Pieni ihminen
Hetkiin.
Jolloin sut edessäni nään.
Niihin.
Kaiken ammennan alan elämään.
Hetkiin.
Jolloin hymysi kääntää mun pään.
Silloin.
Alan onnesta liitelemään.
Sä tyttö.
Rakas pieni ihminen.
Saat tuon aikaan.
Olet mummin lapsenlapsi hentoinen.
Neiti.
Niin valovoimainen.
Synnyit ruskan aikaan.
Olet läheisillesi niin täydellinen.
Kyyneliin.
Silmäni kostuvat.
Kyyneliin.
Kiitoksesta ne sinne nousevat.
Kyyneliin.
Vaikka hetket käsistämme valuvat.
Kyyneliin.
Muistoihin kultaisiin ne tallentuvat.
Olet mulle kuin.
Vaahteranlehdet havisevat.
Ne jotka kauneimmaksi koen.
Ja jotka väreillään kahlitsevat.
Ja vaikka olisi päivä tuulinen.
Jolloin ne puista varisevat.
Sekä pimeä sateinen.
Silti ne maisemaani kuuluvat.
Hetkiin.
Jolloin sut edessäni nään.
Niihin.
Kaiken ammennan alan elämään.
Hetkiin.
Jolloin hymysi kääntää mun pään.
Silloin.
Alan onnesta liitelemään.
Kyyneliin.
Silmäni kostuvat.
Kyyneliin.
Kiitoksesta ne sinne nousevat.
Kyyneliin.
Vaikka hetket käsistämme valuvat.
Kyyneliin.
Muistoihin kultaisiin ne tallentuvat.
❤ :lla 6 v. C:lle ❤
©Kirsi-Marja Vahter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti