Tähdenlentoa katsellen
Tähdenlentoa katsellen.
Tähdenlentoa katsellen.
Toiveeni ilmaan heitin.
Sinua siinä ajatellen.
Sydäntäni tutkiskelin.
Rakkaus.
Se meitä kuljettaa.
Ja niin suuresti meille antaa.
On siinä mahdollisuus.
Jolla voin näin osoittaa.
Mikä täällä meitä kantaa.
Olet ollut valonain.
Jo vuosia sydämmessäin.
Lapseni sinä ainoain.
Täten kiittää sua siitä vain voin.
Syntymä.
Tuo elämän lahjoista suurin.
On sydämmelle se läheisin.
Ja sen ansiosta elämä.
Kun tutustuu siihen perin juurin.
On myös se aikaa kultaavin.
Tässä hetkessä elellen.
Oli siis toivomuksenain.
Sinulle joka täällä astellen.
Olet kokenut liiaksi varhain.
Oikeutta.
Nähdä elämää nyt parempaa.
Uuden sivun jo kääntäneenä kauniimpaa.
Muutoksen tuomaa rikkautta.
Tuota ihmiseen vaikuttavimpaa.
Ja ettei tästä tarvitsisi heittää sinun enää arpaa.
Pojalleni ♡:lla
© Kirsi-Marja Vahter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti