FB Tunteiden siltaa kuljen

Tunteiden siltaa kuljen

Tunteiden siltaa kuljen.

Ja kynttilän sille sytytän. 

Syksyn tulevan sylihini suljen.

Sydämein valossain värjötän.

Ymmärrän kieltä sen. 

Sanomaa kiintyneen ihmisen. 

Ei aika hukkaan mennyttä oo. 

Kun läheisyyteen uskoo.

Se vaan jalustaas valaa. 

Kun saa tunteitaan elonsa ihmisille osoittaa. 

Hyvät hetket ain' mielees palaa. 

Ja rakkauttas elämään toistaa.

  

© Kirsi-Marja Vahter

FB Havisevat varisevat lehdet

Havisevat varisevat lehdet

Havisevat lehdet puiston.

Ruska peitteen pintaan saa. 

Mieleen nostaa muiston. 

Jonka aika jättänyt on taa.

Vaik' syys ain' lumoaa, 

Ja luonto koreudellaan hurmaa. 

Sitä tällöin ain' huomaa. 

Miten pian kaik' muuttuu ja menneen surmaa.

Varisevat lehdet yllä maan. 

Saa sinut muistamaan. 

Kuink' hyvä on oppia luopumaan.

Ja riisuttuna kyetä taivaltamaan.

Vaik' elo ain' muuttuessaan liikaa sois. 

Ja askeleesi raskaammiks' sais. 

Näin se ain' kasvuun mahdollisuuden tuoda vaan vois. 

Ja huomiseen kanssas täten taiten kulkuas taittais.

© Kirsi-Marja Vahter