FB Muistojen virrat

Muistojen virrat

Valot kaupungin.
Hangissa hohtaa.
Sua mä ajattelen.
Kun kulkuni kotiin johtaa.

Niin paljon.
On aikaa kulunut.
Vuosia vierähtänyt.
Olen kuin vasta herännyt.

Siihen.
Että aikuisuus sua nyt kantaa.
Ja sulle kaiken sen antaa.
Mitä elämä eteen tuo.

Muistojen virrat.
Usein mielessäni kulkee.
Sut lapsena luokseni johtaa nuo sillat.
Syliini sulkee.

Miten paljon.
Ne mulle antaakaan. 
Miten niitä palvon.
Ihan kuin mulla ei olisi muutakaan.

Osin.
Niinhän se onkin.
Totta tuokin.
Vaikka hetkiä yhteisiä elämä vielä meille suokin.

Tämä kaunis.
Yhtä aikaa paha aika.
Ihmisillä aitoja lämpimiä tai kylmiä aikeita sydämis. 
Vaikeaa on löytää joskus se oma tie paikka. 

Kohtaloita ihmisten.
Sitä usein miettii tietenkin.
Etenkin läheisten.
Ja niihin sitä haluaisi monin tavoin vaikuttaa kuitenkin. 

Positiivisesti.
Jos vain siihen kykenee.
Ennenkuin pakenee.
Jolloin tilaisuus on ohi varmasti. 

Muurit.
Joskus ne kaiken pois sulkee.
Nuo minäämme rakentavat kuurit. 
Saa huomaamaan että elämä silti eteenpäin kulkee.

Niin paljon antaa.
Tää elämä.
Joskus ei ja joskus se meitä kantaa.
Usein olemme myös sen rikki repimiä. 

Niin paljon antaa.
Tää elämä.
Joskus ei ja joskus se meitä kantaa.
Usein olemme myös sen rikki repimiä.

❤ :lla sinulle 

©Kirsi-Marja Vahter