Mummo(ankka)landia

Mummo(ankka)landia

  "Mun mummoni muni mun mammani..

ja

mammani muni mut... "

Jussi Raittinen & The Boys / Metsämökin tonttu

Ankkalassa tapahtuu;-))).. 


Iines(Valkama)&Aku Ankka(Siimes) / Sinut haluan vain

Tästä kaikki alkoi:

Mitä? Missä? Milloin?

Mies miehuuttansa möi,

Minni-mimmin makasi,

"mahti mahtavaksi mixasi "

muhi month..

 muhi (nain=9) month.

-Mini-Minni maailmaan matkasi -

Mullisti muokkaajiensa maailman,

muidenkin..

myös meidän mummojen.

Mummous minut merkitsi,

mieleni muikisti makoisaksi.

Mini-Minni momentit merkkaavat,

mummoille muillekin maistuvat.

Kirsi-Marja Vahter

Ensimmäisen lapsenlapsensa syntymähetken varmasti jokainen mummo muistaa kristallinkirkkaasti vuosienkin päästä. Melkein sitä minäkin itse olisin halunnut olla , avittamassa synnyttävää äitiä ja olla välillä "pusaamassa" hänen puolestaan lapsosta maailmaan. Deja vu- fiilis naisena, sympatioina, toista nuorempaa naista kohtaan olivat konkreetisesti voimakkaina tunteina läsnä. Itse en ollut kuitenkaan paikanpäällä h-hetkellä, mutta sain toki pojaltani heti tiedon, väliaikatietojakin, "muksu maailmaan- maratoonin mittavista minuuteista". Kun pieni tytöntyllerö oli sitten turvallisesti maailmassa, onnen tunne täytti rinnan. Olin onnellinen ja ylpeä tulevista vanhemmista. Ja tottatai meistä mummoista, isoistakin sellaisista. Tässä iässä, myönnettäköön en olisi uskonut vielä tulevani mummiksi. Mutta, sitten kun tarkemmin aikaa ajattelin taaksepäin niin muistin, että itse olin tullut äidiksi 23 vuoden iässä. Eli nämä kaksi nuorta aikuista tulivat vain hiukan nuorempina vanhemmuuden rappusille askeileta opettavia oppimaan. Kukaanhan meistä ei ole täydellinen vanhempi, vaan kaikki voimme pyrkiä olemaan  sitä aika ajoittain. itsekään en ole ollut niin hyvä äiti kun olisin halunnut. Koen, että ainakin topakkuutta ja rajoja olisi minun enemmän pitänyt lapselleni näyttää, laittaa. Ja liiallista "hössöilyä" jättää vähemmälle. No, kuten sanottu. Kaikki yritämme parhaamme. Joka hetkeen, ei varmasti voimia riitä viedä tilannetta kympillä loppuun asti. Yrittänyttähän ei kuitenkaan laiteta. Näin ollen vanhempana ei koskaan haluaisi luovuttaa," hanskoja käsistään tippauttaa". "Napanuora-ilmiö" siis venyy ja paukkuu vaan- niin kauan kun "ees päen mummo lumessa" etenee täällä :-)....