Smile;-) 1.2.3.

Hjumor Helunat & Hermannit

Hurttia huumoria heitellen,

hetkessä hauskuuttaen.

H:ssakin huvittaen.

Hilpeyttä hervotonta harrastaen.

Hatun huttua helpottaen.

He-He-He.. Hetulaa heittävät.

Ha-Ha-Ha.. Halvalla huumorillakin hurmaavat.

Hi-Hi-Hi.. Hipelöiden hipiällemme hiipivät.

Ho-Ho-Ho.. Hoitoa hohdokasta! Hoitavat.

Seuraavaksi:

”Stanby”  StandUp:laiset.

Standii suovat.

Sinulle:

Seisahtumista seisautusta.

Suurisuisista suistaan

suoltavat.

Sitä. ;-)))

Sarjoittaista suunnitelmallista.

Shokeerausta.

Siteerausta.

Sutkautuksissa

surffausta.

”Suusta suuhun” sulavaista.

Huumorilla ;-)))) hetkeemme helpotusta.

Helunoidaan & Hermannoidaan.

”Iän kaekkisesti. Uamen.”

Kirsi-Marja Vahter

Parasta ennen – päivä?

Pompahti päivään päivälle.

Peruutti päälle.

Päivitetty pirta / pinta.

”Pilvipoutainen”.

Pulkassa pakollinen.

”Rupsahda rauhassa”,

rapsahda ruhossa :-)).

”Ressit, ressit”

rämeikköön.

Roikkukoon, riippukoon.

Ravistelkoon.

Päivässä parasta: Rauhassa rapsahda.

Kirsi-Marja Vahter



Savvoo aekalaella kovvoo

Pittää tuas piästellä,

ee siinä kettää siästellä.

Käräpänen Savon ku purasoo,

o siitä leikki  kaakana,

ee aata Soo, Soo.

Lapsuuen lahjannaen,

saen Savon murteen,

piän sitä aarteenaen.

Kiitollisna muestelen hetkiä noeta,

jotka Savosta synnyinseueltain saen,

ee niitä melekeen mikkään muu voeta.

Vaek onhan nuita muitakkii kivasti kertynynnä.

Elämätä tätä ku on jo matkamittarriin kertynynnä.

Hölökyn kölkyn.

Ps. Koettakkee kestee..;-))

Jonnin joutavia(ko)?
Kirsi-Marja Vahter

Tuulesta temmattua.

Uutisia uusia uudehkoja ujutettuina,

tarinaan tungettuina.

Fiktiivissä -  faktaako?

Osa 1.

Kaksi savolaisakkaa maailmanmenoa murehtimassa:
Varma: Ootko sinä pannunna merkille, että kaekki pittää olla tätä nykyä Nii-i ! Johon Laina hieman ihmeissään. Niinku mitä meinoot? Tuskaisen tuohtuneena Varma sitten siihen:  No, justiisa sellaesta nii. Kaekkien pittää aena vuan jaksoo ja olla nii ylivetooja. Vedon pittää olla nii Duracell- kanin luokkoo. Ja sitte vielä sekin, että miehellä pittää olla hevosen kokoone ja naesilla lehmän.  Pitkee pätkää sinne halajataan ja silikonia rintavarustusta kohottaamaan. Ymmärrätkös jo mitä ajan takkoo? Laina: Kyllä tokkiisa. Oma viehätyksensä tuossa ulkokuorren viäntelyssä on. Minä olen haaveilunna sellaisista töttöröhuuliloista. Voes melekeen vaekka nuapurinukkoo suuella iliman, että oma ukko tietäis siitä mittää. Oes aika antossaa elämätä. Varma: Hyi häppee. Nauraa räkättävät siihen  päälle.

Varma: Entäpä tämän päevän työpoliitiikka? Oma ukkoin on ymmärtännynnä sen aevan viärin. Miehen rotjake yöllä häärittyään kimpussain tokasoo lopuksi,  että: -Pätkääni tässä vuan Päevittelen. Ja simahtaa sitten alta aeka yksikön ” töetten teon” jäläkeen. Voe tok ja nii onnellinen hymynkare huulillansa. Laina siihen: No kait se pätkästä kun pätkästä on kaekki otettava irti.  Hyväntuulisuus jatkuu.

Osa 2.

Varma hoihkaisee naapurilleen Lainalle, kun näkee tämän köpöttelevän pihamaansa poikki. – Tule sumpille sieltä! Piästään turisemmaan. Laina: Kahvi kaanistaa, joten nyt justiinsa tulen. Kahvikupposten ääressä. Varma: Ootko yhtään koskaan miettinynnä sitä, miten ne immeiset tosiaan jaksoo tässä helekutin kiiruussa ja vaahikkaassa mualimassamme pysyä vaahissa? Laina: No, dooppinkilla tietennii. On kaeken mualiman tropiloita siihe ja tähä. Enne vanahaan sitä ite liikunta riitti immeisille ja piti kunnon korkialla, mutta ee ennää. Korkiammalle pittää piästä. Varma: Nii ja sitte sieltä mätkähettää turvallensa kuitennii. Isäntäkin heilahti tuossa aamuyöstä sissään ovesta ja tietennii turvallensa. Oli kuulemma ottanu doopinkia ku muutkin sitä suosii nyt tänä päevänä. Kokkeilivat kellä on kunto kohillaan. Laina: Nii. Tarakoitti varmaan ryömimmiskuntoo. Akat nauraa räkättävät päälle. Tuli tässä kyllä mieleen, että onko sinulla sitä kamferitippa pulloo mukana ku jotennii on raahaton olo.  Tarvisisi vähä raahotusta itellekkii. Oekeella tavalla ku liäkitsee nii ee lähe käsilöestä elämä tämä. Laina: Nii liäkkeitä tarvittaa kyllä tietenni ja oekeisiin vaevoihin.

Varma: Ootko seurannunna uutimia töllöttimestä? Ja lehissäkin siitä on ollunna. Mannerheimki se muutti värriisä. Laina: Ae nii olikkii. Histoorialline sota-aekojen sankaristamme tehhää elokuva ulokomaella ja piäossaa valitaa sitte tumma miehen rötjäke. Ihan komia, mutta ee kyllä marsalkastamme käy. Vae mitä oot mieltä? Naurua. Varma tyrskähtelee: Juu ee kyllä oeken. Kaekee sitä kokkeeillaaki, jotta suatais huomioo ja oma iäni esille. Kaekki pittää nii kysseenallaistaa että. Pitääisköhä minunnii kysseenallaistaa ukkoni juominkireissut? Ee taetais tykätä.  Laina: No ee nii. Se on varmoo se. Naureskelua.

Osa 3.

Isäntä pyllähtää paikalle hiukset sojottaen joka ilmansuuntaan ja hieman kalpeana jäykkänä taivaltaa naisten tykö. Murisee: Hyvät huomenet, tapasäännöt vielä muistaen. Nostaa lattialta vaimolleen tältä pudonneen kahvilusikan. Kumarrus tuo hänelle kivuliaan ilmeen kasvoille. Jatkaa sitten matkaansa hitaasti edeten. Varma sihahtaa. Äkkäsitkös ? Minullapa taetaa ollakkii se Kotvara-apu - robootti. Se o kuule viimeistä huutoo nyt. Jiä imuuri ja ruohonleekkuu robootit aevan toeseksi. Laina: Tuolla robootilla taes piässä kolista ja kilistä enemmältikin ku noe vaevalloisesti kumartel. Taes rasvausta olla vaella ku suuntaas vesraanan iärelle. Nauraa pyrskähtelevät. Laina: Oes kyllä aeka ihanata omistaa, nyt ku tuli puhheeks, nii sellaenen Miehhen metästys -  robotti. Ite ku ee oekee meinoo jaksoo ennää ehtiä sellaesta. Sille ku antaes omiien mieltymuksen mukkaeset ohjeet uneelma urhoostaan ni voes se miehhen rötjäke minullekkin löötyä. Varma: Nii ois aeka vänkää. Kaekki mitaat ja pittuuet sekää tietennii ne täräkeimmät eli luontteen piirteet ku saes miäritellä. Heittee sissään käskylöiksi. Tietennii, että löötyiskö sitä sillä laella nyt sittenkää kummiskaa. Laina: Nii sehä o kyllää ne kemiat, jotka puhhuu ku näkköö jonku urhokkaan. Jos sukaat  alkoo pyöriä jaloissa tietee, että se taetaa olla mennoo nytten. Sillonnii  o kyllää tämän akaan  piästävä  jutustelemmaan ja tietty ehkempä sille törömäyskurssillekkii. 

Ukko hissukseen hiipii makuukamaria kohti. Samassa pärähtää soimaan ukon kännykkä keittiön pöydällä soittaen: "Lentävää kalakukkoa", niin maan perkeleen kovalla äänellä. Ympäri kääntyen tuskainen pyytävä ilme kasvoillaan, ehkä se eilisiltana syöty kalakukko vielä mahassansa, ukko vinkaisee Varmalle: Elä vastoo. Pistä vuan kiinni kokoo luuri. Varma tekee niin kuin ukkonsa hänen toivoo ja sulkee kännykän. Ukko: Kiitos, vaemoke. Häipyy sitten makuukamariin. Varma: Taetaa olla nii ettei Toivo  ole nytten ”Toivoa täynnä”. Laina: Nii näätti kyllä aeka toivottomalta tuo Toivosi, mutta kyllä se helepottaa hälläkin ku suap unta kupooliinsa. Varma: Tiiäkkö tuli tässä mieleen. Ukko on maeninnu joskus, että ihhailoo yhtä oekein srkaraappia ja menoossa pysyvöö mieshenkillöö. On jonkun sortin ” Konee immeisiä”. Elä vuan kysy tarakemmin ku en oekein tiiä. Mutta se joku  ol sammununna luurikaappaan. Laina: Oli varmaannii aeka väsy sekkii. Ee varmaankkaa ollu kerennynnä ostoo luuria. Oes voenu pelastaa hänet pintehestä. Jos se oes meinaa soenunna. Varma: Nii taetaa nuo ukot ottoo ihteestään aeka laella ne viimeset pisaarat aenakin ku rientoihinsa lähtevätten. Penskoilla on nii hyvää kanssa ku on tätä nykyä kännykät jo melekeen tarahaiästä lähtien. Voevat ilmoetella olinpaekkansa siten. Etennii jos o joku hätäänä. Laina: Nii parempoo keksintöö ee kyllä olekkaan.

Osa 4.

Hiriveetä! Hirivi! : Varma kiekaisee kunnolla korkealta ja ”kovvoo”. Laina pompahtaa pelästyneenä pystyyn ja alkaa tuijottaa Varman lailla ulos akkunasta. Isäntä ryntää makuukamarista vanhat tiukat trikoot päällänsä, joista takaluukku on tuuletustilassa ja kysyy pöllämystyneenä :  Mittee? Mikää? Laina kääntyy puolestaan tuijottamaan toviksi tätä näkyä. Etenkin isännän ilmiömäinen nopeatempoinen tanssimainen jalkatemppuilu pöydän luo tekee vaikutuksen. Lainan suupieliä alkaa väkisinkin nykimään. Varma: Kattokkee, tuolla vanahan naveetan  nurukalla. Isäntä: No nii onnii. Hei, tännää on just alakanunna luvalline hiriven ja peuran metästyskausi.  Eli varmannii on tuo nuapurimme Kualeppi jahissa siellä metästysporukoetten mukana. Kuatavat mahollisesti tämänkin urokse vähä sivuummalla paremmalla ajaalla jos vuan suavat sen sopivalle ettäisyyelle. Paenun tästä takaasi nukkummaan. Laina: Ee hätiä mitiä siis ollenkaa. Tiiäkkö tuossa omassa rakkahassa ukkokullassas on himpun verran aenakkii errään tanssahteleva mieslaalajan tappaista vetovoimoo. Aeka tiukkoo tanssahtelu askellusta otti hännii  äskennii. Molemmat tirskahtelee. Varma: Tiiän kyllä ketä meinoot mutta ee kyyllä ikimualimassa ukkoaen voe oekee hänneen verrata. Mutta kiitokset nytten kumminkii. Tilaannenoppeetta lötyy kyllä hänestäkkii taravittaessa. Ja joskus voes kyllä hijastaaki taravittaessa vaahtiansa. Tää kysseine aratisti ol kyllä mualimaluokon tassoo Laina: Nii. Mussiikki musisoenti ol kyllä taevaallista.

Varma: Tiiäkkö, nytten onnii löötynynnä tuasen uus Valeeammattilaenen. Tällä kertoo Valeejuristi. Tämä taappaus ol kyllä viittä vaelle valamis. O tainnu tulla tuostakkii Valee- ammattisooloelusta oeken urheelulaji. Yrittee melekeen sua mille alalle vuan, jos rohkeutta riittee . Laina: Uattele, jos meellä ei olisi minkkään sortin tarakastusrekistereitä. Kyyllä oes meno ku Villissä lännessä. Mahottomampikkii. Oes pian jopaa Valeepappeja ja lopulta ”piällysmiehenä” , anteeksi tarakoetan "piäällyshenkilönämme" muassamme voes toimii Valeeresitenttikkii. Varma naureskellen: No nyt kyyllä taesit antoo mielikuvitukselles liikoo siimoo. Koto Suomemme on hyvä mua asustella meiän kaekkien. Hyvi rakenneltu lakiiviidakkojäräjestelmämmekkii takkoo sen. Laina: Nii oekessa oot kyllä. Parempoo muata ee löyykkää ku omaa muamme o.

Osa 5.

Laina, ääntänsä huomaamattansa nostaen tokaisee: Katooha mikä  nytten tuolla tiellä jolokottellee! Varma säpsähtää aika lailla ja tuolinsa kaataen seisomaan nousten alkaa tiukkana tuijottamaan Lainan opastamaan suuntaan. Varma: Oe  mikää  näky! Nelikymppinen kylän komistus siellä juoksee tiukoissa kiiltävissä lurex - juoksuhousuissaan auringon paisteessa ihanasti iho kiiltäen ja naisten silmiä hivellen. Laina: Ee laettanna sitte puseeroo tuaskaan piällensä ku lenkillensä lähti. Ovi makuukammariin oli naisten huomaamatta auennut. Varma nostaen tuolinsa ja istahtaen topakasti takaisin sille: Hei, nytten tiiätkö o Suomeen rantaatunne mies Buruleski- ilimiö. Eekö o ihanoo! Nytten miehetki voe hittaasti keemaellen vähentöö vuatteitaan piältänsä ja myö naeset piästään naattimmaan puolestamme. Pittäes kyllä piästä ehottomasti katsommaan sellane näätinki, Varma silmät puolitangossa haaveksuen sanoo. Samassa isännän rykäisy kuuluu makuuhuoneen oven kynnykseltä. Isäntä suunnistaa tankkaamaan vettä, mutta pihahtaa suupielestään Varmalle: Vae semmoesta. Varma punehtuu hieman poskiltaan. 

Laina katsoo parhaimmaksi vaihtaa puheenaihetta kun huomaa pariskunnan välisen tunnelman tiivistymisen.  Ajattelee mielessään: Voi tuota rakastavaisten välistä kiihkoa. Siitä hänelle tuleekin mieleen. Laina: Tiiäkkö. Ruotti sitte hävis meille tuas yks nolla. Varma: Mittee meenoot? No laettovatten BB talon ovet lukkoo. Eli se foromaatti lopettii siellä liia harttaan seksiharrastelu ja tappeluide takia. Suomalaeset myö ollaa sitte kestävämppii tässäkii lajissa. Varma pyrskähtää nauruun johon isäntäkin yhtyy paikalle tullessaan. Sanoo Varmalle vielä vihjaileva hymy silmissään ja suussaan: Nii hyviiä harrasteitahan nuo ovatten. Niitä pitttää aeka usiasti harrastteekin. Kaanina päevänä etennii. Emännän ja isännän välillä todella nyt kipinöi. Kummatkin tuijottaa tapittivat toisiaan lemmen tuli leiskuva silmissänsä. Laina tajusi että kohta tästä pitää lähteä omalle torpallensa päin. Hänelle tuli vielä yksi tuore uutisen tynkä mieleen. Laina: Nii ne onni nuo poliisit laettaneet pamput hyllylle. Molemmat sekä isäntä että emäntä jäivät tuijottamaan Lainaa odottavasti. Laina: Ne on lähtennä myöskin lorruilu linjalle. Pimmeellä pimiässä kulkijoeta kohatessaan alkavatteennii loruilemmaa runoje avulla järäkee piähän heijastinta iliman kulkeville kansalaesille. Varma: Voe herttinen sentää. Isäntä: O siinä  runnoelussa voemoo. Minää tiiän sen. Ja taas pari alkaa tuijottelemaan toisiaan, joten Laina katsoo parhaimmaksi poistua. Laina: Taianki tässä lähteä kotpuoleen. Onha tässä jo turistukki jonni aekoo. 

Jonnin Joutaviako tarinaa jatkuu sivulla Smile;-)2 = too.

Klikkaa tästä niin pääset suoraan JATKOON:http://citykiti.blogspot.fi/p/smile-2-too.html

Osa 6.

Varma pelmahtaa pihalle, energisenä ja iänikuinen lenkkeilypuku päällänsä ja tokaisee Lainalle, joka pyllistelee kukkapenkin äärellä kitkemispuuhissa: Lähetäänkö lenkkeilemmää? Nytten onnii niin kuule virtoo veressä, että voes melekeen maratoonin tähä vetäestä. Laina tirskahtaa nauruun. Laina: Taesit suaha oekein kunno tseppaeluhallaukset siltä miehen köriläästäs? Varma: Juu.. Pusu / pusuttelu päevässä pittää pyllyn pyörimässä poluillakkii.. Laina: Verryyttelehä ihtiäis. Kään nopiasti vaehtamassa verekkarit piälle. Varma Lainalle tämän palatessa ulkosalle sopivampi asu päällänsä: Läheetäänkö kävelemmää sammaan suuntaan minne mäni tämää meijän kylää komistuski ? Laina: Lähettää vuan. Tää se tekkee kyllä nii hyvvee. Nii mielelle ku kehollekkii. Aena kannattaes jollae lailla liikuskella nii pyssyis kunnossa jokkaene. Varma: Oot kyllää nii oekeessa tuossa. Ja oekeenlaene ravinno syöntti siihe piälle vielä. Justiinsa oli tuasen siitäkkii , että muistisaerauksista kärsivien tae jos haluaapi ehkäestä tulevia tae jo oleemassa olevia muistihäeriötä, nii kannattee juua tae syyä tietynlaesia aeneksia. Juomingeista ol että kahvii tae teetä 4 kupillista, koorallinen pähkinöetä per päevä. Kaasvisrasvoo ja kalloo etennii pitäes ruua sisältöö hedelmie ja vihanneste ohella tietennii. Mustikoeta ja pinaattia suositeltii myös. Ite ruua maustamisessa suositeltii suolon sijaasta muita maustehia. Naurahtaen Varma lisää vielä: Pittäesköhä ottoo nämä ohjehet käyttöö ny itellensäkkii. On meinaa isännällä aeka ussein muistipuolella ongelmata. Ee meinoo millää muistoo esimerekiksi edellisehtoo tapaahtumia. Laina naurahtaa: Tuoho pittää kyllä sinu löytee järeämmät asseet. Kuha piet taesteluettäisyye turuvallisena ja varamistat selustas. Varma: Mitä meinoot? Laina: Eräästä vaemoketta huutokaapattiin meinaa tässä justiinsa Huutonetiissä. Varma: Elä ihmeessä. Ja nauraa kippurassa päälle. Laina: Ilimotuksessa ol että hyvännäkköene, hyvää kokkikkii, mutta luontteessa toevomissen varroo. Nooto kotioveelta ja helevetin äkkiä. Jokos ymmärrärtänet mitä ajan takkoo? Elikkäs nettitikkus piiloo enne ku ruppeet asiiasta keskustelemmaa ukkois kanssa. Nämä immeiste huluvattomat tempaakset ku meinoo aena jootua matkimisekohteheksi.  

Varma: Tuossa o kyllä perrää. Tiiätkö, tuli tässä mieleen ku nytten yritettää mualimoomme ihtiämme paremmalle tolalle suatoo, nii se uus Yleen maenostama ohjelema ”Eläämä pelissä”. Ylen nettisivuustoellakkii o se Vee-indeeksii mittaavo eli immeisen kykyyä kohata vastoenkäämisiä Eläämä pelissä - testi. Jokkaena voe testattaa ihtensä.  Ja halutessaa testi teo jäläkee, suapi sitte 8 viiko ajaalta ihtellensä sähähköpostitse neevoja eläämänsä kohennukseensa. Laina: Kuulostaapi hyvältä toella. Taean pirruuttaa tehä testi. Nähhään sitte kuinkka akaan käypi. Varma: Testaateettaan molemmat ihtemmä. Ukonki kyllä taevuttelen mukkaan jotenki. Halapoo hupiahan tuo o. Ja tuopi elämää uutta potkuakkii taravittaessa. Nimeommaa siihe miten potkit vastoon ku vituttoo nii muan perekuleesti.

Osa 7.

Varma ja Laina intoa puhkuen palailevat kotia päin. Varma: Kato, ee oo totta! Nuapurin lehmä on karanunna ja syöpi raahassa nurumikkoa tuossa pihakeenun kuppeessa. Laina: No nii onnii. Lähemmäksi  tultuaan, näkevät isännän jalat haarallaan rentoutunut onnellinen ilme kasvoillaan makaavan keinussa olutpullo  kädessä. Varma: Tiällä sitä vuan kalajoo kittaellaa! Isäntä: Kato lehemä! tarkoittaen tietysti juuri äkkäämäänsä lehmää keinun tuntumassa. Varma, uskomatta korviaan: Vae, että lehemä! Kylläpä oottii sitten nii elläin tuasiisa. Laina naurahtaen tilanteen koomisuudelle ja yhtäkkiselle monimutkaisuudelle: Tännää onni tälläene elläimelline päevä näemmä. Elläintä siellä tiällä. Isäntä: Nii.. tuota minää vuan niinku meenasin tässä. Ja osoittaa sitten sormella heiluvalla ruohoa märehtivää lehmää. Varma: No nii o parempi meenataki. Voesit sinäkii joskus kuule tehä jottaa kuntos hyväksi. Isäntä: Justiisaha myö vähä kahestaa harrasteltii liikuntoo. Täätyy se vähä relatakkii välillä. Laina: Kalajan juominen aataa kyllä. Voetteko uskoo. Se vahvistoo lihaksistoo. Varma ja isäntä jäivät haavi auki tuijottamaan. Isäntä: Elä helekutissa. Siinäs niät, heittää siinä välissä sitten eukollensa. Laina: Siinä o sellaene piene pieni mutta vuan mukaana. Sitä pittäes juua päevässä 72 litroo enneku humalasta löetty aenesosa vaekuttoes. Varma: No joha tässä jo kerkes peläästyä oekein. Isännän naama mutristui pettymyksestä. Hän pihahti: No voe hevossen häntäpiä. Siinä män sekkii tekosyy. Varma: Elähä nytten. Kyllähä sitä vähä suap ottoo joskus. Ja on toenen naatintoaene jolla voet korovata tuota himoaas. Nii muuten ..tämä aenes se tuottoo himoettavia hyväänolon tuntemuksia.  Pittää sydäärit kaakana sekä alentoo veren koleesteroolia. Ja kaeken lisääksi sitä ee tarvii naattia ku iha vähäse päevässä. Isäntä: No eehän tuollaesta naatintoaenetta voe olla olemassakaa. Laina: On on. Ompa hyvinnii. Taen tietee jo mistä höpäjät. Varma: Nii- i. Tumma sukulaati. Se pittee nii miehhen ku naesenki tiellä. Aenakin naatinnollisemmalla. Isäntä: Täätyypä kokkeella minunki. Jatkossa pittee kantoo nyt sitte kaksin käin kaappa-aatolta suklaata.

Samassa kuuluu huomiokipeän lehmän mylvehdintää kuin pisteenä tälle keskustelulle. Laina: Ne o Uuessaseelannissa kehittänneet geenimuunnellu lehemän, jonka maeto ee ennee aaheeta allergisia oereita maatoallergijoelle. Isäntä: Jumankekka. Kaekkee ne sitte uskaltavattii lähtöö muuntelemmaa. Varma: Ihanoo, että aesijoeta kehitellää sekä viännellää ja kiännellää ii kauan että ongelmia suahaan ratkaestua.

Osa 8.

Varma isännälle: Tiiäkkö sumppiaenekset on myöskii aeka vähissä. Joten sieltä kaapa-aatolta pittee muistoo ostoo myös kahvia. Laina: Pittää varamaan rueta sitäki hamstraamoon ku kahvipakeeti hinta suattaa pomssahtoo ylöspäen. On meinoo mualiman kahvivaraastot tällä hetkellä alahaisimmat vuoskymmennii. Isäntä: Helekutti. Tässä jootuu iha kunnolla kanniskelemmaa kaappatavaroeta. Varma: Hyötyliikuntoo se vuan on. Lissee papua lihaksii. Tupaki voesit jättää vaekka ostamati. Tae aenaki ostoo sitä vähemmä. Meinoon kun on se Savuuton kunta- rojekti menneillää. Yli 60 % rosenttia kunnista on jo savuuttomia. Isäntä vingahtaa todella kärsivällä äänellä: Elä ny ruppee liikoja kerralla vuatimmaa. Voen tok yrittöö jos saesin ensin vähennettyy sitä. Siästäishän siinä kyllä rahhookin. Ruuanki hinta senkun tuppaa vuan nousemmaa. Laina: Nytten kyllä järäki puhhuu. Jollae laella immeiset on entistäkkii enemmän ahingossa nykyää. Kaekki pienitulloeset ja eläkeläeset. Varma: Lototakkii pittee muistaa. Isäntä: Aatelkoo joessae yrityksessä ol  YT-neevottelut käännissä ja sattumoesin tämän työpaekan työntekijä voetti lotossa. Kyllä se onni potkasoo joskus oekkeen immeisen ahterrii. Varma:  Ahterista tuliki mieleen, että tännää on se saunapäeväki. Suat kyllä sitte käyä viäntämässä vihdan että piästtää kunnolla vihtommaa. Laina isännälle suunnaten: Sehä se vasta tekkeeki hyvvee pulssille. Syömmelle ja verenpaeneellekkii. Varma vinkaten silmää ukollensa: Kaeken näköösille paeneille. Isäntä: Nii ja kyllä sitte unikii maestuu nii makosalle. Varma: Myöhä ee nytten ehtoota ootella! Sinä paenut vihtoo viäntämmää. Ja myö laetettaa saunan kiukkaan alle tulet. Kaappa-aatolla kerkiät käyä siinä välissä enne ku sauna on valamis. Myö saunottaa nytten poruukalla. Vaekka uikkarit piällä jos ee muute kehata ja vehata. Laina oli heti mukana: Oekkein hyvä aatos tuo. Varma käskevällä hieman ilkikurisella äänellä: Ee ku äksööniä sitte. 

Isäntä silmät pyöreinä läksi siltä istumalta keinu heilahtaen pinkomaan koivikkoa kohti puukkoa kaivellen vyötärötupestaan. Ajatellen mielessään: Kun käsky kääpi, niin emäntee on parempi totella. Emäntä ku  puolestaa sitte nii tekkee vastapalaveluksia tuas hänelle. Kuten, on hellan iäressä sopiivan ussein päevässä. Tienkin nii tuuhheet vihdat, että raakeus on väestämätön ku niie kanssa heeluvatten. 

Saunalla kaksi savolaisakkaa pääsevät rauhassa taas kahdestaan juttelemaan.  Varma: Minu pittäes suaha tuoho ukkooni vähä lissee vaahtia. Tarakota siis siihe, että alakais huolehtimmaa itestää vähä enemmä. Laina: Nii oli sitte ikää mikä tahhaansa nii jokkaesen pittäes pysäähtyä ja miettiä mite voes ihteesä aattaa nimeommaa omaa terveyttä ajaatelle. Immeiset voe nii huonosti nykyää. Kaekilla ee oo ees rahhoo  tarapeeksi huolehtiaksee ihteestää kunnolla ja niillä joella on nii ne ee välttämäti kerkiä harrostoo minkkää sortin liikuntoo. Varma: Tuo on kyllä nii tosi tuo. Vähempivarraeset kyllä on sitkompaa sorttia järestäänsä. Käävät vaekka käveelemässä tae juoksoo jölökyttelemässä jos vuan jaksavatten. Jos on liia vähä ravintoo suatavana nii kannattee kyllä harrastoo ee nii rasittavvoo liikuntoo. Laina: Suomi on täännä immeisiä jotka sisukkuuellansa kuitennii pyristelevät etiäpäin. Hyö jos ketkä ansaitsivatten pareempia olosuhteeta ihtellensä. Nuoret etennii.  Heijän pittäis jaksoo pitkälti vielä. Ja toesaalta vanhukset. Hyö on jo tehneet osaansa.  Varma: Enempöö et voes ennee oekessa olla kyllä tässä asiiassa. Mutta usko kyllä nii lujasti suomalaeseen kansaa. Sisulla vaek suon silimästä, sellaesia myö ollaanii. Laina naurahtaen: Nii muute ollaan nii.

 Osa 9.

Saunan lauteilla, kolme pyllyä ”pylly vasten pyllyä..pum..pum” tunnelmissa huokailevat saunan ihanuudesta jokainen vuorollansa. Ihka alastomina saunassa istujat ovat unohtaneet ottaa käyttöön savolaiselle niin tyypillisen tavan ujoilla, tavan ”en mie vehtoo kehtoo ku toeset kahtoo”. Isäntä: Kyllä tulloo nii pehmeet ja leppoesat löylyt tästä puukiukaasta että. Varma: Nii tulloo. Hikiki lähtöö paremmi virtoomaan ku ee oo liia tuliiseksi lämmitettyä saanoo. Laina: Eeköhä aleta heelumaan noella vihdoilla.  Suahaa veri kiertämmää kunnolla. Siitä alkoikin ulos asti kuuluva tiuhatahtinen vihdoilla läiskintä. Isäntä hyppää ensimmäisenä lauteilta alas ja huudahtaa ovesta ulos juostessaan: Tulukeeha työkin järäveen vilvoittelemmaa. Naiset katsovat toisiaan. Varma: Männään ensin tuoho kuistille istuksimmaa. Antaa isännän ensin lillua raahassa järävessä. Naiset siirtyvät kuistille. Näkevät kun isäntä siirtyy hytisten pikkuhiljaa syvemmälle rannasta.  Tämä pysähtyy paikoillensa kun vettä on hieman yli navan korkeudelle. Ihan vierestä kaislikosta kuuluu loiskahdus. Isäntä vilkaisee taakseen ja huutaa naisille kuistille. Taettaan suada kalloo katiskoesta ehtoolla. Isäntä yrittää sitkeästi pirskotella vettä päällensä, jotta uskaltautuisi uiskentelemaan kunnolla. Yhtäkkiä alkaa aivan hirvittävä karjuminen. Aiiiii…Perekuleen…Helekutin..Suatanan…Mikää Suatana? Aijajaiii..Isäntä huutaa kuin Lordi aikoinaan lavalla ”Hard Rock Hallelujaa”. Ja on kohottanut kätensä ylös kuin apua anoen. Naiset ovat aivan jähmettyneitä kuistilla. Varma saa ensimmäisenä itsensä liikkeelle. Hän lähtee juoksemaan hengenpelastajan vauhdilla kiidolla laiturille ja pomppaa siltä suoraan isännän viereen. Samassa polskahtaa ja hyppää vedestä esiin todella iso hauen vonkale. Isäntä katsoo vihaisena hauen perään ja katsoo sitten alaspäin. Emäntää seuraa katseen suuntaa. Isäntä: Taetaa olla tallella. Perekele. Tuon hauen piruulaesen kyllä sualistan. Kaekki hauet tästä järävestä. Emäntä: Käviikö pahaasti? Isäntä sanoo: Ee ehkä niinkää.  Varma: Tuuha..männään poes kahtommaa mitä se haue piruulaene tek. Emäntä ja isäntä tulevat ylös järvestä suunnistaen kuistille Lainan tykö, missä tämä istuu erittäin huolestuneen näköisenä. Isäntä nostaa penkille istuttuaan ylös isovarpaansa. Naiset vilkaisevat toisiaan huojentuneina. Isäntä lohkaisee: Juu tallella ompi. Ee oo onneksi iso pureema jäläki. Tikeiltä siästyn kyllä näemmä. Nyt alkaa jo kaikkien suupieliä nykimään. Varma: Uattele,  jos se oes huomannunna sen siun vähä isomman matoose? Isäntä: Helekutti. Onneksi ee huomannu. Laina: Justiisa ol muuten sellaene murrosiässä oleva poeka sualistanne 10 kilo kokoose haue. Meenasit sitte sinäkii lähtöö samalla linijalle? Laina sanoo isännälle naurua pidätellen. Isäntä jo toipuneena järkytyksestä purskahtaa nauruun. Vastaa: No yrittee pitää, yrittee pittää. Tietennii nuo pyyntivälineet voes olla ne enemmältikkii käätössä oleevat.  Varma: Kyllä sie oot sitte sellaene  vesien sankar, Ahti oekeen. 

Laina: Ootteko työ kuulleet siitä saerauslomauuistuksesta? Ensimmäestä saerastelupäevästä ee saesikkaa ennee palakkoo. Ruottissa tämä käätäntö on ollunna jo käätössä 90- luvuusta asti. Ensi se teho oli vaekuttavampoo, mutta sitte saerastelutilastot ovattii sahanneet ylöspäen ja alaspäen. Isäntä: Juu jotaakuinkkii nii se taes olla. Isokenkäeset kansanejustajat taetaisivat aenostaa hyöttyy siitä. Suavat  meinoon erillise korovaukse saerausajalttansa. Varma: Suapi nähä mitä kaekkee tuostakkii vielä meille kansalaesille media kaatta meille virtoo. Laina: Nii kyllähä se pittää pysyä menoossa mukaana tässä infoelussa. Etennii siinä miten myö kansalaeset pärjättään kaekanlaesten tuleevie muutoste keskellä. Tässä Veetään nuottoo, Suahaanko kalooja- seleviytymisrosessissa. 

Osa 10.

Isäntä heittää vaativan sävyyn ilkikurinen hymy huulillansa varvas pystyssä sojottaen: Kuulkaahe aravon naeset.. Molemmat naiset jäävät odottamaan jatkoa. Minää taravitsisin tässä nytten akuutisti noppeeta hoetoo teiltä sisaarhentoesilta tälle huavallein. Varma: Vae että noppeeta hoetoo.. Kuule sattumoesin tiiäkkö mikä päevä tännää on? Isäntä koettaa kelata mielessään…ee oo kenekkää syntymäpäevä, eekä meijä kahen hiäpäevä… Nyt taetee tulla sapiskata.. Hittolaene.. Varma: Tännää on virallinen Korovapuustipäevä. Joten jos meenot suaha lämpimäesiä korovatillikan sijjaa nii muutaha iänensävyäs!! Laina: Raaha! Het siltää nyt halaki poeikki ja pinnoo tämä soantynkä! Oottakee.. haen käslaakkuni tuolta pukketumishuoneen puolelta. Isäntä vähän kiusoitellen emäntää lisää: Katoha.. noppeen toeminna joukot iskee kimppuu näemmä ja ee voe ku vikistä varmaannii sitte! Isännän huulen heitto iskee nauruhermoon. Ja molemmat naiset purskahtavat nauruun. Laina kaataa hakemansa käsilaukun sisällön kuistin pöydälle.  Ensimmäisenä pongahtaa esille rintsikat ja pienet pikkarit, ne jotka Laina oli kiirusti pakannut mukaansa kun kävi hakemassa saunomistykötarpeita. Isännän silmät liimautuvat ensin niihin. Sitten silmät alkavat erotella sitä muuta tavaramäärää mitä laukusta on ulos lennähtänyt. Isäntä on kuin Pandoran lippaan äärellä. Suusta pääsee tahattomasti: No voe hyvän tähen. Varma vilkaisee isäntää alta kulmain varoittavaan tyyliin. Laina: Kuuleku naesella pittää olla kaeken varalta mukaana kaekenlaesta. Varma: Nii..i varamuus ennenkaekkea. Isäntä luetteloi mielessään: Tampaxii, kampa, kännykkä, suklaapatukoeta, ihorasvoo, shampoota, hiuspinnilöetä ja pompuloeta, meikkilöetä, pumpullii, nestepulloi, luastaria, säräkyliäkkeitä, lompsa, kynnii, paperlehtiö, satteenvarjo, lukuuklasit ja ruuvimeisseli. Isäntä hieman ihmetystä äänessään, ruuvimeisseliä etenkin miettiessään: Taetaa olla kunno seleviytymispakkaus mukaana siulla. Varma: Elä nyt venyyttely yhtää kuule siinä. Naeset aena päevittellee kuitennii laakkunsa sisältöö. Laina: Oo vua hyvilläs. Oesit suanu kaaemmin ottoo hoetoos, jos ee oes näitä laakusta löytynynnä. Hän nostaa haavan puhdistuspullon ja laastaripakkauksen ilmaa. Isäntä naurua äänessään: Tais muuten olla jossae netin puolellakkii tästä. Siis siitä mitä naeset sinne laukkuusa laettavatkaa. Varma painokkaasti: Eeköhä jäteetä nytten tämä aehe! Vae halluutko mielummi lähtöö metästämmää drivee in- apoteekista itelles hoitotaravikkeita. Laina: Hei, hei. Raaha ny teijä kahen välille. Mutta helekutin hyvä palavelumuotokeksintö se onnii  noen niinku apteekkituottehille meinaan. Viimeisin on taennut avata juur tiskinsä Kouvolassa. Hoijetaa tämä tappaus tässä ja nytten. Varma heltyneenä jo: Hoettaa tok. Isäntä: Nii sitä pittää. Käänkin laettamassa sumpit tulelle teitille tästä hyvästä. Nii piästään sitä Korovapuustia  maistelemmaa suulla eekä poskipäillä. Varma nauraen: Nii kaet on makosampaa sillä laella. Laina yhtyy nauruun: Kyllä työ sitte jaksatte viäntöö. Huumorkukka kyl kaet se parrain kukka on. 



 Jatkuu sivulla Smile;-)3. 
Hyvvee matkoo:http://citykiti.blogspot.fi/p/smile-3.html

 

Osa 11.

Kääkehän pöyän iäreen, olkee hyviä!, isäntä häärii kasvoiltaan hieman punakkana keittiössä.  Pöytä on katettu niin kauniisti, että Varma ei meinaa uskoo silmiään. Keskellä pöytää on maljakkoon poimittuja kedon kukkasiakin jopa. Varma: No nytten oot kyllä ylittännä ihtesi. En oo näin  kaaniisti kateettua kahvipöytee miehe jäliltä vielä nähnykkää. Laina: Kyllä meijä nytten kelepoo tähä istahtoo.  Isäntä: Nyt naatittaan nii, että persiit hötäjää. Meinoon tuosta nisusta etennii.  Isäntä itse ainakin noudattaa omaa ohjeistustaan kirjaimellisesti. Niin silmät sirrillään, nautinnollisia ääniä päästäen suupielestään, hörppii kahvilautaseltaan Juhlamokkaa, että Varma meinaa jo ihan nolostua. Laina: Onnii kyllä nii hyvvee. Maestuu nii makosalle. Oekein hunaajaan voep verrata makkeueltaan. Varma: Nii uatelkoopas. Ranskassa ne on mehiläeset alakaneet tuottoo sinertävvää ja vihertävvää hunajoo. Isäntä: No mitähä kippaskonteja tuoho on tarvinnunna? Ja kuka ihme haluaapi ostoo sinertävvää hunajata? Laina: Ee sitä tarakotuksella ole lähetty hakemaankaa vuan mehiläeset ovat vierraelleet viärässä tehtaassa ja ovat kuljetelleet sieltä sitte värlisukkeita ommoon pessääsä. Isäntä: Kylläpä helepotti. Jokuu rajaa se pittee olla tuossakkii elintaravikkeitten jatkojalostuksessakkii. Varma: Nämä pörriäeset eevät rajapyykeistä tiiä mittää. Eevätkä toesaalta ossoo suojatakkaa ihtiänsä mitenkää. Laina: Mualimanlaajuisesti se mehiläeskanta onnii uhkaavosti pienentynnä. Isäntä ahnaasti pullavatia tapittaen vingahtaa: Nii nuokkii nisuttii on tuossa .. Varma huvittuneena ja oman ukkonsa pullahimon tietäen: Otaha tokkiissa kuule sie se viimoenen. Tuollaene suur ja  karahumaene ku oot nii sillä oeukella lappoo vuan iäntäs kohi.  Laina nauraen: Tullee iha verokarahu jotennii mielee. Italiassa muute ol nuorta pojan kloppii verottaja muestannu yl tuhanne eeron karhumakirijeellä. Veromätky ol autoverroo koskeva ja erääntynynnä kolomee vuotta ennen kysseise immeisen syntymmää. Isäntä kujeilua äänessään: Voe.. kyllä on mualimo nii ihmeetä täännä. Suaha ny veroomätkyt enne oma ajalaskunsa alakamista nii sanootusti. Oes voenu olla veroo melekeen piästöjä koskeva. Meinoon muodostuukkii siitä, että tulleepi mualimoon. Piästövero. Vae oesko se pitännä suunnatakkii äetylille? Varma tärppiin tarttuen: Siulla ne on nuo kielkuvat kiemurraesii. Kiel ja mielkii nii viänteellä. Laina: Meillä kotomuassamme veroottoja ee nyt iha tuollaesia erreyksiä tie. Yle- verokkii tullaa varamasti hoetammaa niinku puhe on ollunna. Varma yhtyen: Kerrankkii mennee oekeuven mukaasesti.  Maksu männöö verootuksen kaatta ja tuloje mukkaa veron suurruus sitte muodostuupi. Isäntä: Onhan se aeka suahakin järäkee tuoho meeninkii. Pientulloesten ee taravii ennee nähä paenajaesia siitä miten maksavatten teevee- lupaasa. Muutennii nii kun tekkee se leivän syrjässä kiinni olo tiukkoo. Varma: Tuosta tulikii mielee..Ne meinoo helepottaa ruua lahjoettamista etiäpäen. Eviira uussii ohjeistustaa ja siten sitte erii tahot, kaapat voevat toemittaaa hyvvee tehen elintaravikkeitaan suuremmalla käellä appuu taravitseville. Laina: Ja appuu on onneksi suatavilla, kuha sitä vuan jaksoo metästää. Isäntä: Metsäene kansa jaksoo varamasti metästää vaek oes asafalttiviiakonkin melskehessä. Metälle lähettii ennennii ja metälle lähettää nykyäänki! Varma ukkoansa katsoen: Tuoho ee ennee muuta voe lisätä kun , paenavan paekallaan pysyvän Pistehen.

Osa 12.

Nytten vielä kyllä jotennii hiukoo, isäntä tokaisee hieraisten mahaansa ja nousee pöydästä suunnistaen jääkaapille. Varma kiusoittelevalla äänellä: No kyllähä tuon suatto jotenkii aravatakkii. Että rupes vielä hiukoomaan. Isäntä vilkaisee taakseen. Näyttävästi ottaa kirsikkatomaatin kahden sormensa varaan jääkaapin uumenista ja heittää sen sitten suuhunsa. Katsoa tapittaa tiukasti emäntäänsä suupieliänsä  eessuntaas heilutellen ja ähkäisee vielä nautinnollisesti päälle. Varma isännän mimiikkaesityksen viestin ymmärtäen: Juu.. tiiän tiiän. Ossoot sie ihan noeta vihanneksiakkii syyä. Laina: Ee kuule tule tilttiä aevokoppaan piälle ku syöpi tommaateja. Immeiset jotka syövät tommaatteja voevat välttyä aevohalavaukselta. Isäntä naurahtaen ja suunnaten emännälleen: Siinäs niät. Tilittivuara on ohiitettu aenakkii. Sitte kun vielä huitasen näitä mustikoeta nuamariin niin verensokerikkii tassaanttuu. Eekös se näen ollunna? Laina: Kyllä se ol nii. Aterioinni jäläkee jäläkiruuaksi kannattoo tosiaanki syyä marajoja. Varma ylpeyttä jo äänessään: Taet sie seuratakkii aeka hyvi noeta terveytteen liittyviä uutisia ukkosein. Isäntä: Tottaha sitä nyt jottae jiäpi mielee niistäkkii. Lisää sitten niin perään vingahtaen, aivan vastustamattoman himon kourissa: Mutta kyllä minu kuitennii täätyy vettäistä tuommone kunno palavikinkkuvoeleipä. Ottaa sitten kaksin käsin kiinni mahakuvustansa ja sanoo: Kyllä tänne vielä meinnaa  mahtuis aekalaella. Varma ja Laina purskahtavat nauruun. Isännän koomillisuus on niin hellyttävää, että Varma ei voi muuta sanoa kun: Otaha nyt hyvä immeinen sitä vatsas täätettä sieltä. Kyllähä sitä suapi voeleipee ihtellensä tehhä jos kereta huikoo niin muan helekutisti. Laina hekotellen: Nii..i tae voetteha työkii alakoo voeleipäsottoo käämään. Varma ja isäntä tuijottavat odottavasti täydennystä Lainalta. Laina: Ulukomaella eräs ukkeli ol heremostunna vaemokkeeseensa siihe mallii että tämä ol suanunna kasvoillensa sellaese voeleipähieronnan. Varma: No voe hyvän tähen. Tuon kiivoompoo keskustelluu ee voe kyllä asiasta ennee kää-ä. Isäntä vihjaillen: Siinä elekiel ol aeka paenavvoo sorttia. Ja naurahtaen lisää: Ja näemmälti aeka osuuvaakin. Varma ja Laina katsahtavat toisiinsa. Varma topakalla varoittavalla äänensävyllä: Elä kuule yhtää ala siinä kokkeilla onnees. Isäntä pelästyy ja vaistomaisesti siirtää tekemäänsä runsassisältöistä voileipäänsä lähemmäksi suutaan. Hotkaisee siitä sitten aimo annoksen suunsa täytteeksi. Nopeatahtinen purenta käynnistyy välittömästi. Varman pokerinaama pettää ja hän tokaisee: Sinnuu on nii ihaana kyllä juksata joskus. Ehä minä nyt tuommoesesta oekeesti heremostu. Isäntä nielaisten suunsa tyhjäksi ja painokkaasti ”Rohkea rokan syö”- asenteella sanoo: Kuule! Työ naeset ootte nii monimutkaesia vempeleitä ettei teistä kukkaa ota kyllä nii selevee. Parempi olla vua varruillaan.  Laina: Taetaa olla moleemmin puoleista tuo epäselevyys siitä mitä toene oekeesti joskus tarakoittaneepi. Naeset ku onii sieltä Veenuksesta ja miehhet tuasiisa Marssista. Varma ilkikurisesti pilke silmissänsä: Nii-i tutkitusti naeset pystyypi tippaleipäaevoellansa hoitammaa ja viemmää useamppaaki asiata yhtäaekoo etiäpäin ja miehet tuasiinsa eevät mukaamas kykeene putkiaevollansa ku ehkempä yhtee asiaa kerrallansa. Isäntä nyt puolestaan oikeasti hieman suutahtaen: Nytten kuuleha sie naenen siinä. Tutkimukset hiie huitsii nytten. Kulunutta infoo tuokkii jo. Miehhet kykenee tääsin samalla laella toimimmaa kun naesetkii. Myö tehhää vua asiat täräkeysjäräjestyksessä hyvin eekä aleta liiaksi hötkyilemmää, eekä kerräilemmää tehtävvii ympärillemme. Varma lepytellen: Voe kuinka oekeessa ootkaa ukkosein. Sitten katuvalla äänellä jatkaa: Vähä tuossa tuasiisa sinulle vuan pirruilin. Isäntä nyt Lainalle suunnaten: Katoha nytten. Tuasiisa menin halapaan. Vaekka kaet myökii miehhet teittii naesii juksaillaa ja kiusoitellaa vähä väliä. Laina: Sitähä se kaekki on. Naesen ja miehhen välillä asioijehuarukset roikkuukii ja riippuukii iänkaekkisesti Uamen. Ovattii aena selevitystilassa! Selevee ee sua selevittämälläkkää. Isäntä ja emäntä purskahtavat nauruun olkapäät rytkyen. Varma sitten naurunsa välistä vaivalloisesti saa pihistyä: Juu kyllä kaet se näe on. Myönnettää. Isäntä molemmille naisille silmää iskien: Uamenpa hyvinnii nii.

Osa 13.

Isäntä yrittää suunnata viimeisen suupalan leivästään suuhunsa, mutta ilkamoinnista hajamielistyneenä tipauttaa sen sitten suoraan housuillensa. Tokaisee erittäin harmistuneella äänensävyllä: No voe mikää helevetin hunsvontti oonkkaa oekee! Suakelin perskutarallaa! Ja ripaskat perekele piällä vielä! Siinä män parraimmat pyhähousuttii tuasiisa.  Varma hieman huvittuneena mutta rauhoitellen: Elä hättäele hyvää miehe jörötikkä! Kyllä minä suan ne pestyy ja puhistettuuki entistäkkii ehommaksi varmannii. Luule aenakkii. Laina: Tännää on lupa kulkaatten epääonnistua oeken luva kanssa. Isäntä harmitusta vieläkin äänessään: Mittee oekein horajat? Laina jatkaa: No tännää  vietettää sitä epääennistumise päevee. Isäntä: Ae.. tämää menkkööki sen pikkiin sitte. Naurahtaa ja lisää sitten: Aeka osuvoo toimintaa taes olla. Äänensävy taas hieman tummuen: Juukeli pliut..kylläpä jotenni taes alakoo muutennii nyt koettelammaa. Taetaa tulla piähän kosku ajankohtaeseksi kanssa. Varmalle kärsivänä suunnaten: Oliko sitää piänsäräkyliäkettä meillä ollenkkaa? Varma nousee ja menee yhdelle keittiön kaapeista. Hän nostaa sieltä Panadol- pakkauksen miehen näkyville. Kelepaiskos nämä? Isäntä: Kaet ne paramma puuttehessa. Laina: No tuon parempoo valinttaa et voe ennee tehä. Paraasetamolii sisältävvät säräkyliäkkeet eevät ole immeiselle vuarallisia. Etenkkää oekein annosteletuina.  Ibuproffeenia, ketoproffeenia ja asetyylisalisylihappoo sisältävvät liäkkeet sen sijjaa alatistavat sissäiselle verenvuuolle ja syräninfrakteille. Isäntä: Voe juupeli senttää. Tämähä mennee iha venääläiseksi ruleetiksi kohta. Ee tiie ennee mitä liäkettä sitä mahollisesti uskaltoopi ottoo jos johonkkii koskeepi. Varma huojentuneena: Onpa ihanoo asustee tiällä kotomuassamme jossa immeisii informoijjaa heti jos tulleepi varoitusluonteissiakkii uutisia mitä pittee kansalaesille jakkoo. Jotenkin sitten pelokkaan oloisena jatkaa: Onkoha tuoho tutkimuksee sitte varamasti luottamista? Laina: Ulokomaene taho on suorittanna tämä tutkimukse ja kuolematappaukset koskeepi nimenommaa suomallaesii. Varma vähän jo paniikki äänenväritteitä tavoitellen kirahtaa korkea oktaavisesti: Hiritys senttää! Isäntä nyt puolestaan katsoo eukkoansa huvittuneena ja rauhoittelee: Työ kaks kyllä tääsin ootta tojistanna nyt sennii tutkimukse tuloosta, jossa toettii että naeset alakaa tuottoo ressihoromooneita kun kuulevatte tae näkevätten uutisista negaatiivispaenotteista uutisoentia.  Laina naurahtaen: Juu myönnettää. Eekös vuan Varma? Varma samalla kun ojentaa isännälle vesilasin ja tabletin: No kaet sitä nyt pittee reakoija toellissiin raamauutissii. Ja mitäs siittä jos vähä ressii pukkoo. Ressi tulloo ja ressi männöö. Isäntä nielaisee lääkkeen ja hörppää vettä kyytipojaksi. Isäntä eukkoansa silmiin tuijottaen silmillänsä hymyillen: Raamaa pitteeki aena rittee elämässä. Oisha se muute aeka kuivoo, vae mitä? Varma meinaa taas vähä hermostua. Keksii sitten heilutella isännän takaisin ojentamaa puoleksi täynnä olevaa vesilasia isännän nenän edessä. Varma: Oesitkos lisäkostuketta vaella? Isäntä tajuaa heti menneensä liian pitkälle. Tokaisee sitten ylös pirttipöydän penkiltä noustessaan: Tuata ..taian tästä mennä ottammaan unta kupolii niin aattaa tämä liäke paremmi meinoon sitte. Laina ymmärtää yskän ja isännän äkillisen stressireaktion seuraajana sanailee: Nii-i  kyllä unii taes parantoo sitä ressiikii. Vae mites se olikkaa?, heittäen Varmalle. Juu näen olikkii..otaha hyvät tirisat nii sitte siul ainakkaa ee oo ressii ja voet sitte tukkee minnuu iänkaeken  ressireppuista paremmi. Isäntä kädet pystyyn nostaen päätään pyörittäen: Työ naeset. Pallaillaa juu astilla nokoste jäläkee.