Syyskuu
Syyskuu.
Meille nyt näin aukeaa.
Syyskuu.
Joka menneistä meitä muistuttaa.
Syyskuu.
Jossa ruskaa katsella saa.
Syyskuu.
Joka mielemme rauhoittaa.
Monelle aika on tää.
Vain muutoksen.
Kesä taakse jää.
Ja maisema on taas syksyinen.
Talvi pian tänne ennättää.
Kera kylmyyden.
Ja syksyä ikävä jää.
Koska se on aikaa värikylläisyyden.
Syyskuu.
Siihen sydän yhä uudestaan rakastuu.
Syyskuu.
Koska aikaan tähän muistoja hyviä mahtuu.
Syyskuu.
On siinä myös syntymää.
Syyskuu.
On luonto riisuttunakin täynnä elämää.
Sateinen tuulinen sää.
Kanssa pimeyden.
Se meihin jälkensä jättää.
Ymmärrämme valon tärkeyden.
Syksy ruskallaan kuitenkin näyttää.
Värien voimallisuuden.
Sen millä elämäämme voimme sävyttää.
Poistamalla siitä synkkyyden.
Syyskuu.
Vaikka elämä veisi merten taa.
Syyskuu.
Sielläkin sen joku onnekas kohdata saa.
Syyskuu.
Ei voi olla aikaa tään parempaa.
Syyskuu.
Se meille niin paljon antaa.
© Kirsi-Marja Vahter
Oi Neiti Syyskuu
Syyskuu.
Meille nyt näin aukeaa.
Syyskuu.
Joka menneistä meitä muistuttaa.
Syyskuu.
Jossa ruskaa katsella saa.
Syyskuu.
Joka mielemme rauhoittaa.
Monelle aika on tää.
Vain muutoksen.
Kesä taakse jää.
Ja maisema on taas syksyinen.
Talvi pian tänne ennättää.
Kera kylmyyden.
Ja syksyä ikävä jää.
Koska se on aikaa värikylläisyyden.
Syyskuu.
Siihen sydän yhä uudestaan rakastuu.
Syyskuu.
Koska aikaan tähän muistoja hyviä mahtuu.
Syyskuu.
On siinä myös syntymää.
Syyskuu.
On luonto riisuttunakin täynnä elämää.
Sateinen tuulinen sää.
Kanssa pimeyden.
Se meihin jälkensä jättää.
Ymmärrämme valon tärkeyden.
Syksy ruskallaan kuitenkin näyttää.
Värien voimallisuuden.
Sen millä elämäämme voimme sävyttää.
Poistamalla siitä synkkyyden.
Syyskuu.
Vaikka elämä veisi merten taa.
Syyskuu.
Sielläkin sen joku onnekas kohdata saa.
Syyskuu.
Ei voi olla aikaa tään parempaa.
Syyskuu.
Se meille niin paljon antaa.
© Kirsi-Marja Vahter
Oi Neiti Syyskuu
Taas syksyssä me kuljetaan.
Ruskasta loimuaa puut.
Ruskasta peitteen saa maa.
On onni kun täällä vielä olla saan.
Katsoa haistaa maistaa.
Kaikkea vielä tulevaa.
Ja miten paljon se mulle merkitsee.
Kun Neiti Syyskuu.
Sua halata ja onnitella saan.
Vaikka nämä hetket kuin lehdet maahan varisee.
On yllämmä sama kiertävä kuu.
Ja ne muistot vie meidät aina onnen satamaan.
Syksyn ruskaa.
Siksi kai rakastetaan.
Kun se kantaa kaunista muutoksen tuskaa.
Kuin me elämässä jossa täällä matkataan.
Ei eilinen huominen itsessään turvaa tuo.
Elämäsi ihmiset läheiset kaikki rakkaat.
He onnen sulle luo.
Oi Neiti Syyskuu.
Kuinka sua rakastan.
Oi tätä hehkuvaa ruskaa.
Sulle syksylle rakkauteni aina osoitan.
Ja jos kohtalo vaan suo.
Sä paljon kaikkea hyvää elämässäs kohtaat.
On, on tää elämä niin värikäs onnen surunkin vuo.
Oi, oi Neiti Syyskuu.
Oi, syksyn hehkuvaa ruskaa.
Tätä kaikkea kuinka rakastan.
Oi ,syyskuu.
Kuinka se onnen meille taas tuo, tuo , tuo.
Oi, syyskuu.
On tää elämä ainaisen muutoksen vuo, vuo, vuo.
Oi, syyskuu.
Se onnen meille tuo, tuo, tuo.
Oi, Neiti Syyskuu.
On tää elämä värikäs muutoksen vuo, vuo,vuo.
❤ :lle C:lle ❤
❤ :lle C:lle ❤
©Kirsi-Marja Vahter
Pieni ihminen
Hetkiin.
Jolloin sut edessäni nään.
Niihin.
Kaiken ammennan alan elämään.
Hetkiin.
Hetkiin.
Jolloin hymysi kääntää mun pään.
Silloin.
Alan onnesta liitelemään.
Sä tyttö.
Sä tyttö.
Rakas pieni ihminen.
Saat tuon aikaan.
Olet mummin lapsenlapsi hentoinen.
Neiti.
Neiti.
Niin valovoimainen.
Synnyit ruskan aikaan.
Olet läheisillesi niin täydellinen.
Kyyneliin.
Kyyneliin.
Silmäni kostuvat.
Kyyneliin.
Kiitoksesta ne sinne nousevat.
Kyyneliin.
Kyyneliin.
Vaikka hetket käsistämme valuvat.
Kyyneliin.
Muistoihin kultaisiin ne tallentuvat.
Olet mulle kuin.
Olet mulle kuin.
Vaahteranlehdet havisevat.
Ne jotka kauneimmaksi koen.
Ja jotka väreillään kahlitsevat.
Ja vaikka olisi päivä tuulinen.
Ja vaikka olisi päivä tuulinen.
Jolloin ne puista varisevat.
Sekä pimeä sateinen.
Silti ne maisemaani kuuluvat.
Hetkiin.
Hetkiin.
Jolloin sut edessäni nään.
Niihin.
Kaiken ammennan alan elämään.
Hetkiin.
Hetkiin.
Jolloin hymysi kääntää mun pään.
Silloin.
Alan onnesta liitelemään.
Kyyneliin.
Kyyneliin.
Silmäni kostuvat.
Kyyneliin.
Kiitoksesta ne sinne nousevat.
Kyyneliin.
Kyyneliin.
Vaikka hetket käsistämme valuvat.
Kyyneliin.
Muistoihin kultaisiin ne tallentuvat.
❤ :lla 6 v. C:lle ❤
©Kirsi-Marja Vahter
❤ :lla 6 v. C:lle ❤
©Kirsi-Marja Vahter
Mitä jäljelle elämässä jää
Mitä jäljelle elämässä jää.
Kun kiire kaikki turha ympäriltä häviää.
Kun haluaa hetkessä viivähtää.
Jotain ymmärtää.
Talvipäivään seisahtuvaan.
Auringossa kylpevään.
Katse pysähtyy.
Miten hyvä on olla vaan.
Kyetä hengittämään.
Mieli kiireetön tyyntyy.
Niin mitä jäljelle jää.
Kun kaiken turhan pois sulkee.
Se on kaunista luontoa elämää.
Lähesiä ihmisiä ystäviä jotka kanssas täällä kulkee.
Sitähän tää kaikki meille aina on.
Elämän rakkauden janoa.
Ikuista kosketuspinnan hakemista tää on.
Sydänten sielujen yhteistä paloa.
Sitä elämä meille on.
Kaipuuta herkkää jaloa.
Kokemusten hakua tunteiden roihua tää on.
Päivästä toiseen juurettomuuden pakoa.
Se mitä meille jää.
Tuskin koskaan mielistämme häviää.
On niissä joskus hyvä viivähtää.
Elämän tarkoituksen siten ymmärtää.
Tähän sydämeen sattuvaan.
Ihmisen ikävään.
Jokainen pysähtyy.
Mutta miten hyvä sitten onkaan.
Kun yhteys löytyy ihmiseen ystävään.
Sillon mieli tyyntyy.
Sitähän tää kaikki meille aina on.
Elämän rakkauden janoa.
Ikuista kosketuspinnan hakemista tää on.
Sydänten sielujen yhteistä paloa.
Sitä elämä meille on.
Kaipuuta herkkää jaloa.
Kokemusten hakua tunteiden roihua tää on.
Päivästä toiseen juurettomuuden pakoa.
❤ Hyvää Ystävänpäivää ❤
❤ Hyvää Ystävänpäivää ❤
©Kirsi-Marja Vahter
Muistojen virrat
Valot kaupungin.
Hangissa hohtaa.
Sua mä ajattelen.
Kun kulkuni kotiin johtaa.
Niin paljon.
On aikaa kulunut.
Vuosia vierähtänyt.
Olen kuin vasta herännyt.
Siihen.
Että aikuisuus sua nyt kantaa.
Ja sulle kaiken sen antaa.
Mitä elämä eteen tuo.
Muistojen virrat.
Usein mielessäni kulkee.
Sut lapsena luokseni johtaa nuo sillat.
Syliini sulkee.
Miten paljon.
Ne mulle antakaan.
Miten niitä nyt palvon.
Ihan kuin mulla ei olisi muutakaan.
Osin.
Niinhän se onkin.
Totta tuokin.
Vaikka yhteisiä hetkiä elämä vielä meille suokin.
Vaikka yhteisiä hetkiä elämä vielä meille suokin.
Tämä kaunis.
Yhtä aikaa paha aika.
Ihmisillä aitoja lämpimiä tai kylmiä aikeita sydämis.
Vaikeaa on joskus löytää oma tie paikka.
Ihmisillä aitoja lämpimiä tai kylmiä aikeita sydämis.
Vaikeaa on joskus löytää oma tie paikka.
Kohtaloita ihmisten.
Sitä usein miettii tietenkin.
Etenkin läheisten.
Ja niihin sitä haluaisi monin tavoin vaikuttaa kuitenkin.
Positiivisesti.
Jos vain siihen kykenee.
Ennenkuin pakenee.
Jolloin tilaisuus on ohi varmasti.
Muurit.
Joskus ne kaiken pois sulkee.
Nuo minäämme rakentavat kuurit.
Saa huomaamaan että elämä eteenpäin silti kulkee.
Niin paljon antaa.
Tää elämä.
Joskus ei ja joskus se meitä kantaa.
Usein olemme myös sen rikki repimiä.
Usein olemme myös sen rikki repimiä.
Niin paljon antaa.
Liiaksikin tää elämä.
Joskus ei ja joskus se meitä kantaa.
Usein olemme myös sen rikki repimiä.
❤ :lla sinulle
©Kirsi-Marja Vahter
Suomi 100 juhlavuoden avajaisuudenvuodenvaihde
Taivas sataa rakettitulta.
Kertyneet vuodet.
On kuin kulta.
On Suomi 100 juhlavuosi uudenvuodenvaihde.
Juhlaa tätä suurta.
Juhlitaan pitkin Suomen maata.
On Suomi 100, on Suomi 100.
Juhlavuoden avajaisuudenvuodenjuhla.
Toiveita täynnä sydämet.
Käsissään.
Muuttuvan maamme avaimet.
Näemme huomiseen päivään.
Tää karu kaunis maa.
Meille uusin silmin taas avautuu.
Ja sisukkuus mukanamme askeltaa.
Huolien pelkojen helistimet.
Mielissään.
Ikuiset surun ja onnen kutimet.
Elämässämme pyydämme tätä aikaa kylään.
Tää ihana rakas maa.
Josta juhlinta nyt kauas kantautuu.
Koskettaen kokijaansa eteenpäin vaeltaa.
Perityt uskon taimet.
Käsissään.
Sukupolvelta toiselle siirtyneet kantimet.
Käymme maatamme kiittämään.
Tää sinivalkoinen maa.
Jossa rauha rintaan rantautuu.
Siellä onnellisuus kaiken läpi kuultaa.
On Suomi 100, on Suomi 100.
Juhla.
On Suomi 100, on Suomi 100.
Juhlavuoden avajaisuudenvuodenjuhla.
On Suomi 100, on Suomi 100.
Juhla.
On Suomi 100, on Suomi 100.
Juhlavuoden avajaisuudenvuodenjuhla.
❤ Hyvää Uutta Vuotta❤
©Kirsi-Marja Vahter
Jouluun jouluun jouluun
Jouluun jouluun jouluun.
Taas me saavuttiin.
Jouluun johon joulunhenki.
Joka vuosi meille palaa.
Muistoistamme lapsuuden.
Joulun meille tuoden.
Joulun tehden.
Kuin salaa.
Niin joulu valtaa sydämet.
Viestien rakkauden sanomaa.
Ja saa meidät muistamaan.
Miksi on hyvä rakastaa tätä kaikkea luojan luomaa.
Joulu on aikaa.
Jolloin voi kaikille kaikkialla välittämistään näyttää.
Elää joulun taikaa.
Joka hyvällä mielellä lämmöllä sydämet täyttää.
Jouluun jouluun jouluun.
Näin me saavuttiin.
Jossa jouluenkeli.
Näkymättömänä meille palaa.
Lentää kanssamme läpi maiden merten.
Suojelusta tuoden.
Ajatusmaailmaamme ihmeitä tehden.
Uskoamme hän valaa.
Tähän kaikkeuteen.
Siniseen hämäryyteen.
Joka verhounut on tään maan.
Jossa hankien tähtien kimallus saa maisemaan uppoutumaan.
Joulu on rauhoittumisen aikaa.
On syytä hiljentymiseen sitä käyttää.
Elää joulun taikaa.
Ja joulurauhan julistuksen tärkeyden kasvaville sukupolville voi näyttää.
Jouluun jouluun jouluun.
Näin me saavuttiin.
Jouluun johon joulunhenki.
Joka vuosi meille palaa.
Muistoistamme lapsuuden.
Joulun meille tuoden.
Joulun tehden.
Kuin salaa.
Jouluun jouluun jouluun.
Näin saavuttiin.
Jossa jouluenkeli.
Näkymättömänä meille palaa.
Lentää kanssamme läpi maiden merten.
Suojelusta tuoden.
Ajatusmaailmaamme ihmeitä tehden.
Uskoamme hän valaa.
Niin joulu valtaa sydämet.
Viestien rakkauden sanomaa.
Ja saa meidät muistamaan.
Miksi on hyvä rakastaa tätä kaikkea luojan luomaa.
❤ Hyvää ja Rauhallista Joulua ❤
Joulumaa joulumaa
Joulumaa joulumaa.
Meille aukeaa.
Revontulten loistehessa.
Pohjoinen satumaa.
Kiire on ollut joulutouhuissa.
Tonttujen työ on ohi nyt.
Joulupukki on jo reessään istumassa.
Joulupukin lelupaja on hiljentynyt.
Maa huurtehisena lumivaipassaan.
Tontut muori joulupirtin portahilla.
Tähdet tuikkivat iltataivahalla.
Joulupukille hyvää matkaa toivottaa.
Joulupukki poroineen.
Matkaan entää.
Joulupukki huikkaa: Nyt on kiire aika rientää.
Lähden lasten luo perheineen.
Joulumaa joulumaa.
Meille aukeaa.
Joulupukin rekehessä.
Luokse meidän se matkustaa.
Aattoaamu saapuu.
Lapset iloisina malttamattomana iltaa odotaa.
Jännityksen takia riemu hieman hiipuu.
Kun pukki oveen koputtaa.
Joulupukki punaisessa puvussaan.
Käy sisään joululahjasäkki hartehilla.
Soinnulla aralla kirkkahalla.
Laululla lapset tervetulleeksi joulupukin toivottaa.
Joulupukki lahjoineen.
Hymyn kaikkien kasvoille kääntää.
Joulupukki riemuksi hetken taianomaisen vääntää.
Ja saa lapset puolelleen.
Hartaassa lämpimässä tunnelmassa.
Lasten uteliaisuus herää.
Jokin kiehtoo lapsia pukin parrassa.
Rohkeutta tutkintaan lapset kerää.
Syliin joulupukin pyritään istumaan.
Tuolla parralla runsahalla.
On kohta sormet jotka vetää sitä tiukalla ottehella.
Joulupukkia temppu naurattaa.
Lapsi iloisena hymyineen.
Sylistä pois säntää.
Tyytyväisenä pieninkin lapsi : "Joulupukki" - sanaa ääntää.
Joulupukki on aito partoineen.
Joulupukki on aito partoineen.
Joulumaa joulumaa.
Meille näin aukeaa.
Joulun sanomassa perinteheisessä.
Joulun pyhä tarkoistus sydämiin matkustaa.
❤ :lla C:lle ❤
Lumen ja jään maa
Tää lumen ja jään maa.
Sinivalkoiseen loistoonsa nyt puhkeaa.
On 99- vuotis itsenäisyysjuhlamme.
Nää järvet meret rannat.
Kummut kunnaat rakkahat.
Niissä historiamme rummut soi.
Metsät jylhät uhkeat.
Niittymaat kukkeat.
Niissä kiitollisuuden rauhan sävel soi.
Tää rakas isänmaa.
Suureen merkkipäivään meitä valmistaa.
On 100 - vuotis itsenäisyysjuhla pian ovellamme.
Nää kultaiset painavat.
Vuodet muistorikkahat.
Kaiken tämän meille loi.
Kauniit hurmaavat.
Juhlatapahtumat runsahat.
Kansalle tää maa vuodeksi näin loi.
Tää lumen ja jään maa.
Jota voi vaan rakastaa.
Täyttää kotomaa unelmamme.
Hyvää 99:ttä Itsenäisyyspäivää!
© Kirsi-Marja Vahter
Unohduksen aaltoon
Unohduksen aaltoon.
Missä meri sua hiljaa tuudittaa.
Sinne välillä tahdon pakoon.
Sinne missä virta vain vie mukanaan.
Sinne aurinkoon.
Missä tuuli sua kuljettaa.
Missä voi olla hiljaa vaan.
Missä näkyy silmänkantamattomiin aavaa vaan.
Sinne mieleni halajaa.
Siellä lohtua rauhaa saa.
Siellä voimia uudistaa.
Siellä vesi sua puhdistaa.
Sinne pakoon.
Unohduksen aaltoon.
Tahdon väliin mä.
Sinne rauhan kehtoon.
Missä meri vellova sua tuudittaa.
Missä mieli väsynyt lohtua saa.
Tähän maailmaan.
Johon jokainen joskus katoaa.
Sekavaan kirjavaan kuvaan.
Missä meteli korvissa pauhaa.
Siihen hetkeen paikkaan.
Siihen kulkija jotain kaipaa.
Hullu olisi jos ei kipuilisi lainkaan.
Jos ei tahtoisi löytää jotain parempaa.
Unohduksen aaltoon.
Missä meri sua hiljaa tuudittaa.
Sinne välillä tahdon pakoon.
Sinne missä virta vain vie mukanaan.
Sinne aurinkoon.
Missä tuuli sua kuljettaa.
Missä voi olla hiljaa vaan.
Missä näkyy silmänkantamattomiin aavaa vaan.
"Väliaika"-lyriikkaa ;)..
©Kirsi-Marja Vahter
Ilon toivon tuoja
Ilon toivon tuoja.
Oli mulle hän.
Hetkellä.
Jolloin elämä koetteli meitä enemmän.
Miten vanhemman.
Ja lapsen välinen rakkaus.
Voikaan meille niin antaa.
Tuoda hetken kauneimman.
Jossa on mukana marraskuun valkeus.
Luminen tie joka johonkin parempaan johtaa.
Aurinkoisiin.
Nopeasti pimeneviin päiviin.
Kaamosväritteisiin.
Jotka meitä kuitenkin taas kantaa.
Kylmiin.
Tähtituikkeisiin iltoihin öihin.
Seesteisiin.
Jotka unelmille tilaa antaa.
Ilon toivon tuoja.
Oli mulle hän.
Niin oli mulle hän.
Hetkellä.
Jolloin tarvitsin sitä kaikkein eniten.
Ilon toivon tuoja.
Olin hälle mä.
Toivon että olin myös hälle mä.
Hetkellä.
Jolloin hän tarvitsi tukea rakkauttani enemmän.
Tiellä joka parempaan meitä johtaa.
Tiellä joka meitä taas kantaa.
Tiellä jossa lapsi vanhemman kohtaa.
Tiellä joka elämän kouran kosketusta rankkaa antaa.
Tiellä joka toivon parempaan johtaa.
Tiellä joka meitä kantaa.
Tiellä jossa iloa kohtaa.
Tiellä joka rakkautta voimia meille antaa.
Pojalleni / lapsenlapseni isälle ❤:lla
©Kirsi-Marja Vahter
Nainen savolainen
Lumihiutaleet kimalteina päähineessään.
Pakkanen poskipäissään.
Marraskuuta elää hän.
Joka on nähnyt elämää meitä monia enemmän.
Hymyyn maisema kasvot taittaa.
Elämä yhä hälle niin maittaa.
Vaikka väliin liikaa pois ottaa.
Ja voimia kuluttaa verottaa.
Muistot kieppuen lailla lumihiutaleiden.
Harteilla hällä matkustaa.
Puremat kovimpien pakkasten.
Matkan tarkoituksen kirkastaa.
Kulkijan uskon huomiseen varmistaa.
On, on nähnyt meitä enemmän.
Tämä kulkija antia elämän.
On, ja tietääkin hän enemmän.
Mikä tekee askelistaan hänen jokaisen.
Meitä niin väkevämmän.
On, on jo saanut rintamaidossaan perimän.
Taidon joka on suonut hälle rikkaan elämän.
On, ja tuonut kyvyn aistia nähdä enemmän.
Mikä on tehnyt tiestä antoisamman.
Ja hänestä ihmisen vahvemman.
On, on nähnyt meitä enemmän.
Tämä syntyperältään nainen savolainen, hän.
On, ja tietääkin hän meitä enemmän.
Tuo viisas harmaahapsinen.
Ehtoopuolen kulkija elämän.
❤ :lla Äidille!
Kaipuun kaihon merta kuljen
Kaipuun kaihon merta kuljen
ja lähelläin sydämessäin sut tunnen.
Muistot mua kuljettaa
ja esiin kasvosi nostaa.
Ei kukaan ei mikään
sua meiltä koskaan vie.
Ei tarinasi katoa mihinkään
vaikka loppui sulta tie.
Maan peittyessä variseviin lehtiin
palaan hetkiin yhteisiin.
Aurinkona elämästä sä turhat surut poistit,
tähtenä yössä kirkkaana sä väliin niin loistit.
Ei kukaan sua enempää,
rakkauttaan elämään esiin loihtia voi.
Ei koskaan eheämpää,
mitä mukanaan sulle toi jokainen uusi aamunkoi.
Hiljaa niin hiljaa nyt mä kuuntelen,
ikävääni maisemaan syksyiseen sulautuen.
Sydämeen tuot nyt sä rauhaa,
vaikka muu maailma ympärilläin yhä pauhaa.
Hiljaa rapisee nyt lehdet alla jalkojen
elämästä menneestä kertoellen.
Kuiskii tuuli latvassa puiden,
sinut syksyyn aina yhdistäen.
Kaipuun tuska rinnassain,
katselen syksyn ruskaa edessäin.
Kuin puu lehdistään,
yksi kerrallaan tipahdellen itsestään,
muistot vyöryy esiin mielessäin.
Täyttäen merenä maan.
Vangiten mukaan hurmaan.
Ikävä jää.
Kauniit muistot sinusta,
ain sydämessäin lämmittää.
ja lähelläin sydämessäin sut tunnen.
Muistot mua kuljettaa
ja esiin kasvosi nostaa.
Ei kukaan ei mikään
sua meiltä koskaan vie.
Ei tarinasi katoa mihinkään
vaikka loppui sulta tie.
Maan peittyessä variseviin lehtiin
palaan hetkiin yhteisiin.
Aurinkona elämästä sä turhat surut poistit,
tähtenä yössä kirkkaana sä väliin niin loistit.
Ei kukaan sua enempää,
rakkauttaan elämään esiin loihtia voi.
Ei koskaan eheämpää,
mitä mukanaan sulle toi jokainen uusi aamunkoi.
Hiljaa niin hiljaa nyt mä kuuntelen,
ikävääni maisemaan syksyiseen sulautuen.
Sydämeen tuot nyt sä rauhaa,
vaikka muu maailma ympärilläin yhä pauhaa.
Hiljaa rapisee nyt lehdet alla jalkojen
elämästä menneestä kertoellen.
Kuiskii tuuli latvassa puiden,
sinut syksyyn aina yhdistäen.
Kaipuun tuska rinnassain,
katselen syksyn ruskaa edessäin.
Kuin puu lehdistään,
yksi kerrallaan tipahdellen itsestään,
muistot vyöryy esiin mielessäin.
Täyttäen merenä maan.
Vangiten mukaan hurmaan.
Ikävä jää.
Kauniit muistot sinusta,
ain sydämessäin lämmittää.
❤
©Kirsi-Marja Vahter
Hän joka mennyt on pois
Mitä hän sanois.
Jos vois.
Hän joka mennyt on pois.
Älä anna kyyneleiden.
Sua kaipuun mereen hukuttaa.
Elon tyrskyjen ja karikoiden.
Sua liiaksi haavoittaa.
Kuljen sydämessäs.
Kanssas sun.
Toivon että saat muistoista voimaa.
Olen siten lähessäs.
Läheiseni / lapseni mun.
Huuda tuulen kanssa kilpaa.
Jos siltä tuntuu.
Rakenna rakkaudella elämäs siltaa.
Jotta se sinut täällä kantaa.
Anna ilon aaltojen.
Sut tavoittaa.
Naurun maininkien.
Sut yhä uudelleen onnen rantaan kuljettaa.
Nauti matkastas.
Navigoi rauha rinnassas.
Näe aurinko taivaanrannas.
Päivän illan yön hurmos.
Olkoon nostavana aina,ikituntos.
Poistakoon mustan murheen ikikarikko luulos.
Niin hän sanois.
Jos vois.
Hän joka mennyt on pois.
Kaikkea hyvää vaan matkalles sois.
Jos vaikuttaa vois.
Älä anna koskaan periksi uskoas pois.
Hän sulle rakkaudella kuiskais.
Jos vois.
Hän joka mennyt on pois.
❤:lla A:lle
©Kirsi-Marja Vahter
Ruskaa ja rauhaa.
Sydämeni sieluni kaipaa.
Värit syysmaiseman.
Saa mut eloon kuin hymysi sun.
Joka kirkastaa maailmani mun.
Hymyn hengetär.
Tuot päivään loisteen auringon.
Iltaan toivoa hehkuvan kuutamon.
Se onnea on.
Niin suurta onnea on.
Niitä puolia annat jotka kantaa.
Läpi muuttuvan maailman.
Ne jaat sydämestäsi sun.
Oothan tähtisilmäni lapsenlapseni mun.
Herkkä herättäjätär.
Olet tuulen lailla vangitsematon.
Tulet ja kosketat niin se vain on.
Se onnea on.
Niin suurta onnea on.
Sydämeni sieluni aina kaipaa.
Värejä syysmaiseman.
Yhtä paljon kuin hymyäsi sun.
Joka kirkastaa maailmani mun.
©Kirsi-Marja Vahter
On sulla jotain mistä kiittää
Tätä elämää täällä.
Ja kumpareita mutkia sen.
On vaikea joskus hyväksyä.
Sen meistä tietää jokainen.
Mutta kun kuljet sä täällä.
Ja on sulla joku ihminen.
Joka on sun ystävä.
Ja on sulle se tarvitsemasi läheinen.
Se riittää.
Se sulle riittää.
Et muuta tarvitsekaan.
On sulla jotain silloin mistä kiittää.
Kun kuljet alla tään taivaan.
Niin hyvä olla on jokaisella meillä.
Kun tiedämme sen.
Että ystävä on halutessasi lähellä.
Ja antaa sulle kaipaamasi tuen.
On niin paljon helpompaa meillä täällä.
Todella ymmärrämme sen.
Kun tiedämme että hän auttaa sydämellä.
Ja kuulee sun sanasi jokaisen.
Se riittää.
Se sulle riittää.
Et muuta tarvitsekaan.
On sulla jotain mistä kiittää.
Kun kuljet alla tään taivaan.
Se riittää.
Se sulle riittää.
Et muuta tarvitsekaan.
Voit ystävääsi sä vain kiittää.
Kun kuljet alla tään taivaan.
Se riittää.
Se sulle riittää.
Et muuta tarvitsekaan.
On sulla jotain mistä kiittää.
Kun kuljet alla tään taivaan.
❤Hyvää Ystävänpäivää ❤
❤Hyvää Ystävänpäivää ❤
© Kirsi-Marja Vahter
Pakkasmaa.
Valkohuntuinen.
Maan verhoaa.
Tää talven lumimaa.
Ei oo enää unelmaa.
Vaan harmauden surmaa.
Niin kauan.
Saimme odottaa.
Tätä maisemaa.
Niin paljon.
Ilmastonmuutos verottaa.
Jo maailmaa.
On tää isänmaa.
Jota rakastaa.
Ja se on varmaa.
Sen puolesta taistellaan.
Ajattele maailmaa.
Jolle voi antaa.
Tukevaa voimaa.
Jotta tää muutos saadaan hallintaan.
Siten voimme syntymää.
Juhlia edelleen.
Arvokasta elämää.
Kun ottaa atteen sydämmelleen.
Sopimuksen välittämää.
Sanomaa päivilleen.
Saasteettomampaa perimää.
Lapsille lapsenlapsilleen.
Pakkasmaa.
Valkohuntuinen.
Maan verhoaa.
Tää talven lumimaa.
Ei oo unelmaa.
Vaan harmauden surmaa.
Niin kauan.
Kun voi jotain tavoittaa.
Voi kokea onnistumisen hurmaa.
Niin paljon.
Voi yhdessä voittaa.
Ja mahdollisesti väistää tätä turmaa.
❤
© Kirsi-Marja Vahter
Avaa sydämes
Pitkin taivaan ja maan.
Auringon laskun siltaa.
Rakennetaan.
Kauneudesta hehkuvaan.
Eloon ilon virtaa.
Kuljet missä vaan.
Käyt kohti sä iltaa.
Tähtiin tuikkiviin.
Revontuliin loimuaviin.
Sydämes sun näky tuo valtaa.
Maisemaan.
Tähän maailmaan.
Avaa ain sydämes.
Saa se sut kokemaan.
Rakastamaan.
Kaikkia puolia täs elämises.
Kun kuu käy hohtamaan.
Kehrä tekee sulle siltaa.
Unelmaan.
Hetkessä siinä toteutuvaan.
Usko kaikkeen sisälläs virtaa.
Vuoteen vaihtuvaan.
Käydessä kohti Ilotulite iltaa.
Tunteita tulviviin.
Sekunteihin sykähdyttäviin.
Sisimmässä herkistyminen valtaa.
Maisemaan.
Sielus maailmaan.
Jossa kuiskii sydämes.
Käy uppoutumaan.
Uskomaan.
On parasta se elämises.
Ja kun joskus kulkemaan.
Käyt hyvästien siltaa.
Kohdataan.
Siin armo taivaan.
Ja lähdet kohti Valon virtaa.
Enkelparveen laulavaan.
Viettämään ikuista iltaa.
Ajattomuudessa auttaviin.
Anteeksi antaviin.
Rauha sielusi viimein valtaa.
❤ Hyvää Uutta Vuotta 2016 ❤
© Kirsi-Marja Vahter
Sydänjoulu
Saavuimme Sydänjouluun.
Jouluun rakkauden.
Maailman kansat yhdistävään Jouluun.
Jouluun hyväntahtoisuuden.
Olet rikas tai köyhä.
Sama aatos on sulla.
Tämän juhlan eessä olet nöyrä.
Välittäen ihmisen luokse haluat tulla.
Sanoma kaunein.
Se Joulussa vain on.
Kohtaat siinä ihmisyyden.
Jolla yhteys kaikkeuteen on.
Näin saavuimme Jouluun.
Jouluun rakkauden.
Uskoen aina Sydänjouluun.
Kohdaten sen rikkauden.
Pääset lähemmäksi heitä.
Elämäsi Enkeleitä.
Rakennat muistoista Tähtiteitä.
Luokse heidän muistellen menneitä.
Tämänvuotinen Joulukuutamo.
Taivasta lahjana koristaa.
On eessä Jouluvalvomo.
Joulun tämän merkitystä se korostaa.
Päivään toiseen kolmanteen.
Juhla jalo vie sua mukanaan.
Joulu viitoittaa tietä vuoteen uuteen.
Nuo luvut elät todeksi aikanaan.
Saavuimme Jouluun.
Jouluun rakkauden.
Rauhaisaan Jouluun.
Kohdaten sen rikkauden.
Joulurauhaa Joulurauhaa.
Henkii tää maa.
Joulun pyhää sanomaa.
Enkelkuoro laulaa.
Saavuimme Sydänjouluun.
Jouluun rakkauden.
Rauhaisaan Jouluun.
Kohdaten sen rikkauden.
❤ Hyvää ja Rauhallista Joulua ❤
© Kirsi-Marja Vahter
Sibeliuksen sävelin
Sibeliuksen sävelin.
Itsenäisyyspäivää.
98 - vuotiasta maata rakastaen.
Juhlimaan käykää.
Johtaa nyt kadetin tie.
Upseerien riviin.
Sinne askellus vie.
Tehtävään ansaittuun.
Ja tunnelman noustessa kattoon.
Kavaljeeriksi tanssahteluun.
Ympyrä sulkeutuu.
Kaikki nuo sota-ajat isoisäin elämässä.
Kokemukset kotirintamankin mieliin kulkeutuu.
On nyt aivan toisenlainen.
Kun vähäisempänä on lumi ja jää.
On sisukkuutemme yhä samanlainen.
Kansamme edelleen.
Suomea täytyy ylös suosta nostaa.
Taakka tämä ottaa harteilleen.
Tätä maata kumartaen.
Tälle maalle kaikkensa antaen.
Teemme sen uhrautuen ylpeinä tietenkin.
Olemme ylpeitä sinusta Kadetti Niskanen!
© Kirsi-Marja Vahter
Sydämen lapsi
Isä, mä tiedän.
Sä tänään mua ajattelet.
Oon sun lapsi sydämen.
Ja yhteisiä hetkiä muistelet.
Mua kaivaten.
Mutta kuitenkin tietäen.
Mun hyvä olla on.
Vaikka olen lapsi eron kohtalon.
Isä, olet mulle aina rakas.
Vaikka yhteinen tie.
Ei tulekaan enää koskaan takas.
Vaan toisaalle elämä meitä vie.
Tiedän sä mua rakastat.
Turhaan pelkään että mut unhoitat.
Oon sun lapsi sydämen.
On side välillämme ikuinen.
Isä, tänäänkin hieman kyynelehtien.
Vietät Isänpäivää.
Rakkauden edessä kaiken hyväksyen.
Iloiten elämä suo lapsellesi nyt hyvää.
Me ollaan tässä.
Mä täällä sä siellä.
Toistemme sydämessä.
Iäti toistemme sydämmissä.
Oon sun lapsi sydämen.
Oot mun isä sydämen.
Me ollaan tässä.
Mä täällä sä siellä.
Toistemme sydämessä.
Iäti toistemme sydämmissä.
© Kirsi-Marja
Ikävä jäi.
Ikävä jäi sua niin.
Mennyt aika käsistä häviää.
Ajatukset muistot mielessä myllertää.
Lehtimeri syksyinen.
Alla jalkojen.
Sut tuo nyt aina mielehen.
Se sydämeen sattuu niin.
Kaunis musertava kaipaus.
Kun lähtee toinen tielle Enkelten.
Matkasta yhteisestä kiittää.
Muistoihin kultaisiin sut nyt liittää.
Suru sydämessä se niin viiltää.
Niin hiljaa mielessä soi.
Sun sointus laulus elämän.
Tämä syksyyn puetun sikermän.
Aina täällä mukanain mun.
Kun tunnen jotain näin lähelläin.
Se olet sinä Enkelhahmos sun.
Niin hiljaa mielessä soi.
Mennyt aika käsistä häviää.
Sun sointus laulus elämän eloon aina viriää.
♡
Enkelin siivin.
Sä täällä nyt kuljet.
Luoksesi muistoni turvin hiivin.
Syliisi sä suljet.
Heikkona hetkenäin.
Tiellä kuuntelijani.
Sydämessäin lohtunain.
Jostain paremmasta.
Vahvempaa uskoa.
Huomisesta.
Menneellä elämällään.
Oppina läheisille suoda.
Taistelijana kärsimyksillään.
Päivään lempeästi herättäen.
Kaunis himmenevä iltarusko.
Uneen tuudittaen.
Täällä jatkaen.
Varjot vahvempina kohdaten.
Jälleennäkemiseen uskoen.
Tyttärelle ♡, Äidille♡, Elämänkumppanille♡,
Sisarukselle♡, Ystävälle♡, Läheiselle ♡
Suru silmin sydämin
Suru silmin sydämin.
Huomiseen yö kuljettaa.
Aamu salaa kuin varkain.
Herätellen tunteitain voimistaa.
Päivä viikon päättyvän.
Mitä mukanaan tuo.
Toivon viimeisen häilyvän.
Yllekö varjon luo.
Elämän sointu.
Hiljaako hiipuu.
Tuo kaunein ilo lohtu.
Kaikki taistelijan voimista riippuu.
Toivon että palaat.
Vielä kerran.
Meitä vahvuudellas halaat.
Ja et lähtis luo vielä Herran.
Tie kaunis raskas.
On takanasi.
Sinä läheinen rakas.
Armo olkoon mukanasi.
♡:lla E:lle
© Kirsi-Marja Vahter
Ms. September
You are the sparkle day ,
this September ,
fall color leaf color , splendor way ,
which will always remember.
four-year -old Ms. in September ,
you are the heart of ours,
a girl so endearing the fall of the walker.
and better to hear,
so filled with joy, are we,
every moment it is clear.
which is a gray day change allowed,
the power of importing natural a gun,
where everyone is touched.
that you are,
which no one wants to escape,
and does not want be the case elsewhere.
and also to us,
you will always be our light , you,
are in your life muse so do not rush.
© Kirsi-Marja Vahter
Neiti Syyskuu
Sinä olet säihke päivän,
tämän syyskuun,
ruskan lehtien väri, loisto tavalla,
jonka aina muistaa.
neljän vuoden ikäinen neiti Syyskuu,
olet sydämessä meidän,
tyttö niin herttainen syksyssä kävelijä.
ja paremmin kuulemaan,
niin ilolla täytettyjä olemme me,
joka hetkestä se on selvää.
joka harmaan päivän muuttumaan saa,
voimaa tuova luonnollinen ase,
josta jokainen on liikuttunut.
se sinä olet,
josta kukaan ei halua paeta,
eikä halua olla silloin muualla.
ja myös mekin,
olet aina valomme, sinä
elämäsi runotar joten älä kiirehdi.
© Kirsi-Marja Vahter
Matkaa teen.
Huomiseen.
Siellä en eilistä paeta voi.
Vaikka minne meen.
Tie ihmiseen.
Kaipuu hiljaa sisälläin soi.
Kulkiessani aikaan toiseen.
Hellyyteen.
Joka mielen nosteen tuo.
Vie päivään onnelliseen.
Sen kiehtovuuteen.
Toivon että se sitä kaikkea suo.
Millä saan itseni kukoistukseen.
Herkkyyteen.
Siihen tunteeseen mitä sydän loi.
Haluan taas sen kosketukseen.
Hetkeen.
Eiliseen josta olen kiitollinen mitä se toi.
Olen sulkenut sen sydämeni huoneeseen.
Jokainen päivä.
Jokainen ilta.
Jonka täällä kokea saan.
Niistä iloita voi sydän vaan.
Elon hetket.
Kaikki sydämen retket.
Niistä kiitollisuus.
Rinnasta runsahana kumpuaa.
Mikä kauniimpaa.
Tämän kauniimpaa.
Enää olla vois.
Kun elo turhan harteiltaan karistaa.
Löydetyt sanat.
Pienet oikeat teot.
Niiden soinnillisuus.
Tiellemme kultajyväsiä varistaa.
Maailmaa ihanampaa.
Täten ihanampaa.
Tuo koskettavuus.
Rumuutta kauemmaksi kampeaa.
Kirkkauden häivä.
Onnellisuuden silta.
Näin ne niin liki saan.
Kun kuuntelen sydäntäni vaan.
© Kirsi-Marja Vahter
Päivä Ystävyyden.
Sinulle näyttää.
Keille olet tärkeä ihminen.
Ketkä sydämes lämmöllä täyttää.
Kuka vierelläs kulkee.
Kuka oikeasti välittää.
Kuka syliinsä sut sulkee.
Kun kyyneliltäs et mitään nää.
Ken on sulle ihminen.
Jolta aikaa sulle riittää.
Ystävä kultainen.
Josta sydämes voi vaan kiittää.
Kuka murheet kanssas maahan polkee.
Kuka voimiaan suhun käyttää.
Kuka kanssas totutusta poikkee.
Kun elämä sulta liiaksi niittää.
Ken jakaa kanssas hetken.
Jossa ilonkin kyyneleet kiiltää.
Luo siitä muiston ikuisen.
Jonka sydämes huoneeseensa liittää.
Kuka on sulle se oikee.
Kuka elämän tuskaas vähentää.
Kuka tukee kun suhun koskee.
Kun siipes maata viistää.
Hän on se ihminen.
Joka hyvän ystävän arvon tietää.
Tuo lahjaa ystävyyden.
Jota sydämes haluaa ain löytää.
♡:lla Hyvää Ystävänpäivää!
© Kirsi-Marja Vahter
Tähdenlentoa katsellen
Tähdenlentoa katsellen.
Toiveeni ilmaan heitin.
Sinua siinä ajatellen.
Sydäntäni tutkiskelin.
Rakkaus.
Se meitä kuljettaa.
Ja niin suuresti meille antaa.
On siinä mahdollisuus.
Jolla voin näin osoittaa.
Mikä täällä meitä kantaa.
Olet ollut valonain.
Jo vuosia sydämmessäin.
Lapseni sinä ainoain.
Täten kiittää sua siitä vain voin.
Syntymä.
Tuo elämän lahjoista suurin.
On sydämmelle se läheisin.
Ja sen ansiosta elämä.
Kun tutustuu siihen perin juurin.
On myös se aikaa kultaavin.
Tässä hetkessä elellen.
Oli siis toivomuksenain.
Sinulle joka täällä astellen.
Olet kokenut liiaksi varhain.
Oikeutta.
Nähdä elämää nyt parempaa.
Uuden sivun jo kääntäneenä kauniimpaa.
Muutoksen tuomaa rikkautta.
Tuota ihmiseen vaikuttavimpaa.
Ja ettei tästä tarvitsisi heittää sinun enää arpaa.
Pojalleni ♡:lla
© Kirsi-Marja Vahter
Revontulien tanssi
Revontulien tanssi.
Taivahalla loimuaa.
Sydämessä rauhan balanssi.
Niin paljon antaa tämä maa.
Kaipaako ihminen muuta.
Kun voi hiljentyä ääreen maan.
Miksi tavoitellakaan kuuta.
Elämä tulee sinulle kuuluvan vain antamaan.
Kun on tavoittanut jo jotain.
Nähnyt monien vuosien verran.
Kokenut mutta vihannut elämää harvoin.
Rakastunut useamman kerran.
Miten enempää voisi edes pyytää.
Kun on saanut jo niin paljon.
Vaikka kylmä viima sinua joskus hyytää.
Koettelemusta se vain on.
Olet ollut ajassa ikuisuuden.
Ja sinutkin tulee joku aina muistamaan.
Elämä on suonut sinulle mahdollisuuden.
Polut omat tosin olet joutunut itse valitsemaan.
Niinpä siis kiitollisuuden kyynelin.
Maisemaa tätä tässä katselen kuuntelen.
Ja vaikka jotkin asiat toisin ehkä nyt tekisin.
Olen kuitenkin elänyt elämästä humaltuen.
Revontulien tanssi.
Taivahalla loimuaa.
Kauneinta on tämä elämän tanssi.
Kun saat vain olla tätä kaikkea rakastaa.
Revontulien tanssi.
Taivahalla loimuaa.
Sydämessä rauhan balanssi.
Niin paljon antaa niin antaa tämä maa.
© Kirsi-Marja Vahter
Ilotulite säihkeessä loisteessaIlotulite säihkeessä loisteessa.
Minä mitä toivoisin.
Kaikelta tulevalta.
Jos sen toteuttaa voisin.
Rakkautta rikastavaa.
Jokaiselle haluaisin.
Kadulla kantavaa.
Askeliin antaisin.
Kaikkea hyvää.
Elämään taikoisin.
Onnen kultajyvää.
Löydetyksi soisin.
Köyhyyttä kuluttavaa.
Ihmisiltä poistaisin.
Eloa rasittavaa.
Muuksi muuttaisin.
Kirkasta päivää.
Elkein mieluisin.
Eikä murheiden häivää.
Missään heille toisin.
Terveyttä tukevaa.
Elämään ammentaisin.
Ylös nostavaa.
Jokaiselle tarjoaisin.
Turhuuden sälää.
Mielellään hautaisin.
Sotia riitoja kränää.
Rauhalla korvaisin.
Voimat sallivaa.
Hetkiä pakkaisin.
Kaiken mahdollistavaa.
Tulosta lahjottaisin.
Yksinkulkeville kylää.
Tervetulotoivotuksin.
Ystävyyttä pyhää.
Sydämiin asuttaisin.
Onnellista Onnekasta Uutta Vuotta 2015♡
© Kirsi-Marja Vahter
Sydänten Jouluun
Sydänten Jouluun.
Talviseen Valkeaan.
Hyvätahdon Jouluun.
Käymme näin antoisaan.
Rauha ja Rakkaus.
On laskeutunut ylle maan.
Riemu ja Rikkaus.
Saa kiitoksin meidät läheisiämme muistamaan.
Elämme Joulun taikaa.
Jossa kuiskii sydänten kieli.
Näin se kirkkahana loistaa.
Tahtona kaikilla on hyvä mieli.
Tuothan Sydänten Joulu.
Meille kaikille uskon maailmaan.
Tämä elon koskettava koulu.
Tarvitsee toivon enkelin kanssamme kulkemaan.
Tavoittaa voi Lahjan Joulun.
Meistä jokainen.
Vaikka antaisi vaan hymyn lämmöllä Joulun.
On ollut toiselle ihminen.
Sydänten Jouluun.
Talviseen Valkeaan.
Hyvätahdon Jouluun.
Käymme näin antoisaan.
Kylmän Kosketus.
Verhoaa Jouluisen maan.
Kuurankukkasten Kauneus.
Laittaa ihmeestä jokaisesta iloitsemaan.
Emme antaisi pois tätä aikaa.
Välittäminen on meidän kieli.
Ei kukaan halua teoista laistaa.
Joilla tulee toisille parempi mieli.
Tämä Sydänten Joulu.
Saa taivahalle tuikkivalle katsomaan.
On tämä Kiitoksen Joulu.
Muistot mieliin saa se nousemaan.
Kuuletko soinnun Joulun.
Laulussa Enkelten.
Otathan vastaan sanoman Joulun.
On tämä aito juhla Rakkauden.
Tähän Sydänten Jouluun.
Unelmien Valkeaan.
Hyvätahdon Jouluun.
Käymme näin antoisaan.
Sydänten Jouluun.
Talviseen Valkeaan.
Hyvätahdon Jouluun.
Käymme näin rauhaisaan.
♡Hyvää Joulua♡
© Kirsi-Marja Vahter
Itsenäisyyspäivänä 2014Suomen, tämän rakkaan kotomaamme.
Itsenäisyyttä nyt juhlistamme.
Liput salkoon tänään nostamme.
Ylpeinä sotasankareitamme muistelemme.
Heitä, jotka mahdollistivat itsenäisyytemme.
Koskaan eivät unohdu sankarteot ihmisten.
Noiden sotilaitten lottien.
Osan heistä vihollisen kaatamien.
Uurastavan kotiväen kaipaamien.
Historillisten sivujen sotien kirjoittamien.
Sisukas pieni Suomen kansa.
Vaikka osin menetti maatansa.
Jaksoi ja kantoi jokainen täällä kekoon kortensa.
Ja sodanruntelemin jäljin keskellä tuntojensa.
Varmisti vakaasti vähitellen oman nousunsa.
Saimme heiltä tuon perintömme.
Arvokkaan johon edelleen yhä uskomme.
Siihen että kantaamme kansaamme jos puolustamme.
Ja viisaudella maailmaa globaalia alati muuttuvaa kun kuuntelemme.
Parempaan suuntaan yhteneväisin linjoin viemme maamme.
Edesmenneen jalkaväen hevosmiehen, Eino Järveläisen &
sotaveteraanien /sotiemme aikojen kansan tekoja suuresti arvostaen.
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Hyvää Itsenäisyyspäivää!
© Kirsi-Marja Vahter
Lapsen oikeus
Suojele, vierellä kulje, kanna.
Lapsosta tuota ain.
Turvaa hänelle anna.
On hän kalleimpain.
Hentoja ja pieniä.
Askeleita hän ottaa.
Ovea suureen maailmaan raottaa.
Ja niin paljon siltä odottaa.
Huomaa, rakasta, välitä.
Missä hän vaan on.
Esteet auttamisen toteutumisen tieltä selätä.
Sillä hänellä hyvään elämään lapsen oikeus on.
Lasten oikeuksien päivälle♡
© Kirsi-Marja Vahter
Meidän Onnenmaa
Niin kuin marraskuinen maa.
Lumen valkoisen hennon.
Toivon mukanani kannan.
Aika tämä antaa taas unelmille tilaa.
Sydämmessäni niiden olla annan.
Kun jokin ihmisen johtaa.
Hiljentymään kesken oman lennon.
Uskon sen voimaa etsiä saanhan.
Kysymyksen tuon hän siinä kohtaa.
Sille tarpeeksi nyt aikaa tilaa suonhan.
Tämä on meidän Onnenmaa.
Täällä itku naurua väliin hyväilee.
Ja kun liiaksi jo sisimpään sattuu.
Levollinen muutos saapuu sinua kättelee.
Surun suurin myräkkä sisällä näin laantuu.
Onnen ilon tunteet oikeaa hetkeä odottaa.
Elo riemua rintaan kun tovin taas tarjoilee.
Siinä murheen rippeet mielestä haihtuu.
Mutta miten se kulloinkin sitä annostelee.
Sitä tiedä et yhtäkkiä se muuksi vain vaihtuu.
© Kirsi-Marja Vahter
Elämää
Ei tätä elämää.
Kukaan ennalta kirjoittaa voi.
Sen annista vain kiittää.
Ja sitä jumaloi.
Kun ihminen toisen kohtaa.
Ja häntä rakastaa.
Se voi vaan hyvään johtaa.
Lapsen tien maailmaan jopa valjastaa.
Jos tuo yhteinen tie.
Jostain syystä loppuu haaroittuu.
Se ei vanhemmuutta koskaan pois vie.
Vaikka osin siinä haavoittuu.
Rakkaus omaan lapseen.
Päivittäin sinua siitä muistuttaa.
Mitä ei voi koskaan jättää taakseen.
Ja että sinulla on lupa häntä iäti rakastaa.
Nuo arvokkaat hetket yhteiset.
Mitä elämä teille vielä suo.
Ne on teille aina ikimuistoiset.
Paljon iloa onnea lapsellesi ja sinulle tuo.
♡:lla pojalleni / Isälle
© Kirsi-Marja Vahter
Marraskuu ja sunnuntai.
Tää on juhlapäivä Isän tottakai.
Säie katkeamaton.
Aina se elää.
Muistot kultaiset mieliin kerää.
Lapsi kiitoksen aihe elolta on verraton.
Sydän onnellisuuttaan toistaa.
Hetkissä yhteisissä rakkaus loistaa.
Joka on korvaamaton.
Vanhemmuus tuo kaiken kantaa.
Vanhemmalle kuin myös lapselle paljon antaa.
Isällemme
Niin hiljaa.
Niin hyvin hiljaa.
Sousit venheelläs.
Kohti Tuonelan virtaa.
Nuo rakkaat hetket.
Viimeiset vierelläs.
Suru kosketti meitä oli pirtaa.
Olit laonnutta viljaa.
Takana oli maallinen elämäs.
Sielusi jatkoi vapaana matkaa.
Näin kaikkeutta olet.
Olet iäti läheistes sydämes.
Olet muistojen kultaisten kerittyä lankaa.
Edesmennyttä Isääni muistellen♡
© Kirsi-Marja Vahter
Kaipaan sua
Kaipaan sua niin.
Kun päivä taittuu yöks'.
Silmäin täyttyy kyyneliin.
Koska olet mennyt pois iäks'.
Sydämmessäin on.
Ja tää hiljaisuus.
Lähempänä on tähdet avaruus.
Kukaan tietää voi.
Olemme kaik' ihmisiä.
Jotka rakkaus syntymän ihme loi.
Tunnen sen.
Olit mulle äiti hyvä.
Sinulle kuiskaan nyt siit ' kiitoksen.
© Kirsi-Marja Vahter
Hyvä mieli.
Ol' lokakuun päiväs.
Kun sain kulkea vierelläs.
Ja auttaa.
Tuo toivoa tuova kieli.
Mitä tarvitsee elämäs.
Ja läheiseltä ihmiseltäs.
Oli ilo sulle tuottaa.
Vaik ' ois vaikeaa.
Kannattaa ain' uskaltaa.
Ja askeleita.
Parempaan elämään ottaa.
Vaik' hetkes ois' jotain haikeaa.
Teoissa noissa rakkaus ain' läpi kuultaa.
Ei ne ole ajassa kuluneita.
Ja ihmistä näin ne nostaa.
© Kirsi-Marja Vahter
Lokakuun hetket
Lokakuun hetket.
Käsil' viel on.
Ruskaa ihmistäkin riisuvia.
Niin ne vain on.
Ja kaste kaiken nuolee.
Kun päiväs on arki ja työ.
Kiire rentoutta vuolee.
Pian tääl' vallitsee.
Kynttiläin valojen saatos.
Tuike toiveikas iltaa yötä hallitsee.
Ja tunnelman viimeistelee.
Ilman kirpakkuus vasten lyö.
Tulevaa talvea luonto valmistelee.
Tunnen sut
Tunnen sut.
Tässä lähelläin.
Kuljet ain' vierelläin.
Vaik' mitä tapahtuis.
Tiedän sen.
Näen kanssas huomisen.
Ihmiset sydämes.
Ovat ain' ihollas.
Näkivät kanssas eilisen.
Ja ottavat vastaan tulevaisuuden.
Vaik' ois he jo poistuneet.
Tiensä tääl' kulkeneet.
Ovat he ain' paikkansa ottaneet.
Kuin tähdet kirkkaat nuo.
Taivaal tai tääl viel' olevaisena he lohtua suo.
Ja hetkiin mieleenpainuviin syvyyttä luo.
Tätä lokakuun onnea.
Kun saanut on nuo ihmiset sydämmeensä sulkea.
Ja tietä tätä heidän kanssaan kulkea.
Elämää jakaa ja lukea.
© Kirsi-Marja Vahter
Katsot tähtikarttaa taivaan.
Mitä tää aika.
Meissä saakaan aikaan.
Kuljet kylmempää kaistaa.
Roudan raiskaamaa.
Muutoksen ilmassa haistaa.
Se on jatkuvaa tätä maailmaa.
Taitteessa talven.
Tajuaa paremmin sen.
Ruskassa kirkuvassa rapisevassa kävellen.
Mikään ei ole koskaan niinkuin ennen.
Kosketus raadollisuuden kouran.
Harmoniaa päivän leikkaa.
Se on kieltä arvaattomuuden auran.
Jota vain oma sisäinen rauha paikkaa.
Se saa sinut tilaan.
Jossa on mukana jotain, taika.
Niin herkkään ja avaavaan sarkaan.
© Kirsi-Marja Vahter
Syksyn lehdet taipuu.
Maahan putoaa.
Mielen täyttää kaipuu.
Toiveet kaikkea sivuaa.
Alla askelten.
Kohtaan huomisen.
Hetkeen eläytyen.
Tuulissa tulevissa soi.
Ja ne intohimoiset elämänjanoni murut.
Riitteiselle tielle kantavuuden kauan sitten jo loi.
Enemmän edes haluta voin.
Taidan hetkeksi tyyntyä ja hiljaa vain kuuntelen.
Kun syksyssä sisältäni soin.
Teit taitoksen.
Elämäni sivuun merkin.
Taisin viimein löytää itsenikin.
Tavalla jonka kieli on mitä herkin.
Syksyn lailla.
Tähän aikaan ain' uudestaan palaan.
Vaikka elämä ois mieltä vailla.
Sitä annistaan kiitollisna halaan.
Elämän kautta synnytään.
Sen kautta myös kuollaan.
Kun siihen ryhdytään.
Ain' haavojamme nuollaan.
Syksy pysyy minussa.
Se pysyy myös teissä.
Aikaan tähän syntyneissä.
Tai muuten ruskaan ihastuneissa.
Ei täytteitä sivujen.
Kukaan pyyhkiä koskaan voi pois.
Miksi sitä muutakaan lois.
Kun kannet sivujen enempää ei kuitenkaan kantaa vois.
© Kirsi-Marja Vahter
Tyttö Syyskuun
Tämä saapunut syys.
Ja sinä Tyttö Syyskuun.
Olet täällä alla taivaan ja kuun.
On tää aika ain' syy sun hymyys.
Synnyit keskelle ruskan.
Väriloistoon kauneuteen.
Keskelle luonnon muutoksen tuskan.
Joka kulkee tääl' ajast' ikuisuuteen.
Taivallat kanssa auringon.
Joka maiseman muuttumaan saa.
Ja olet yhtä kanssa sateen lähellä puuston.
Joilloin pisarat ottaa vastaan lehvistö ja maa.
Vaik' hämäryys ja kylmyys päivää koskettaa.
Se esiin myös tämän hetken tärkeyden nostaa.
Jatkuvuus siinä elon loistaa.
Kun syksy syliinsä sulkien sinut mukaansa ottaa.
♡:lle C:lle
©Kirsi-Marja Vahter
Tyttö Hymysuu
Nyt kun emme tänään nää.
Tulen luokses lailla tuulen.
Hiuksiasi leyhyttäen.
Auringon säteinä.
Päivääsi kirkastaen.
Sateena ropinana.
Raikastavalla lumoten.
Syksyn ruskana.
Väreillä sinut hurmaten.
Sinä luonnonlapsi muista tää.
Olet Tyttö Hymysuu.
Kolmen vuoden vanha neiti nyt juu.
Ja I love You ♡.
Rakkaudella meiltä kaikilta C:lle ♡
© Kirsi-Marja Vahter
Kesä syksyltä suukon saa
Kesä koht' syksyltä suukon saa.
Ja värit maiseman valtaa.
Mikä on sen ihanampaa.
Kun ruska meitä halaa.
Siit nauttii kulkija.
Kun luonto eessään palaa.
Ei ole silloin huolija.
Mieli piilottaa ne hältä salaa.
Maa lehtipeitteen saa.
Ja askeleet niissä tanssii.
On elo viel' nautittavampaa.
Kun kirpakkuus puraisee jo poskii.
© Kirsi-Marja Vahter
Tunteiden siltaa kuljen
Tunteiden siltaa kuljen.
Ja kynttilän sille sytytän.
Syksyn tulevan sylihini suljen.
Sydämein valossain värjötän.
Ymmärrän kieltä sen.
Sanomaa kiintyneen ihmisen.
Ei aika hukkaan mennyttä oo.
Kun läheisyyteen uskoo.
Se vaan jalustaas valaa.
Kun saa tunteitaan elonsa ihmisille osoittaa.
Hyvät hetket ain' mielees palaa.
Ja rakkauttas elämään toistaa.
© Kirsi-Marja Vahter
Havisevat lehdet puiston.
Ruska peitteen pintaan saa.
Mieleen nostaa muiston.
Jonka aika jättänyt on taa.
Vaik' syys ain' lumoaa,
Ja luonto koreudellaan hurmaa.
Sitä tällöin ain' huomaa.
Miten pian kaik' muuttuu ja menneen surmaa.
Varisevat lehdet yllä maan.
Saa sinut muistamaan.
Kuink' hyvä on oppia luopumaan.
Ja riisuttuna kyetä taivaltamaan.
Vaik' elo ain' muuttuessaan liikaa sois.
Ja askeleesi raskaammiks' sais.
Näin se ain' kasvuun mahdollisuuden tuoda vaan vois.
Ja huomiseen kanssas täten taiten kulkuas taittais.
© Kirsi-Marja Vahter
Pisarat herkkyyden.
Puiden lehvistössä soi.
Tuota rummutusta kuunnellen.
Tiedän sama sointi sinussakin soi.
Lailla ihmisen.
Luonto elää tarinoi.
Taipuu, toipuu ja myös uupuu.
Viimain alla vaikeroi.
Vaik' päivä muuttuis yöks.
Ja myrsky riehuis myös.
Silti ihmismieli on aina työs.
Ja valon voi takaisin tummuuteen tuoda myös.
Ja jos voimas ei kanna.
Tuulen suunta silti muuttua voi.
Tulla luokses avun anna.
Näin elämä luontosi taas sua kantaa voi.
© Kirsi-Marja Vahter
Katsot auringonsiltaa.
Säteet koskettaa aamukasteista viljaa.
Elo päivään virittäytyy hiljaa.
Tulee lähelle pirtaa.
Korsien taitteet.
Laonneet viikatteelliset niitteet.
Korostaa kiitollisuutta olemassaolosta.
Muistuttaa edesmenneiden poismenosta.
Elon riemuviitteet.
Toisaalta elämän katkeavuutta lisäävät liitteet.
Miten ne meitä mukanaan vie.
Mikä on kunkin ihmisen tie.
Pysähtymään ajassa saa.
Paljon antaa ja paljon ottaa maa.
Ja moni sen edessä eri syistä polvilleen lankeaa.
Elon kirjon syvyys kaikessa aina esiin lohkeaa.
©Kirsi-Marja Vahter
Avaa merta pitkin
Ajelehdin.
Aavaa merta pitkin.
Annan ajatusten kulkea.
Minut syliinsä sulkea.
Tämä paahde alkaa olla jo julkea.
Iloitsen ja suren.
En tiedä miten tämän puran puren.
Olen jollain lailla kiitollinen.
Näen muutoksen.
Se tulee aaltoillen aalloillensa nostaen.
Ne pienet tuulen vireet.
Suuntaani suuntaanne itseni läheiseni nosteet.
Ovat saapuneet.
On aika nostaa purjeet.
Ottaa vastaan kaikenlaisten tuulien ohjaavat puuskittaiset puhurikoosteet.
Purjehdin.
Alukseni aalloille nostin.
Yritän yritetäänhän olla aina se rohkea.
Ei elämä kareille ajoistaan halkea.
Merellä sataman auvoisan löytö toistuen kokemuksena on huikea.
©Kirsi-Marja Vahter
Tanssin hurmaan.
Tangoon tummaan.
Meidät päivä tää vie.
Tangon taian.
Huuman maljan.
Nautimme lisää janoten.
Tanssii jalkojen alla maa.
Kun tangoon kosketuksen saa.
Hehku kuuma levoton.
Tähtiä lisää taivaalle tuova on.
Tulkinnan taidokkuus.
Tangon arvokkuus.
Tahtiin yhteiseen kuljettaa.
Käsivarsille antautuvuus.
Kieputuksen huumaavuus.
Tunnelman kattoon nostaa.
Tanssii jalkojen alla maa.
Kun tangoon kosketuksen saa.
Sielu sen levoton.
Mukaansa tempaissut monet on.
Tanssin hurmaan.
Tangoon tummaan.
Antaumuksella käypi tie.
Tangon taitajille tielle :)
©Kirsi-Marja Vahter
Kukkii maat kukkii haat
Kukkii maat kukkii haat.
Suvessa tyttö soma.
Nimen sointuvan saat.
Kastejuhla kaunehin.
Hymyyn suut taittaa.
Ristimämekossa herttaisin.
Onnen tunteet sydämmiin nostaa.
Pappi lapsen kastaa siunaa.
Kummit arvokkaaseen tehtäväänsä asettaa.
Nimen anto lapselle juhlaa kruunaa.
Kyllä kastajaisten juhlinta vieraille täten maittaa.
©Kirsi-Marja
Kun suvi kaunein meitä ympäröi.
Muistelemme häntä.
Häntä joka päivin sydänöin loi.
Kunnes tuska luomisen poistui hältä.
Poljennasta elämän runoihinsa kaiken laittoi.
Tulelle luovan kynänsä itsensä aina antoi.
Upeaa jälkeä työtä eteen kaikkien kantoi.
Monia niin monia runon kirjoitustaiteen pariin saattoi.
Hän ajasta ikuisuuteen riiminsä kirjoitti.
Lauseet maalliset taivaalliset säkenöivät sanoitti.
Runoilla laulun aiheilla lyyriikalla mielemme ikuisesti täytti.
Kynän mahdin tavujen tahdin kansalle omisti ilolla näytti.
Runollisen soinnullista Eino Leinon päivää♡ja Runon ja suven päivää ♡
©Kirsi-Marja Vahter
Luomisen huumassa.
Poltteessa kuumassa.
Kynä kirjoittajaa sanoilla lempii.
Naisen uumassa.
Sydämen poimuissa.
Virkkeet lauseet muhii.
Runon sointujen voimassa.
Hempeissä sävyissä tummissa.
Esille sanan voima hiipii.
Tavujen riimittelyjen rihmassa.
Säikeiden rimmaamassa.
Sanoma rikkain köyhinkin ylös kiipii.
Eloa sivuamassa.
Käden jäljen kantamassa.
Tuotos lukijassa eteenpäin räätyen rämpii.
Tuskassa loputtomassa.
Kirjainten mittaamassa.
Runonainen runoillansa toisia riipii sohii.
©Kirsi-Marja Vahter
Niin lempeän kaunis on kesäyö.
Ja juhlijoiden laulusta se raikaa.
Soinnut riehakkaat rinnoista kirvoittaa.
Näin raottaa se suven taikaa.
Mielet auvoisat katseet kaihoisat.
Hetkeä nautinnon jokaista mittaa.
Särmät rosoisat arjen kotoisat.
Itsensä viihteelle tälle naittaa.
Hurman hurmion kesyttämätön vyö.
Tehdä temppujansa alkaa.
Ihmiset ilon runsauden sarven tavoittaa.
Heiluttaa se antaumuksella vartaloa ja jalkaa.
Kesäcityn kuunteloa :)
©Kirsi-Marja Vahter
Helmeilevä ilo.
Silmistäsi paistaa.
Tulee mieleen auringon hyväilevä silo.
Joka lailla sinun lämpöä loistaa.
Olet toisaalta kuin tuulen kepeä leikki.
Joka kieppuen pyörii.
Tuulispäänä tyttö täten sinne tänne loikki.
Ja ilosena päivässä siten hyörii.
Kesän suvi.
Niin kivalta maistaa.
Lapsosen karkeloinnin huvi.
Ihanuutta kepeää toistaa.
©Kirsi-Marja Vahter
Kun lehdet huminoi
Kun lehdet puussa huminoi.
Ja aika pysähtynyt vartoo.
Kun luonto yksinäisen tarinoi.
Ymmärryksestä se kertoo.
Kun mikään ei vastaan kapinoi.
Ja hiljaisuus enemmän tilaa ottaa tahtoo.
Kun se muun maailman unohdukseen palsamoi.
Syvimmät tunnot se esille riuhtoo.
Kun sielussa salamoi.
Ja elämänlanka kaiken yhteen kutoo.
Kun se kaiken tapahtuneen siihen kanavoi.
Hyvät ja pahat kokemukset sekaisin se latoo.
Elämä itsellänsä siinä liiaksikin ehkä karkeloi.
Ja paikalleen tiukasti sitoo.
Kun hallitsematonta elämäänsä siinä puntaroi.
Tulee halu kykenemättömyyteensä saada pitoo.
©Kirsi-Marja Vahter
Yötä vasten kun maa vaipuu.
Yksinäisen valtaa kaipuu.
Sen eessä ihminen taipuu.
Ja mietteet muut mielestä haipuu.
Kun sisin hiljaa laulaa.
Haluaa taas kokea onnen paulaa.
Tunne itsensä sydämmeen naulaa.
Ja käy sisään kohti tunteilun aulaa.
Miten yö tämän taas tehdä tohti.
Unetonta vei myrskystä laantuvaa kohti.
Minua yhdessä tuntemusteni kanssani pohti.
Ja lempeästi rauhoittumaan johti.
©Kirsi-Marja Vahter
Simpukka tuo meren pohjan.
Kuuntelee kohinaa aaltojen.
Viekö maailman seuraaminen huomion kaiken.
Kadottaako simpukka sen olennaisen.
Näkeekö meri simpukkaa.
Simpukka mereltään helmeänsä.
Tärkeintä asiaa elämänsä.
Heidät kaikki omat ihmisensä.
Simpukka on uhri aaltojen.
Virtaansa mukaansa vievien.
Toisaalta uhri itsensä kuorien.
Jotka sulkee hänet pelkojansa hänen lisäten.
Helmi merkitsee paljon.
On hänelle eniten antavaa.
Vaikka elo on kuorta rikki hajottavaa.
Suoja tuoja on myös häntä yksilönä kasvattavaa.
Helmi ja simpukka muodostaa sympioosin.
Jotka tietävät tuntevat vain niin toisensa yksin.
He yhdessä huojuen keinuen kaksin.
Tuntevat kaiken olevuuden mahdin.
Juhannus
Juhannus.
Tuo Yöttömän Yön lumous.
Meidät taas valtaa.
Luonnon kauneuteen kantaa.
Juhannusruusut.
Vaalean hempeinä loistaa.
Niityt kukista pursuavat kutsuvat.
Hehkeää herkkyyttä toistaa.
Seesteisyys mielissä.
Juhlan riemu kielissä.
Musiikkia tanssahtelua luvassa.
Kokon polttoa ihailua rannassa.
Romantiikan aika.
Hetken taianomaisuus.
Lupa tehdä jopa juhannustaika.
Ja mitä onkaan sen ennustavuus.
Liputus.
Päivän kunnioitus.
Perinteiset viettotavat saavat alaa.
Ja meille täten runsahasti antaa.
Hyvvee Jussiva kaekille :)
©Kirsi-Marja Vahter
Kortteli soi.
Kansa karkeloi.
Tapahtumamatto tuo.
Levitettynä tälle kesälle niin paljon suo.
Taiteen kirjon antamia.
Kaupunkien eri tahojen tarjoamia.
Taiteilijoiden esille luomia.
Yhteistyöllä meille kasaamia.
Elämyspläjäyksiä.
Merkitseviä iskeviä.
Hetkeä piristäviä.
Kylläisiksi tekeviä.
Hurmaa harmoniaa.
Kantaa kunniaa.
Taiteen alat nuo.
Jotka tien erillaisten taideiden taivaaseen luo.
©Kirsi-Marja Vahter
Saxofonimies
Saxofonimies.
Mistä esillä olla ties.
Tuo soiva soittimes.
Ja hetkessä hurmaamises.
Summertime kappalees.
Pehmeine kosketuksinees.
Mahtavine soundinees.
Upeine kesäraameinees.
Herkitymisalttius.
Astien ylikuormitus.
Antoisuuteesi sukellus.
Mielenrauhaan viitoitus.
Kuuntelijoidesi kannatus.
Säveleen istutus.
Sisään kauneuteen ohjaus.
Musiikkisi virtaus.
Taitava tulkitsemises.
Tilan kruunaamises.
Mukavan hetken tekemises.
Jäi sinulle kiitokses.
Kesämuistolle...kesämusiikille :)
©Kirsi-Marja Vahter
Lapset maailman
Lapset pienet maailman.
Tarvitsevat itsellensä nimen oikean.
Nimen jonka vanhemmat harkiten antaa.
Ja jonka lapsi ylpeänä kantaa.
Nimi tekee elämänalusta pojasta miehen.
Jonka teot eivät jää puolitiehen.
Hän oppii elämän kielen.
Hyvät tavat teoin saa aikaan hyvän mielen.
Vanhemmat antaa kolmeneljäsosan.
Perimän geenit esimerkin äidin isän.
Loput muokkaa tekijät elämän.
Se osa tekeekin siitä jännemmän.
Usko, toivo ja rakkaus.
Ja voimakas suojelus.
Siinä on se eteenpäin kantava ohjeistava pakkaus.
Ja lopuksi vielä lapsosen matkalle tälle ristillinen siunaus.
©Kirsi-Marja Vahter
Päivä ylioppilaiden valmistujaisten
Valkolakit.
Kultaisine lyyrineen.
Päähän laitetaan.
Todistukset.
Hienosta suorituksesta jaetaan.
Onnea ja menestystä.
Ruusuin toivotetaan sekä halauksineen.
Lasit kuplivaa kohotetaan.
Skoolaukset.
Saavutettua etappia riemulla juhlitaan.
Onnittelut Ylioppilaille!
R:lle :)!
Olet kuin satu
Olet kuin satu.
Jota innolla kuvitat ja piirrät.
Johon seikkailuasi siirrät.
Prinsessa hymysuu.
Väliin mutrusuu.
Kaikki sinuun kuitenkin ihastuu.
Roolit, osat pienet suuret.
Ne on kaikki sinun luomia.
Ja niin somia.
Tähtöset sadussa.
On tuikkivat silmäsi.
Kupliva tarttuva naurusi aurinkosi.
Kiharaiset hiuksesi kultainen kruunusi.
Hyväntahtoisuutesi haltijasi.
Uteliaisuus aarrearkkusi.
Vaudikkuutesi keijunsiipesi.
Auttamishalusi taikapölysi.
Tempperamenttisuutesi Pikku Myysi.
Läheisesi on linnasi.
Uutteruutesi Tuhkimosi.
Väsymyksesi unesi Ruususesi.
Satu tämä elää.
Lisää tapahtumia sivuja kerää.
Siihen C♡ joka aamu herää.
©Kirsi-Marja Vahter
Kuin laulu.
Haluat tulla kuulluksi.
Kuin aika.
Hetkeen kuuluvaiseksi.
Et tahdo liikaa.
Et pyydä liian vähän.
Sinussa ei ole mitään vikaa.
Kuulut juuri tähän.
Kuin taulu.
Haluat tulla maalatuksi.
Kuin taika.
Esiin taiotuksi.
Riität tuollaisena kuin olet.
Olet ainutlaatuinen ihminen.
Ilman suuria eleitä.
Elämään kuuluvainen.
♡:lla kaikille..
©Kirsi-Marja Vahter
Nojaat huomiseen
Nojaat yötä vasten.
Mietit mitä on tuleva mainen.
Halla harsoako harteillesi laittaa.
Kylmällä tyyliäsikö taittaa.
Kalseuden tuloako avittaa.
Sisuksissako hiipii.
Pintaasiko vain raapii.
Vai kasvuasiko jopa riipii.
Tilansa kaikki aina ottaa.
Tuleva voi toki syntyvyyttä laottaa.
Tai tuloksellisuuden vakoa raottaa.
Tällöin alut itäväiset saavat siipii.
Muutokset positiiviset portilla kaapii.
Ylöspäin sinua vieden kiipii.
Kaikki on itseäsi varten.
Ja vastaukset vievät huomiseen.
©Kirsi-Marja Vahter
Leijonat taistellen jyräs.
Ja upean Hopean nappas.
Jännitysnäytelmän huikean kaikille pykäs.
Rinne kiekkoja hanskaansa koppas.
Taidolla niitä stoppas.
Kaikkea lähestyvää kauemmaksi tuuppas.
Pelaajat puolustuksen karvauksen hyvän takas.
Luistimiin vauhdin meiningin rykäs.
Kiekkoja reppua päin menemään latas.
Finaalimatsi huikea takana taas.
Leijonat teitä juhlitaan tässä maas!
Kiitokset, kaikkenne teitte Suomen eteen taas!
©Kirsi-Marja Vahter
Sininen valkoiseen taittuu
Sininen valkoiseen taittuu.
Tähtimerenä ulappa välkehtien avautuu.
Ilosta henki salpautuu.
Kokemus kirkastuu.
Hyvää ennustavaksi muovautuu.
Odotuksena ihon alle ujuttautuu.
Kotimaan ihanuus heijastuu.
Kaikesta kuvastuu.
Hetkeksi aika seisahtuu.
Huomiseen mieli latautuu.
Irti muusta ravistautuu.
Rauhallisuus sisimpään rantautuu.
©Kirsi-Marja Vahter
Toinen käsi valossa toinen varjossa
Toinen käsi valossa.
Toinen varjossa.
Niin me täällä kuljetaan.
Ilo on mukana elossa.
Suru seuraa varjoissa.
Kaikki tunteet me omistetaan.
Vuoristoradan vaunussa.
Kohoavassa.
Tai laskevassa me elosta humallutaan.
Mieli kohoamassa.
Maahan painumassa.
Tuntemukset nuo ei ole loppumassa.
Ilosta kirkumassa.
Kolkkoudesta kalpenemassa.
Kyllä vain rataa tuota kuljetaan.
Elämästä nauttimassa.
Elämän otteessa rutistavaisemmassa.
Tässä ollaan taivalletaan.
©Kirsi-Marja Vahter
Taivaan purppuravyö.
Kirkkauttaan jakaa.
Pian saapuu taas yö.
Sielu repalainen.
Melankoliaa toistaa.
Suru kasvoilta paistaa.
On ilon kerjäläinen.
Miksi elämä niin kovin syö.
Ei koskaan onnellisuutta takaa.
Vaan selviytymisessä on tehtävä suuri työ.
Elo monisyinen.
Kirjavuudessaan loistaa.
Kaiken mieli siitä muistaa.
Turhautuvainen.
Kaiken katoavaisuus lyö.
Hiljaisuus syvä hetkessä makaa.
Kantaisitko minua tähtienvyö.
Kysymysmerkkimäinen.
Et voi tässä laistaa.
Käyn nyt suistavaa kaistaa.
Olen alaslyöty ihminen.
Elämäni ihmisille joita elo koettelee ♡
©Kirsi-Marja Vahter
Päivänkakkarameressä.
Tuulen vilvoittaessa.
Varsia huojuttaessa.
Siinä yhtenä yksilönä ollessa.
Olen tunnekuohuinen.
Elämän merkki valkoinen.
Terälehtikoristeinen.
Päivästä jokaisesta kiitollinen.
Taivas saa sataa.
Tai poudassa soutaa.
Kukka kaiken muistaa.
Ja kokea kyllä myös joutaa.
Vieri vieressä.
Elämäämme katsoessa.
Nöyryyttä ymmärrystä ihmetystä varressa.
Mietiskellen mikä merkitys on elämän kulussa.
©Kirsi-Marja Vahter
Tuulikello hiljaa tuulessa soi.
Hempeyttä huminoi.
Yltyvää tuulta vastaan kapinoi.
Taivaalla jo salamoi.
Hellivä helle harhan loi.
Paahdetta nautintoa maksimoi.
Muutoksen myrskyn mukanaan toi.
Ukkonen jyrähtelevä näin kipunoi.
Tuhoaviin tekoihin yltää voi.
Voimallisuus siinä karkeloi.
Luonto vikisee vaikeroi.
Pysäyttäen ihastuttaen vihastuttaen tarinoi.
©Kirsi-Marja Vahter
Timanttiset tähdet.
Muistojen.
Yössä loistaa.
Näin sinä tulet.
Ja aamussa lähdet.
Päivät suruani toistaa.
Sydämmeni huoneessa.
Olet luonani.
Ja kuvina tulet unessa.
Minua koskettamassa.
Kaipauksenani.
Olet minulle aina olemassa.
Minulle tuolloin kuiskit.
Aika mennä minun on.
Mutta luoksesi tulen silti lailla kuutamon.
Osin tuskaani omit.
Matka yhteinen meidän kaunein on.
Se ei ole koskaan unohtumaton.
Läheisensä menettäneille voimia♡..
©Kirsi-Marja Vahter
Leijonat tykittää
Leijonat jaksaa jaksaa.
Suomi Neitoa nostaa.
Jääkiekkokansa kannustaa.
Hulluna huutaa.
Peli kuumentaa jokaisen.
Hiki pintaan puskee.
Maalinhimo valtaa ihmisen.
Vastapelaaja minuutteja laskee.
Leijonat tykittää tykittää.
Hyökkäyksiä järkkää.
Puolustajat muurina puolustaa.
Molari kiekkoja syrjään tyrkkää.
Vaikka jaloissa painaa väsymys.
Se ei menoa nyt haittaa.
Sisu Suomi-Leijonaa ajaa ja ärtymys.
Voitto matsin lopussa kun aina maittaa.
©Kirsi-Marja Vahter
Suvi
Suvi tullut on.
Suonissa sykkii palo vallaton.
Lämmin hehku antavin.
On luonnon aisteja avaavin.
Kukkimaan kaiken saa.
Loistoonsa puhkeaa maa.
Vehreys vihreys valtaa.
Paratiisiin kesän kantaa.
Retkeen nautinnon.
Hetkeen joka suo tuo paljon.
Kauneimmillaan on siten Suomi taas.
Sydämmemme mielemme eivät ole silloin haas.
©Kirsi-Marja Vahter
Hämäryys kaipuu
Hämäryys ottaa sijaa.
Ilta maillensa vaipuu.
Yö saa tilaa.
Unen maahan on kaipuu.
Hiipien raukeus saapuu.
Mieli vielä vastaan laittaa.
Siipien unihiekkaisten tahtoon taipuu.
Kohta uni jo maittaa.
Maahan unien pian lipuu.
Näyillä siis läpi yötänsä eläen.
Aamua kohden määrä hiipuu.
Päivään uuteen käy voimallisena heräten.
©Kirsi-Marja Vahter
Siltaa elämäämme
Siltaa läheisyyden.
Me näin kuljemme.
Monia asioita yhdessä koemme.
Yhteen maailma meidät näin liittää.
Paljon se antaa. Paljon se niittää.
Kaikesta voimme vain kiittää.
Sanoin teoin luomme maailmamme.
Toisiimme uskoen rikastumme.
Otamme paikkamme hetkemme.
Vanhempamme meidät siittää.
Läheisiä ystäviä ihmisiä elämässämme riittää.
Elämä meidät maisemaansa piirtää.
Yksilöinä silti matkaamme.
Tietämme ääntämme esille omin tavoin raivaamme.
Luomme oman näköistä elämäämme.
Meille kaikille ja elämämme ihmisille :)..
Ja pojalleni loit päivästäni ilon ja auringontäyteisen ♡
Ja pojalleni loit päivästäni ilon ja auringontäyteisen ♡
©Kirsi-Marja Vahter
Lempein pehmein ottein.
Hän rakastaa.
Haluaa suojella.
Opastaa tukea huolella.
On lapsen puolella.
Ei heitä maailma voi yleensä erottaa.
Hän hyvyyttä rehellisyyttä haluaa teroittaa.
Tahdon lujuuteen voimallisuuteen kasvattaa.
Positiivista asennetta elämään antaa.
Vaikeista elämän tilanteista haluaisi joka kerta yli kantaa.
Toivoo lapselle hyvää vain.
Häntä kunnioittaa.
Elämässä kun saa aina taiteilla.
Ja merkitys on kaikella.
Avaimet itseen omaan elämään on lapsella.
Kaikkensa sen eteen tehdä siis kannattaa.
©Kirsi-Marja Vahter
Lapsi
Lapsi äitiänsä katsoo.
Silmiin tapittaa
ja huomiota tahtoo.
Hellyyttä jatkuvaa janoaa.
Syliin ottoa, kosketusta vartoo.
Rakkaus siltaa sidettä siinä vaan rakentaa.
Tuo pieni hentoinen.
Mutkaton herttainen.
On avannut oman sydämmen.
Vanhemmat, muut läheiset saavat tuon rakkauden.
Maailma niin ihmeellinen tyydyttää vaivoin lapsen uteliaisuuden.
Kokemukset parhaat tuovat vakautta ja turvaa, luovat kasvuun mukavuuden.
Elämä on lapsen.
Elämä on ihmisen.
Yhdessä teemme siitä yhtenäisen ja onnellisen.
©Kirsi-Marja Vahter
Laulan tanssin
Äiti maa
Äiti maa.
Äitejään nyt muistaa.
Heidän kunniaksi lipun salkoon nostaa.
Läheiset lapset kaikki kynnelle kykenevät.
Liikkeelle näin lähtevät.
Juhlaa oman äidin yhdessä elävät.
Kukin, lahjoin.
Hyvin elein tahdoin.
Kiitoksin aidoin.
Äitejänsä rakkaudella muistavat.
Tulevia äitejäkin riemulla onnittelevat.
Edesmenneetkin ajatuksissa iäti kulkevat.
Hyvää Äitienpäivää!
©Kirsi-Marja Vahter
Laulan tanssin.
Sateesta sen parhaiten aistin.
Tuon tunteen puhdistavan.
Minua vilvoittavan.
Aistini terävöittävän avaavan.
Siksi tanssin ja iloitsen.
Sadetta raikastavaa janoan.
Päivälle tälle sen mieluusti valitsen.
Kun kaipaat virtaa virtaavaa.
Sinulle sopivaa sattuvaa.
Elämääsi jotain tuovaa kantavaa.
Ota irti hetkestä jokaisen.
Joka voi sinulle suoda sen antoisan.
Lahjan kiintoisan taianomaisen.
Se on sinua kutkuttavaa kosteuttavaa.
Kuivuuttasi janoasi ravitsevaa.
Riittoisaa kaiken kattavaa.
Siksi laulan tanssin.
Koska vapauden sateessa aistin.
©Kirsi-Marja Vahter
Sumuharso laskeutunut on ylle maan.
Ankeutta maisema on tulvillaan.
Kysymyksiä tuo se mukanaan.
Arkuutta kantaa harteillaan.
Mitä maailma meiltä peittää.
Ilmaan nyt näin heittää.
Tahto halu enemmän tietää.
Mielissä kiertää.
Väliä ei ole oikeastaan sillä.
Tuleeko tieto tavalla millä.
Kunhan se on esillä.
Ja vihdoin haltijalle kuuluvalleen perillä.
Niin monet verhot turhaan edessä on.
Voisi kertominen jakaminen viedä pois ahdingon.
Helpottaa tuoda mukanaan auringon.
Saada korjaamaan tietämättömyyden aiheuttaman vahingon.
©Kirsi-Marja Vahter
Laineiden liplatus©Kirsi-Marja Vahter
Laineiden liplatus.
Venhettäni vasten.
Auvoisuuden kosketus.
Elämä on juuri tätä varten.
Auringonlaskuun soutaen.
Pyhintä katsellen.
Siihen yhtyen hurmioituen.
Oranssinpunertavassa hehkussa sulaen.
Aalloilla järven lempeyttä kuunnellen.
Kaikesta nauttien sitä rakastaen.
Kimaltavan veden pinnan nostatus.
Sisintäni avaten.
Uusituvaan kokemukseen uskomus.
Soutamistani vahvistaen suunnaten.
©Kirsi-Marja Vahter
Aamu saa.
Toiveita mukanaan kantaa.
Kukkii maa.
Etsit unelmillesi rantaa.
Aamukaste herkin sinua koskettaa.
Tunteiluun polkunsa avaa.
Linnun laulu kaunein sinussa matkustaa.
Kaiken turhan hetkestä karsii raivaa.
Valo hellien halaa.
Kirkkautta elämääsi jakaa.
Nurmi tarjoaa vihreää saraa.
Se päivään raikkauden takaa.
Puu paikallaan seisova vakaa.
Varmuutta tulevaan valaa.
Kukat supuistaan aukeaa.
Uudistumisen halu ei itseään enää sinussa salaa.
Tuuli hiljalleen ottaa alaa.
Eloisuutta eloon pakkaa.
Maiseman monimuotoisuus isosti edessäsi herää palaa.
Sinua syvästi liikuttaen rukkaa.
©Kirsi-Marja Vahter
Kävelin kaarisiltaa
Kävelin kaarisiltaa.
Aurinko ja sade seuranain.
Laulua hyräillen kunnes sen näin.
Sateenkaaren upean.
Taivaalla väreissään loimuavan.
Metsän taakse länteen katoavan.
Niin mitä sitä olla tuolla puolen.
Tavoittaa voinko jo huomisen.
Ja kaiken sen mukanaan tuoman tuomisen.
Ei siihen en pysty vainen.
Olenpa siis vain odottavainen.
Parempaa tavoittelevainen.
Katselen ihaillen.
Kaunis muoto ja värikirjo sen.
On kuin itse elämä olisi värittänyt sen.
Ymmärrän sanoman tarkoituksen.
Elämä tässä ja nyt jo täyttää ehdot kiitoksen.
Tavoittanut olen paljon. Ja tietä kulkenut saamisen.
©Kirsi-Marja Vahter
Siinä sinä olet
Siinä sinä olet.
Pystyseinämää edessäsi mittailet.
Kiipeämisen mahdottomuutta tuskailet.
Kiipeämisen mahdottomuutta tuskailet.
Tehtävä se kuitenkin on.
Matka mahdoton uskomaton.
Kivisempää kovempaa tietä tuskin on.
Kivisempää kovempaa tietä tuskin on.
Selviät tai et.
Mielessä on vain nuo karut kysymykset.
Vastentahtoisesti ne hyväksynet.
Vastentahtoisesti ne hyväksynet.
Turvavaljainasi usko, toisten tuki ja toivo.
Harha-askelinasi uupuminen ja pelko.
Suuntavaistonasi sisuuntumisen raivo.
Suuntavaistonasi sisuuntumisen raivo.
Otteista, jalansijoista.
Hapuilevista varmoihin.
Jomottavista kivuliaisiin.
Jomottavista kivuliaisiin.
Etenet, matkaa jäljellä olevaa mittailet.
Turvaan tämän tilanteesi aiheuttajalta haluat haikailet.
Pakon edessä sen teet. Yrität, väsymystä pois työntelet.
Pakon edessä sen teet. Yrität, väsymystä pois työntelet.
Kunnes näet koet sen.
Alussa tietämättömäsi lopputuloksen.
Tällä kertaa elämän makuisen ja siitä iloitsevaisen.
©Kirsi-Marja Vahter
Tällä kertaa elämän makuisen ja siitä iloitsevaisen.
©Kirsi-Marja Vahter
Vihan kehrääminen
Vihan kehrääminen säikeiksi.
Tiukaksi keräksi.
Rujoksi rumaksi.
Omaan sisimpääsi.
Sinne sinun myrkyksi.
Sapelliseksi hajottajaksesi.
Täysin omaa tyhmyyttäsi.
Kamaluudeksi suureksi.
Kysy itseltäsi miksi.
Teetkö sen kohteesi vai itsesi harmiksi.
Tunteittesi vai vihasi ravinnoksi.
Ratoksi vai ajassa kuluaksesi.
Pilko turhuus pieneksi.
Älyttömyys tuollainen silpuksi.
Tee elämäsi täten helpommaksi.
Kaikin puolin elävämmäksi mukavammaksi.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Vappu oi
Päivä paistaa
ja tänään on Vappu oi!
Koko kansa karkeloi.
Juomalaulujakin lauleloi.
Juhla jokavuotinen.
Työväenluokan, ylioppilaiden.
Kaksipäiväinen.
On meillä taas ja sitä käymme juhlimaan.
Tippaleivät, munkit.
Simat, muut kuplivat maistuvat.
Perinteiset brunssit.
Suuhun antaumuksella katoavat.
Aikuiset ja lapset nauttivat.
Ilmapallot, serpentiinit.
Vappuhuiskat heiluvat.
Juhlan riemua riehakasta takaavat.
Naurua kiherrystä.
Porinaa , kantavaa kalkatusta.
Sopertelevaa örisevääkin tulee tuutista.
Hei, se on nyt luvallista. Suorastaan juhlallista :).
Toivotankin kaikille täten Vappua rentoilmeistä!
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Myrsky lyö
Myrsky raivoisa rantaan lyö.
Viesti sinulle tuolloin illoin.
Tuleva on yö.
Tummuutta sävyjä harmaita tulvillaan.
Pilkahduksia tähtiä toivoa hapuillaan.
Syvyydellä epätoivon sinua koetellaan.
Taistelu tuo tuskainen tällöin sinua syö.
Mielessä on kysymyksiä. Miksi. Mitä ja milloin.
On sinulle rajoittava tukahduttava vyö.
Tämä retki löytöjen. Uusien näkökulmien.
Ruoskinnallaan on jäljet jättäväinen.
Vahvasti elämän kuoleman sisältöinen.
Sanoma sinut siis terävöitti. Itse on tehtävä työ.
Päätettävä olen lopussa voittaja silloin.
Ei koettelemus enää minua toiste sitten lyö.
Sinulle...tulit,näit ja voitit :)
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Poimin yhden.
Poimin toisen tunteeni niittykukkasen.
Säkenöivänä se täyttää rintani onnellisen.
Jokainen kukkanen edustaa yhtä ihmistä.
Maljakkoni täyttyy näin onnellisuuden tuomisista.
Elämän heille minulle suomista pienen suurista tapahtumista teoista.
Tuolta niityltä kauniiden ajatusten.
Toteutuneiden kiitos eleiden.
Uusien auvoisuuksien kasvualustojen.
Riittää kaikille poimittavaa.
Satoa loppumatonta antoisaa.
Kevyemmäksi kulkua tekevää kantavaa.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Huolen suuressa aallokossa.
Koskessa kuohuvassa.
Tunnet olevasi hukassa.
Pyörteissä kohisevissa.
Tuskaa tuottavissa.
Kipuisissa karikoissa.
Lasket ja nouset.
Et tiedä mitä teet.
Miten lähestyt. Mitä miten kosket.
Kasvavan tunteen nopeus.
Syöverimäinen kosketus.
Sen näkevä erittelevä sokeus.
Mukanaan pärskeisiin vie.
Kaikille tuttu tuo vieras lie.
Käsittelyltään on rauhoittumaan vievä tie.
©Kirsi-Marja Vahter
Käsittelyltään on rauhoittumaan vievä tie.
©Kirsi-Marja Vahter
Hiljaisuus ympärillään
Hiljaisuus ympärillään.
Katselee järvenpintaa peilityyntä
yksinäinen yksinäisyydessään.
Taivaan sineen yhtyy.
Kiitollisuus kaikesta rinnassa syttyy.
Ei hetki täydempää elävämpää olla voi.
Luonto kanssaan siinä siitä hetkeä jumaloi.
Taitaa se olla niin.
Että vaikuttavimpina aatokset. Ne tuo.
Vievät meidät siihen yksilölliseen yksinäisyytemme maiseman syliin.
Se syvemmin suuremmin siten suo.
Kuin linnuille tuolle joka siivilleen vedestä nyt nousee.
Avarampaa toisaalta tiiviimpää näkökantaa se itseensä ja maailmaan täten luo.
Nousten kohoten, viimein laskuun valmistautuen. Sellaisenaan vaan palaa tulee.©Kirsi-Marja Vahter
Pääsiäisenä puutarhassa
Maani huutaa sinulle.
Käy kimppuuni.
Käsilläsi. Tule tee taikojasi.
Pöyhi pusikkoani.
Villiä varttani.
Leikkaa kuivuuteni.
Haroittavani tuskani.
Raavi auo pintaani.
Nosta ylös korteni.
Muuta heleäksi värini.
Ravinnerikkaammaksi sisustani.
Puristele, käsittele.
Hellästi rajusti möyhi kumpuani kumpareitani.
Siemenillä uusilla täytä vakoni.
Herätä kasvuni. Elämäni.
©Kirsi-Marja Vahter
Portaita pitkin©Kirsi-Marja Vahter
Portaita pitkin,
kiipesin.
Nauroin ja itkin.
Kunnes tajusin.
Tämä on tie ihmisen, jokaisen.
Sen tekee askelin.
Joskus kevein,
joskus raskain.
Täysin omin tavoin, haluin.
Ja se tekee siitä aina kulkemisen arvoisen.
©Kirsi-Marja Vahter
Haaveiden siltaa©Kirsi-Marja Vahter
Haaveiden siltaa ihminen kulkee,
toiveita pieniä syli täynnä.
Enkeli hänen kulkuaan seuraa,
eikä koskaan hänelle selkäänsä käännä.
Tie tuo ei valmista maisemaa luo.
Vaan sen mitä elämämme kirjo suo.
On siinä kulkijalla tahtoa lujaa ripaus.
Ja enkelin voimia antava hipaus.
Ovia se avaa ja ovia se sulkee.
Usko ja toivo summana läsnä, ne ei kättä siis väännä.
Kaikki kokemukset maalliset taivaalliset on omia, ei siinä kukaan toista tuuraa.
Ajallinen ajassansa näin kulkee eikä turhia riennä.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Jyhkeänä seisoen,
olemassaolostaan taistellen.
Katsoo rohkeana,
elämää kunnioittavana
sen koettelemana eteenpäin.
Eletty elämä takanapäin.
Oksistostaan on haaroittunut.
Monin tavoin omaa tilaansa raivannut.
Pintaansa myös ruhjeita saanut.
Elämässään haavoittuen.
Kaikelle alttiina paikallaan huojunut.
Elämästä itsestään juopunut.
Kunnolla maahan täten juurtunut.
Tuulissa monissa harjaantuen.
Aamut, illat, yöt.
Nähnyt kaikki tähtivyöt.
On tämä puu elämän.
Joka halajaa vuosirenkaita itsellensä vielä enemmän.
©Kirsi-Marja Vahter
Niitynpää
Tulimerenä©Kirsi-Marja Vahter
Niitynpää
pelto edessään leviää.
On suvi seesteisimmillään.
Illan hämyssä
kaikki hieman hengähtää.
Hiekkatiellä
kulkija tuo astelee.
Laulelee,
Puhelinlangat laulua tapailee.
Hetkestä riemurinnoin nautiskelee.
Hirviperhe
metsän tuntumassa seisoskelee.
Tulijaa jähmettyen tuijottelee,
jatkaa sitten matkaa, pois löntystelee.
Sitruunaperhonen
kieppuen keikkuen lentelee.
Katseen vangitsee,
niittykukkasissa pysähtelee.
Kukkuu kajahtelee,
kun käki lähistöllä ääntelee.
Mukaansa heti houkuttelee,
laskutaitoa koettelee.
Niityn pää
tuolla jo häämöttää.
Se on synnyinkoti,
ja päivän lapsuuden, määränpää. ©Kirsi-Marja Vahter
Korkealla kukkulalla
Ikävyyden korkealla kukkulalla,
katselet kohti taivaanrantaa.
Pilvet mustat sinut hurmaa.
Haluavat mielesi surmaa.
Et tiedä jaksatko enää aurinkoa odotella.
Tätä samaa maisemaa mittailla.
Riippuvuusliitäjänä tuulten vietävissä olla.
Katsahdat alas vellovaan mereen.
Tyrskyt karikoissa huutavat nimesi nimeen.
Käännät katseesi toisaalle, niemeen.
Näet purjeveneen nousevan valkoisen purjeen.
Tiedät / tiedän että uskot vielä kantavaan huomiseen.
Merenkävijälle <3
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Hetki suojeluksen lupauksen
Oli hetki suojeluksen.
Hetki hauraan kosketuksen.
Kohtalon hellän ohjauksen.
Aika ei ollut ymmärtämättömyyden.
Ei ollut toimimattomuuden.
Ihmisten auttamattomuuden.
Ajan hetki toi vanhalle siunauksen.
Luvan olla, elää, lupauksen.
©Kirsi-Marja Vahter
Takas palas
Ääni tuo tuli takas.
Minulle niin tuttu.
Mieltäni hellästi nostatti
ja lämmöllään halas.
Hehku taiasta palas.
Hävisi kaikki ruttu.
Hymyn suupieleen liikautti.
Ollen siinä paras.
©Kirsi-Marja Vahter
Kaipaatko kuuta tähtiä
Kaipaatko kuuta.
Sille parketille kaipaa jokainen.
Jos ei nyt niin joku hetki toinen.
©Kirsi-Marja Vahter
Ääni tuo tuli takas.
Minulle niin tuttu.
Mieltäni hellästi nostatti
ja lämmöllään halas.
Hehku taiasta palas.
Hävisi kaikki ruttu.
Hymyn suupieleen liikautti.
Ollen siinä paras.
©Kirsi-Marja Vahter
Karvaus kalpeus
Karvaus kalpeus
kasvoillani kehossani
katselen korkeuksiin.
Taivaan pilviin valkoisiin
osin mustanpuhuviin.
Ne liikkuvat tummiin rykelmiin.
Muutosta tuimaa viestiviin.
Monia meitä koskeviin.
Ahdingosta puhuviin tuulisiin.
Pureutuviin pureviin.
Pakottaviin pakollisiin.
Koskettaviin käänteisiin.
Vieden mahdollisuuden tuloksiin.
Korjaaviin. Suuntana kantaviin.
Eteenpäin kuskaaviin.
Leikkaus listaus
siinä säästöjen sääntönä, säänä
kantautuneena kuulijoiden korviin.
Huolitaan tuleviin,
meille arjen selviytymiskeinojen tapahtumiin.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Fiiliksessä
Flow´n leppoisuudessa lempeässä.
Mieltä kohottavassa fiiliksessä.
Sisään rytmiin uidessa.
Olet kuin kehdossa.
Turvallisessa tuttavuudessa,
kasvussa kasvavassa.
Synnyttävässä sylissä.
Ajatustesi uudistuessa.’
Tahtosi kuumotuksessa.
Avaat portin.
Etkä ole enää sidoksissa.
Rajallisessa ankeudessa.
Eliksiirin juovuttavuudessa.
Sen suloisessa soljuvuudessa.
Omit omaat reitin.
Jossa olet ytimessä.
Ravistelevassa rikkaudessa.
Kankeuden kaikotessa.
Tukkoisuuden tuhoutuessa.
Taian taivaallisessa tuloksellisuudessa.
Olet harmoniassa.
Sen kehittyvässä keskiössä,
rauhoittavassa rauhallisuudessa.
Vireessä. Fiiliksessä.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Kaipaatko kuuta tähtiä
Kaipaatko kuuta.
Kaipaatko tähtiä.
Avaruutta.
Elämääsi jotain muuta.
Avaruutta.
Elämääsi jotain muuta.
Joka veisi mennessään.
Et edes ehtisi ihmettelemään.
Et edes ehtisi ihmettelemään.
Tanssisit nauttien mukana.
Kokisit kaiken isona ilona.
Käänteentekevänä uutena rytminä.
Hurmaavana kevyen kantavana.
Kokisit kaiken isona ilona.
Käänteentekevänä uutena rytminä.
Hurmaavana kevyen kantavana.
Jossa liikehdintä olisi hienoa osaavaa.
Sinut ottavaa sitovaa soljuvaa.
Sinut ottavaa sitovaa soljuvaa.
Jos ei nyt niin joku hetki toinen.
©Kirsi-Marja Vahter
Mietin miettehiä.
Mieltä miellyttäviä.
Makoisalta maistuvia.
Mielessä muuttuvia.
Mutkaisia murteheellisia.
Makoisalta maistuvia.
Mielessä muuttuvia.
Mutkaisia murteheellisia.
Pää pähkäilevi.
Purentani pureskelevi.
Palasiksi pilkkoilevi.
Purtavan puntaroivi.
Paremmaksi puristelevi.
Purentani pureskelevi.
Palasiksi pilkkoilevi.
Purtavan puntaroivi.
Paremmaksi puristelevi.
Kantani kuulostelevi.
Korjattavan korjailevi.
Kieleni kiemurtelevi.
Kurkkuani kutittelevi.
Kaiken kanniskelevi.
Korjattavan korjailevi.
Kieleni kiemurtelevi.
Kurkkuani kutittelevi.
Kaiken kanniskelevi.
Miettehille miellyttäville
maistuville muuttuville
murteheellisille. :-)
©Kirsi-Marja Vahter
maistuville muuttuville
murteheellisille. :-)
©Kirsi-Marja Vahter
Tasa-arvoisuus tasaisuus
Tänään täällä tasa-arvoisena.
Tästä turisemme,
tilannetta tuumailemme.
Tiedämme tiedostamme
tasa-arvoisuustilanteemme.
Tulosta tuloksia tehneemme.
Tuotokseen toisaalta tyytyväisinä,
toisaalta tyytymättöminä tajuamme.
Tasausta tarvitsisimme.
Työssä työntekijän taksaamme
täsmennystä tasaistamista tilanteessamme.
Toimille toiminut.
Toinille taas toiveemme.
Toimissaan toimimiseen
tuolle tälle taksatasausta tasapuolistamista.
Tulisiko tästä tavoitteemme?
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Miksi katsot noin
Miksi katsot minua noin.
Olenko mielestäsi mahdoton.
Oman minuuteni puolesta
elämääsi mahtumaton.
Luulen että kukaan meistä,
ei pidä kenenkään kaikkien eleistä.
Silti on parempi pitää mielessä hyväksyntä,
joka tuo eritavoin lähemmäksi toista ihmistä.
Se tekee ihmisiä meistä
jotka elää sydämellä jakaa sydämestä.
©Kirsi-Marja Vahter
Olenko mielestäsi mahdoton.
Oman minuuteni puolesta
elämääsi mahtumaton.
Luulen että kukaan meistä,
ei pidä kenenkään kaikkien eleistä.
Silti on parempi pitää mielessä hyväksyntä,
joka tuo eritavoin lähemmäksi toista ihmistä.
Se tekee ihmisiä meistä
jotka elää sydämellä jakaa sydämestä.
©Kirsi-Marja Vahter
Ilon pisaroissa
Ilon pienissä pisaroissa.
On jotain niin suurta ja mykistävää.
Ei se kanna sisällään ikävää.
Ei huoli kaverikseen mitään joka sitä jäävää.
Soljuvasti ihanasti vaan tuntee ja sitä kylvää.
On kiinni hetkessä antoisassa elävässä.
©Kirsi-Marja Vahter
On jotain niin suurta ja mykistävää.
Ei se kanna sisällään ikävää.
Ei huoli kaverikseen mitään joka sitä jäävää.
Soljuvasti ihanasti vaan tuntee ja sitä kylvää.
On kiinni hetkessä antoisassa elävässä.
©Kirsi-Marja Vahter
Uskon voimaan
Uskon sisäiseen voimaan
suureen ja kantavaan.
Siihen joka auttaa
ihmistä jaksamaan.
Itseensä uskomaan,
elämäänsä rakentamaan.
Saa pois turhan karsimaan,
opettaa pienistä asioista nauttimaan.
Kaikesta koko skaalasta,
värikkäästi vaiherikkaasta paletista,
laittaa itsesi näköisen taulun maalaamaan.
©Kirsi-Marja Vahter
suureen ja kantavaan.
Siihen joka auttaa
ihmistä jaksamaan.
Itseensä uskomaan,
elämäänsä rakentamaan.
Saa pois turhan karsimaan,
opettaa pienistä asioista nauttimaan.
Kaikesta koko skaalasta,
värikkäästi vaiherikkaasta paletista,
laittaa itsesi näköisen taulun maalaamaan.
©Kirsi-Marja Vahter
Hetkittäin sisäkkäin
Hetkittäin surusi iskiessä
kaappaat sisääsi kaiken
sille kuuluvan sen mahdollistavan.
Olette niin yhtä,
suurta myllerrystä
niin sisäkkäin että.
Pysyvämpää sidosta,
painavampaa nidosta
silloin on turha etsiä.
Se on soljuvaa vettä,
joka samalla puhdistaa sisältä.
Yrittää sinua auttaa,
surusi kanssa sinua kantaa.
Ja aina se ohjaa kohti uutta rantaa.
On kuin laina,
joka maksettava on.
Sen jälkeen matkaa jatkettava on.
Eikä se askeleissa enää sitten niin paina.
Toki siellä selkärepussasi on aina.
©Kirsi-Marja Vahter
kaappaat sisääsi kaiken
sille kuuluvan sen mahdollistavan.
Olette niin yhtä,
suurta myllerrystä
niin sisäkkäin että.
Pysyvämpää sidosta,
painavampaa nidosta
silloin on turha etsiä.
Se on soljuvaa vettä,
joka samalla puhdistaa sisältä.
Yrittää sinua auttaa,
surusi kanssa sinua kantaa.
Ja aina se ohjaa kohti uutta rantaa.
On kuin laina,
joka maksettava on.
Sen jälkeen matkaa jatkettava on.
Eikä se askeleissa enää sitten niin paina.
Toki siellä selkärepussasi on aina.
©Kirsi-Marja Vahter
Miksi
Miksi jokin olisi
muuta kun on.
Miksi merenkäynti on
mahdoton.
Velloo vihmoo tuulia.
Kaikenlaisia haalit
huolia.
Tahtoisit niin
muuttaa tuulen suuntaa.
Tässä hetkessä se
mahdottomuuttaan huutaa.
Koetat vaan tähdätä
selvemmille vesille.
Tarkistat onko
purjeesi halusi kunnolla esillä.
Et koskaan tunne
kuitenkaan olevasi perillä.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Tuskaisuutta toisen
tuskasta..
Kun hiljaisuus on
valo kivun
sekä ääni tuskan
aallokon.
Sillä ratsastamatonta
mahdoton on.
Ja kun odotat vaan
kunnes kohtaat karikon.
Joka lopullisesti
sinut upottava on.
Olet täten vapaa
rannaton.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Onko elämä joskus
kuin vaahtokylpy
ilman suuria
kuohupäitä.
Kulkee täysin
omillaan,
missä ei ole läsnä
huolen häivä.
Hetkittäin
hetkellisesti
toki tyynen tyyntä
tätä.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Naiseudessani uiden..
naiseuteeni hukkuen.
Kuin tyhjä sivu,
joka menetti sisältönsä.
Kirjain kirjaimelta..
lause lauseelta,
hänet elämästänsä.
Naisena ei tunnu kokonaiselta..
täysillä enää elävänsä.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Naiseuden voimalla maailmaa katsoen..
Riittämättöminä hetkinäsikin
siihen luottaen,
että jaksat kantaa.
Kaiken tarvittavan,
itseesi naisena uskoen.
Se jos mikä, eikös vaan,
niin paljon antaa..:)
Naiseudellemme!
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Menetys
Kuin hiekka
menetys valuu läpi sormiesi.
Tuska kipu
jäljelle jääneinä
tykyttävänä sointunasi.
Tunnet kaipuun huminan.
Päästät irti siitä
koska et kestä sitä.
Sen loputtomuutta,
läpi ajan palautuvaa uskollisuutta.
Rakastat, toki rakastat
muistojen lohdullisuutta.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Ystävyys
Ystävä on kuin aurinko ylläsi.
Hän valaisee maailmasi pimeinä hetkinäsi.
Toisaalta osaa tulla varjoon kanssasi.
Ei käännä selkäänsä vaan on tukenasi.
Tietää tuntee sinut, sisäisen kauneutesi.
Niin ja myös sen toisen puolesi.
Jakaa antoisia hetkiä kanssasi.
Toki myös tapahtuneita, muistosi.
Ystävyys kestää.
Ystävyys kantaa.
Ystävyys niin paljon antaa.
©Kirsi-Marja Vahter
©Kirsi-Marja Vahter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti