Taivaan purppuravyö
Taivaan purppuravyö.
Kirkkauttaan jakaa.
Pian saapuu taas yö.
Sielu repalainen.
Melankoliaa toistaa.
Suru kasvoilta paistaa.
On ilon kerjäläinen.
Miksi elämä niin kovin syö.
Ei koskaan onnellisuutta takaa.
Vaan selviytymisessä on tehtävä suuri työ.
Elo monisyinen.
Kirjavuudessaan loistaa.
Kaiken mieli siitä muistaa.
Turhautuvainen.
Kaiken katoavaisuus lyö.
Hiljaisuus syvä hetkessä makaa.
Kantaisitko minua tähtienvyö.
Kysymysmerkkimäinen.
Et voi tässä laistaa.
Käyn nyt suistavaa kaistaa.
Olen alaslyöty ihminen.
Elämäni ihmisille joita elo koettelee ♡
©Kirsi-Marja Vahter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti