maanantai 18. syyskuuta 2017

FB Oi Neiti Syyskuu

Oi Neiti Syyskuu 

Taas syksyssä me kuljetaan. 
Ruskasta loimuaa puut. 
Ruskasta peitteen saa maa. 

On onni kun täällä vielä olla saan. 
Katsoa haistaa maistaa. 
Kaikkea vielä tulevaa. 

Ja miten paljon se mulle merkitsee. 
Kun Neiti Syyskuu. 
Sua halata ja onnitella saan. 

Vaikka nämä hetket kuin lehdet maahan varisee. 
On yllämmä sama kiertävä kuu. 
Ja ne muistot vie meidät aina onnen satamaan. 

Syksyn ruskaa. 
Siksi kai rakastetaan. 
Kun se kantaa kaunista muutoksen tuskaa. 
Kuin me elämässä jossa täällä matkataan. 

Ei eilinen huominen itsessään turvaa tuo. 
Elämäsi ihmiset läheiset kaikki rakkaat. 
He onnen sulle luo. 

Oi Neiti Syyskuu. 
Kuinka sua rakastan. 
Oi tätä hehkuvaa ruskaa. 
Sulle syksylle rakkauteni aina osoitan. 

Ja jos kohtalo vaan suo. 
Sä paljon kaikkea hyvää elämässäs kohtaat. 
On, on tää elämä niin värikäs onnen surunkin vuo. 

Oi, oi Neiti Syyskuu. 
Oi, syksyn hehkuvaa ruskaa. 
Tätä kaikkea kuinka rakastan. 

Oi, syyskuu. 
Kuinka se onnen meille taas tuo, tuo, tuo. 
Oi, syyskuu. 
On tää elämä ainaisen muutoksen vuo, vuo, vuo.

Oi, syyskuu. 
Se onnen meille tuo, tuo, tuo. 
Oi, Neiti Syyskuu. 
On tää elämä värikäs muutoksen vuo, vuo, vuo. 

❤ :lle C:lle ❤ 

©Kirsi-Marja Vahter

Ei kommentteja: