Tuulikello tarinoi
Tuulikello hiljaa tuulessa soi.
Hempeyttä huminoi.
Yltyvää tuulta vastaan kapinoi.
Taivaalla jo salamoi.
Hellivä helle harhan loi.
Paahdetta nautintoa maksimoi.
Muutoksen myrskyn mukanaan toi.
Ukkonen jyrähtelevä näin kipunoi.
Tuhoaviin tekoihin yltää voi.
Voimallisuus siinä karkeloi.
Luonto vikisee vaikeroi.
Pysäyttäen ihastuttaen vihastuttaen tarinoi.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
