen 

Hetkiin.

Jolloin sut edessäni nään.

Niihin. 

Kaiken ammennan alan elämään.

Hetkiin.

Jolloin hymysi kääntää mun pään.

Silloin.

Alan onnesta liitelemään.

Sä tyttö.

Rakas pieni ihminen. 

Saat tuon aikaan.

Olet mummin lapsenlapsi hentoinen.

Neiti.

Niin valovoimainen. 

Synnyit ruskan aikaan.

Olet läheisillesi niin täydellinen.

Kyyneliin.

Silmäni kostuvat. 

Kyyneliin. 

Kiitoksesta ne sinne nousevat.

Kyyneliin. 

Vaikka hetket käsistämme valuvat. 

Kyyneliin. 

Muistoihin kultaisiin ne tallentuvat.

Olet mulle kuin.

Vaahteranlehdet havisevat. 

Ne jotka kauneimmaksi koen.

Ja jotka väreillään kahlitsevat.

Ja vaikka olisi päivä tuulinen.

Jolloin ne puista varisevat. 

Sekä pimeä sateinen. 

Silti ne maisemaani kuuluvat.

Hetkiin.

Jolloin sut edessäni nään. 

Niihin.

Kaiken ammennan alan elämään.

Hetkiin. 

Jolloin hymysi kääntää mun pään. 

Silloin. 

Alan onnesta liitelemään.

Kyyneliin. 

Silmäni kostuvat. 

Kyyneliin. 

Kiitoksesta ne sinne nousevat.

Kyyneliin. 

Vaikka hetket käsistämme valuvat. 

Kyyneliin. 

Muistoihin kultaisiin ne tallentuvat.

❤ :lla 6 v. C:lle ❤ 

©Kirsi-Marja Vahter