Haaveiden siltaa
Haaveiden siltaa ihminen kulkee,
toiveita pieniä syli täynnä.
Enkeli hänen kulkuaan seuraa,
eikä koskaan hänelle selkäänsä käännä.
Tie tuo ei valmista maisemaa luo.
Vaan sen mitä elämämme kirjo suo.
On siinä kulkijalla tahtoa lujaa ripaus.
Ja enkelin voimia antava hipaus.
Ovia se avaa ja ovia se sulkee.
Usko ja toivo summana läsnä, ne ei kättä siis väännä.
Kaikki kokemukset maalliset taivaalliset on omia, ei siinä kukaan toista tuuraa.
Ajallinen ajassansa näin kulkee eikä turhia riennä.
Kirsi-Marja Vahter
Kirsi-Marja Vahter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti