Havisevat varisevat lehdet
Havisevat lehdet puiston.
Ruska peitteen pintaan saa.
Mieleen nostaa muiston.
Jonka aika jättänyt on taa.
Vaik' syys ain' lumoaa,
Ja luonto koreudellaan hurmaa.
Sitä tällöin ain' huomaa.
Miten pian kaik' muuttuu ja menneen surmaa.
Varisevat lehdet yllä maan.
Saa sinut muistamaan.
Kuink' hyvä on oppia luopumaan.
Ja riisuttuna kyetä taivaltamaan.
Vaik' elo ain' muuttuessaan liikaa sois.
Ja askeleesi raskaammiks' sais.
Näin se ain' kasvuun mahdollisuuden tuoda vaan vois.
Ja huomiseen kanssas täten taiten kulkuas taittais.
© Kirsi-Marja Vahter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti