Teit taitoksen
Teit taitoksen.
Elämäni sivuun merkin.
Taisin viimein löytää itsenikin.
Tavalla jonka kieli on mitä herkin.
Syksyn lailla.
Tähän aikaan ain' uudestaan palaan.
Vaikka elämä ois mieltä vailla.
Sitä annistaan kiitollisna halaan.
Elämän kautta synnytään.
Sen kautta myös kuollaan.
Kun siihen ryhdytään.
Ain' haavojamme nuollaan.
Syksy pysyy minussa.
Se pysyy myös teissä.
Aikaan tähän syntyneissä.
Tai muuten ruskaan ihastuneissa.
Ei täytteitä sivujen.
Kukaan pyyhkiä koskaan voi pois.
Miksi sitä muutakaan lois.
Kun kannet sivujen enempää ei kuitenkaan kantaa vois.
© Kirsi-Marja Vahter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti